Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Verta ja lähikosketuksia laittomissa teknobileissä – vampyyrilarppi pelattiin Helsingissä

Kulttuuri
 
Vampyyrit tanssivat teknobileissä vallatussa talossa Helsingissä
Vampyyrit tanssivat teknobileissä vallatussa talossa Helsingissä
End of the Line –larppi pelattiin 7.maaliskuuta Lapinlahden sairaalan alueella vallatussa talossa. Peli oli osa Solmukohta 2016 –tapahtumaa. Kuvaus: Joona Pettersson.
Tausta

Solmukohta

Vuodesta 1997 vuorovuosittain Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa järjestettävä roolipelikonferenssi.

Suomessa 9.–13.3. 2016.

Järjestetään täysin vapaaehtoisvoimin.

Vajaa 500 osallistujaa 24 maasta.

Ohjelmassa mm:

Larson Kasper ja Tina Leipoldt kouluttivat Syyrian pakolaisia Turkin leireillä larppaamaan vaikeiden kokemusten käsittelemiseksi.

Puolalais-tanskalainen tiimi on järjestänyt Harry Potter -aiheisia College of Wizardry -larppeja linnassa Puolassa sadoille pelaajille.

Vallattu talo Lapinlahden mielisairaalan alueella. Hikiset vartalot tanssivat teknobiitin tahtiin. Huumeita vedetään kaikkialla. Kuulen kuinka joku huutaa, kuin kuolisi, saisi orgasmin – tai molempia.

No, kukaan ei kuollut Lapinlahdessa maanantaina, kaikilla oli tietääkseni vaatteet päällä ja huumeetkin olivat tomusokeria. Olin mukana End of the Line -larpissa, jossa joukko vampyyreja muutti laittomat teknobileet veritanssiksi. Verta virtasi, mutta toki vain tekoverta.

Tomusokerista huolimatta peli oli poikkeuksellisen fyysinen ja intensiivinen. Kosketusta ja kontaktia ei vältetty.

Pelaaja pystyi milloin tahansa viestimään toiselle pelaajalle, että tilanne pitää rauhoittaa taputtamalla toista kädellä kaksi kertaa. Tämä mahdollisti sen, että fyysisyyden pystyi toisaalta viemään niin pitkälle, kuin kukin halusi. Kun vampyyri puree ihmistä, sen on tarkoituskin tuntua.

Julius Konttinen
End of the Line -larpin ytimessä olivat teknobileet. Musiikkia soittivat Tukholmassa oikeasti toimivan Suicide Clubin dj:t.
End of the Line -larpin ytimessä olivat teknobileet. Musiikkia soittivat Tukholmassa oikeasti toimivan Suicide Clubin dj:t.

Tällainen pelaaminen on leimallista nimenomaan pohjoismaiselle kokeilevalle larp-kulttuurille. Pohjoismaalaiset larppaajat ovat parinkymmenen viime vuoden aikana kehittäneet omanlaisensa kunnianhimoisen pelityylin, jossa muun muassa fyysisyyden käytölle on kehitetty turvallisia ratkaisuja. Peleissä, joissa on vahva fyysinen ulottuvuus, pidetään yleensä workshop turvallisista käytännöistä ennen peliä.

”Nordic larp” -käsite tunnetaan alalla ympäri maailmaa. End of the Line järjestettiin osana Solmukohta-roolipelitapahtumaa. Se on kasvanut pohjoismaisten pelintekijöiden yhteisfoorumista taidepelien näyteikkunaksi koko maailmalle.

Miksi nordic larp, pohjoismainen taidelarppaus, on niin erityistä?

”Otamme itsemme vakavasti, emmekä pelkää tehdä kunnianhimoista taidetta. Olemme omistautunut design-yhteisö ja kehitämme alaa yhdessä”, ruotsalainen pelisuunnittelija Martin Ericsson sanoo. Hän suunnitteli End of the Linen Bjarke Pedersenin ja Juhana Petterssonin kanssa.

Keskeinen lähtökohta on, että pelaaminen ei ole vain pelaamista.

”Pelaaminen voi muuttaa meitä. Voimme oppia jotain itsestämme, kun olemme muutaman tunnin toisen ihmisen tai vaikka hirviön nahoissa.”

Julius Konttinen.
Osa pelaajista oli ihmisiä, osa vampyyreja. Vain vampyyrit itse tiesivät mitä he olivat.
Osa pelaajista oli ihmisiä, osa vampyyreja. Vain vampyyrit itse tiesivät mitä he olivat.

Pelin turvallisessa piirissä hyvinkin äärimmäiset asiat ovat mahdollisia.

”Kun astut pelin sisään, voit olla kusipää. Kun astut ulos, sinua rakastetaan, koska pelasit kusipäätä niin hyvin. Pitää olla luottamusta, siinä kaikki.”

Ericsson muistuttaa, että moni vapaa-ajan harrastus on hyvin fyysistä. ”Larppaaminen on mielikuvituksen extreme-urheilua.”

”Nordic larp” ei silti ole suuren yleisön laji.

”Se voi olla pelottavaa ja se on hyvin intiimi kokemus. Se ei missään nimessä sovi kaikille.”

End of the Linen taustalla on jo vuonna 1991 ilmestynyt roolipeli Vampire: The Masquerade. Se mullisti roolipelaamisen.

”Se rikkoi muotin, jonka mukaan roolipelit ovat seikkailutarinoita, joissa etsitään aarteita. Vampire oli peli sosiaalisista ryhmistä ja niiden välisistä poliittisista suhteista”, sanoo Ericsson.

Vampire oli ilmestyessään jotain aivan uutta.

”Se eli aikansa alakulttuurien sykkeessä. Hahmot olivat aidon tuntuisia, gootteja, grunge-rokkareita, urbaaneja ja supercooleja tyyppejä.”

Vampire innosti roolipelaajat klubeille. ”Hakeuduimme ympäristöön, jossa peli tapahtui. Se oli tavallaan roolipelaamiselle siirtymä metsästä kaupunkiin.”

Vampirella oli myös sanoma, mikä oli silloin hyvin harvinaista roolipeleissä. Pelikirja alkaa omistuksella tsekkiläiselle kirjailija-poliitikko Vaclav Havelille.

Pelaajat omaksuivat viallisten, demoniensa kanssa kamppailevien vampyyrien roolin. Peli pakotti pohtimaan pahuuden olemusta ja kamppailemaan moraalinsa kanssa, pahan houkutuksen kuilun reunalla.

Tuomas Puikkonen
Veren juominen tapahtui yleensä muilta piilossa.
Veren juominen tapahtui yleensä muilta piilossa.

Vampire oli alun perin pöytäroolipeli, sellainen jota pelataan pöydän ääressä puhumalla, apuna kynä, paperia ja noppia.

Hyvin nopeasti se kehittyi myös larpiksi, jonka suosio oli valtava.

Vampire: The Masquerade on varmasti maailman larpatuin aihe”, Ericsson sanoo. Vampyyrilarppeja oli joka puolella Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Ne olivat usein vuosia kestäviä pelien sarjoja, jotka joskus ylittivät valtioidenkin rajat.

End of the Linen intensiivinen fyysisyys on uutta vampyyrilarpeissa. 1990-luvulla ei kosketettu toista pelaajaa.

”Sääntö ”älä koske” johtui vain amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä. White Wolf ei voinut tehdä ohjekirjaa, jossa neuvottaisiin koskettamaan toista pelaajaa. Joku olisi voinut haastaa firman oikeuteen.”

Ericsson arvioi, että moni taiteellisesti kunnianhimoista roolipelaamista pohjoismaissa eteenpäin vienyt tekijä on saanut vaikutteita Vampire-larpeista 1990-luvulla.

Nyt ympyrä on sulkeutunut.

Ruotsalainen Paradox osti Vampiren julkaisijan White Wolfin viime vuonna. Pitkäaikaisesta taidepelien tekijästä Ericssonista tuli samalla White Wolfin päätarinankertoja. Nyt hän on suunnittelemassa World of Darkness -nimellä kulkevan peliperheen, johon Vampirekin kuuluu, uutta, ajanmukaista versiota. Hän tuo nordic larpin radikaaleja ajatuksia Vampiren maailmaan.

Ruotsalaisen Paradox Interactiven tytäryhtiö White Wolf hallinnoi Vampiren ja sen sisarpelien muodostamaa World of Darkness -maailmaa. Yhtiön suunnitelma on lisensoida muita tekemään sisältöä lukuisiin kanaviin, myös digitaalisiin.

World of Darknesista löytyy koko kirjo kokemuksia”, Ericsson sanoo.

”Toisessa päässä voit lukea romaania, toisessa joku imee kaulaasi hylätyssä talossa Suomessa, ja se on syvällinen kokemus.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat