Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Inhoan tekopirteitä musikaaleja, mutta Kaupunginteatterin vampyyriesitys vei mennessään heti

Vaati vuosikauden työn, että sain taitettua musikaaliällöäni, kirjoittaa Miska Rantanen.

Kulttuuri
 
Mirka Kleemola
Kaupunginteatterin laulavat vampyyrit herkistävät.
Kaupunginteatterin laulavat vampyyrit herkistävät. Kuva: Mirka Kleemola

Inhoan musikaaleja. Ne ovat tekopirteitä ja luonnottomia. Ihminen kommunikoi toiselle puhuen, ei laulaen.

Inhoan vampyyriviihdettä. Ihminen on joko kuollut tai elävä. Zombeja on olemassa vain koliikkiperheissä ja työpaikoilla, joissa on tehty mittava it-uudistus.

Näillä spekseillä olikin outoa hurmioitua vampyyrimusikaalista.

En ole oikein varma, mikä veti minut alun perin katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Vampyyrien tanssia. Ehkä se, että tutut olivat kehuneet sitä ja olin lukenut esityksestä hurmioituneen kritiikin. Tai ehkä se, että tuttuni on mukana produktiossa.

Ensikohtauksesta lähtien se oli kuitenkin menoa. Esityksen näyttelijät, lavastus, valot, koreografiat ja musiikkinumerot olivat yhdessä niin vetävä paketti, että en edes muistanut kätellä hyvästiksi ennakkoluulojani.

Kahden tunnin ja 40 minuutin aikana unohdin tyystin, että istuin Peacock-teatterissa kaupungin kovimmilla puupenkeillä. Maailmankuvani ei muuttunut, mutta viihdyttävän illan muistan pitkään.

Musikaaleja on silti helppo vieroksua, esitettiin ne sitten teatterin lavalla tai elokuvissa. Oman rokotukseni sain aikoinaan sattumanvaraisesti televisiosta näkemistäni Hollywood-elokuvista.

Aluksi niissä muikistellaan ja keikistellään, sitten alkaa se steppaaminen.

Klipeti-klapeti-klop.

Ota sellainen sitten tosissasi.

Vaati vuosikauden työn, että sain taitettua musikaaliällöäni. Selasin kirjoja sekä kyselin tutuiltani elokuvamusikaaleja, joista voisi maallikkokin tykätä.

Näistä kannattaa aloittaa: Laulavat sadepisarat, Amerikkalainen Pariisissa, Enkeleitä Broadwaylla ja Rochefortin tytöt.

Vampyyriviihteen ymmärtäminen on vielä vaiheessa, mutta jo työn alla.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat