Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS Kirjaston viikon kirja vie sankaruuden takaiseen tyhjyyteen – voit ladata sen nyt

Katri Lipsonin Finlandia-ehdokkaaksikin noussut Kosmonautti sijoittuu 1980-luvun Murmanskiin ja on virkistävällä tavalla hämmentävä.

Kulttuuri
 
Aleksi Kinnunen
Katri Lipsonin palkittu esikoisromaani nousi vuonna 2008 myös Finlandia-ehdokkaaksi.
Katri Lipsonin palkittu esikoisromaani nousi vuonna 2008 myös Finlandia-ehdokkaaksi. Kuva: Aleksi Kinnunen

Hesarin esikoisteospalkinnon marraskuussa 2008 voittanut ja Finlandia-ehdokkaaksi noussut Kosmonautti sijoittuu 1980-luvun Murmanskiin ja ikuisuuskysymyksiin.

Ei pidä pelästyä.

Vantaalla asuva lääkäri Katri Lipson (s. 1965) liikkuu luontevasti huikaisevassa ja etäisessä kehyksessään, kuvaa ihmisiä ja heidän välejään, kuten prosaistilta sopii odottaa, eikä siis juuri aatteiden ja metafysiikan kosmista kohinaa.

Kosmonautti on hieno ja virkistävällä tavalla hämmentävä. Korkeakirjallisuutta.

Tarinassa henkitoreisen neuvostolähiön poika palaa halusta päästä kosmonautiksi ja kirjoittaa aiheesta kouluaineen, jossa reaalisosialismin jalostajat näkevät ainesta suunnitelmatalouden tympeiden äidinkasvojen kohottamiseen.

Koska optimismi on oopiumia kansalle, Serjošasta on tehty televisiodokumentti ja kansallissankari, myöhempien aikojen Juri Gagarin, jälkibrežneviläisen idän ihme lännen viekoituksia vastaan.

Lukijalle tämä tausta tosin paljastuu vasta vähitellen. Etualalla on toinen, universaalimpi vakiokuvio, pulpetissaistujan ihastuminen opettajaansa – ja ehkä myös toisin päin. Siis kielletty ja siksi niin kuumottava rakkaus, jonka viattomuutta likainen maailma ei huomaa. Tai jos huomaa, niin ylenkatsoo, pilkkaa ja kadehtii.

Katri Lipsonin romaanin Serjošalla ei taida olla ihmeempiä yhteyksiä neuvostokirjailija Vera Panovan vuoden 1955 aikanaan ihasteltuun lapsikuvaukseen Serjoža. Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset tietysti pysyvät. Eroa sen sijaan on: järjestelmäusko on luhistunut silkaksi kyynisyydeksi.

Lipson pelaa uhkapeliä: oppilaan ja opettajan haavanlehti havinakohtausten aikana soi Tšaikovskin sinfonia, se pateettinen.

Olennaista on se, että poika on itselleen ihan tavallinen poika, joka yrittää tutustua niin elämään kuin erotiikkaankin. Siitä roolista hänet vapauttaa vasta kuolema.

Mitä kuolemaan tulee, Kosmonautista saa käsityksen, että ympäristömyrkky taitaa olla yhtä hyvin kulttuurin henkisen puolen saastaa kuin kemiallinen ilmiö maaperässä.

Voisiko kaikki kuitenkin olla kuvitelmaa, elämä nuoren opettajattaren unelmaa, kuten romaanin alku väläyttää? Sekä sitten myöhemmin vain Serjošan äidin painajaista.

Kyseisten naisten välillä liikkuu myös kosmonauttipojan henkinen kaksois- ja käänteisveli, joka tyrannisoi naisista yhtä ja nöyrtyy toiselle.

Kosmonautin sielutiede ammentaa Dostojevskin suunnalta. Kaikki henkilöt ovat eri tavoin linttaan astuttuja melankolian ja hysterian majoja. Narrin rooli kuuluu kuitenkin valtion viralliselle dokumentaristille: hänen on näytettävä jotakin sellaista, jota ei ole eikä tule.

Lipson kierrättää näkökulmaa, eikä rakenna palapeliä valmiiksi. Mutta riittävän eheä Kosmonautti on, ehdottomasti.

Esikoisensa jälkeen Katri Lipson on julkaissut romaanin Jäätelökauppias (2012). Kolmas romaani Detroit ilmestyy tämän kuun lopussa.

HS Kirjasto on Helsingin Sanomien iPad- ja Android-tablettisovelluksista löytyvä yli kolmensadan sähkökirjan kokoelma.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat