Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Progressiivisen rockin raju suunnannäyttäjä Keith Emerson kuoli

Kekseliäs kosketinsoittaja levytti myös Sibeliusta.

Kulttuuri
 
FRED PROUSER / Reuters
Keith Emerson oli progressiivisen rockiin merkittävimpiä kosketinsoittajia. Kuva vuodelta 1998.
Keith Emerson oli progressiivisen rockiin merkittävimpiä kosketinsoittajia. Kuva vuodelta 1998. Kuva: FRED PROUSER / Reuters

Jean Sibeliusta ja Modest Musorgskia progressiiviseen rockiin yhdistänyt kosketinsoittaja Keith Emerson on kuollut. Hän oli 71-vuotias.

Nice-yhtyeestä ja Emerson, Lake & Palmerin suursuosiosta tunnettu Emerson haastoi aggressiivisen lavashow’n tekijänä jopa 1950-luvun Jerry Lee Lewisin: hän saattoi runnoa koskettimia sormiensa lisäksi veitsellä ja soitti ajoittain sananmukaisesti päällään, koska erikoistehoste-ekspertit laittoivat flyygelin ja Emersonin sen mukana tekemään vaijerien avulla kuperkeikkoja ilmassa lavan yläpuolella.

Kuolinsyy oli itseaiheutettu ampumahaava, uutistoimisto Reuters kertoo.

Emerson syntyi 2. marraskuuta 1944 Britanniassa. Hän opiskeli klassista musiikkia ja innostui myös jazzista ja rockista. Lavaroolinsa hän löysi yleisön ryhdyttyä tappelemaan Ranskassa Emersonin varhaisen The V.I.P.’s -yhtyeen keikalla. Emerson ryhtyi taikomaan uruistaan sodan ja taistelun ääniä ja riehui niin, että tappelijat unohtivat kiistansa ja rauhoittuivat.

Vuonna 1967 Emerson perusti The Nice -yhtyeen, joka lisäsi vähitellen yhä enemmän klassisia vaikutteita musiikkinsa. Esimerkiksi vuonna 1970 julkaistulla Five Bridges -levyllä Emerson yhdisteli Bob Dylania Bachiin ja jammaili esimerkiksi Jean Sibeliuksen Karelia-sarjaa muunnellen.

Nice-yhtyeen aikaan Emerson ryhtyi käyttämään myös varhaista Moog-syntetisaattoria. Hän innostui niin, että sai myöhemmin käyttöönsä Moog-prototyyppejä jo ennen niiden tuloa markkinoille. Painavin Emersonin Moog oli 250-kiloinen järkäle.

Emersonin suurin suosio tapahtui vuonna 1970 perustetun Emerson, Lake & Palmer -yhtyeen dynamona. Greg Lake tunnettiin jo King Crimsonista ja Carl Palmer esimerkiksi Atomic Roosterista ja The Crazy World of Arthur Brown -yhtyeestä. Myös Jimi Hendrixin osallisuudesta huhuttiin, mutta yhtye jäi trioksi.

Emerson jatkoi klassisten vaikutteiden suodattamista musiikkiin: ELP:n levyillä kuulee esimerkiksi Bartókia, Janáčekia ja Modest Musorgskia, jonka Näyttelykuvia yhtye muokkasi ikimuistoisesti omakseen.

Tärkeimpiä olivat kuitenkin omat sävellykset. Musiikin tietystä kompleksisuudesta huolimatta listamenestystä riitti aina punkin läpimurtoon asti 1970-luvun jälkipuoliskolla. Tässä vaiheessa yhtyeen lavashow oli jo niin suureellinen, että punkit saattoivat nähdä Emersonin yhtyeen pöhöttyneenä möhköfanttina, vaikka Emersonin itsensä lavatyöskentelyn aggressiivisuus ei aina ollutkaan punk-estetiikan vastakohta.

Emerson, Lake & Palmer hajosi 1979, mutta Emerson ja Lake jatkoivat hetken 1980-luvulla rumpali Cozy Powellin kanssa. Alkuperäinen trio koottiin uudelleen vuosiksi 1991–1998. Trio esiintyi myös tämän vuosikymmenen alussa. Emerson kokosi myös The Nicen nostalgiakeikoille.

Emerson teki vuodesta 1980 lähtien myös elokuvamusiikkia ja soololevyjä. 2010-luvulla hän teki klassikoistaan uusia orkesteriversioita sekä myös uutta orkesterimusiikkia yhteistyössä kapellimestari Terje Mikkelsenin kanssa. Rock and Roll Hall of Fameen Emerson valittiin vuonna 2014.

Emersonin pitkäaikainen yhtyekumppani Carl Palmer ehti kirjoittaa surunvalittelunsa pian kuolinuutisen jälkeen.

”Keith oli lempeä sielu jonka rakkaus musiikkiin ja intohimo esiintymiseen kosketinsoittajana tulee olemaan ylittämätöntä vielä vuosien ajan”, Palmer kirjoitti.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat