Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Keskiajalla orjiksi myytiin myös suomalaisia – HS Kirjaston viikon kirja on nyt ladattavissa

Kulttuuri
 

Keskiajan orjakauppa oli valtava järjestelmä, jossa liikuteltiin ihmisiä Euroopan sisällä ja lisäksi Lähi-itään ja Aasiaan. Orjille oli kysyntää erityisesti islamilaisessa Osmanien valtakunnassa ja Välimeren maissa.

Sotapäälliköt tekivät säännöllisiä ryöstöretkiä myös Suomeen orjien perässä.

Suomalaiset myytiin ensin orjamarkkinoilla Novgorodin alueella, mistä he saattoivat päätyä Mustanmeren ja Kaspianmeren valtaville orjamarkkinoille. Sieltä heidän matkansa lienee jatkunut islamilaiseen Osmanien valtakuntaan, Välimeren maihin tai Keski-Aasiaan, joissa orjien kysyntä oli suurta.

Tällainen suomalaisten orjuutus paljastui muutama vuosi sitten sattumalta Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professorille Jukka Korpelalle. Syntyi teos Idän orjakauppa keskiajalla (SKS).

Tutkiessaan Viipurin läänin keskiajan historiaa Korpela alkoi kummastella slaavilaisissa sotakronikoissa toistuvasti esiintyviä lauseita, kuten ”ihmisiä pyydystettiin” tai ”vankeja tuotiin mukana lukematon määrä”.

Kollegat sanoivat, että tieto oli ennestään tuttu ja että suomalaisia kuljetettiin nykyisen Venäjän alueelle maatöihin. Korpela kuitenkin jatkoi tutkimuksia. Ryöstöjoukot olivat lähteneet liikkeelle satojen kilometrien päästä. Korpelaa ihmetytti, eikö maatöihin kykeneviä olisi löytynyt lähempääkin.

Korpela on kaivanut sotakronikoista, matkakertomuksista, hallinnollisista dokumenteista ja diplomaattisista lähteistä todisteita sadoista ryöstöretkistä eri puolille Suomea.

Ryöstäjinä olivat Novgorodin suurvaltakunnan sotapäälliköt. He hyökkäsivät Suomeen säännöllisin väliajoin, vuosien 1300–1500 välillä noin kerran vuosikymmenessä. Kaikkien kronikoiden yhteydessä mainitaan, että retkillä otettiin vangiksi suuri määrä ihmisiä.

Keskiajalla vankien kuljettaminen oli vaivalloista, ja heitä vietiin lähinnä hyviä kauppareittejä pitkin.

”Kun otetaan huomioon, että Novgorodilla oli vireät kauppasuhteet ajan suuriin orjamarkkinakaupunkeihin, on turvallista olettaa, että suomalaisia haettiin myytäväksi Mustan- ja Kaspianmeren orjamarkkinoille”, Korpelaa tutkimuksen ilmestyessä haastatellut Jani Kaaro kirjoittaa (HS 29.4. 2014).

Koska orjia lähdettiin hakemaan matkojen päästä, suomalaisia ei viety vain yksinkertaisiin maatöihin. Korpelan mukaan suomalaisissa oli orjakauppiaiden näkökulmasta jotain erityisen kiinnostavaa.

Ensinnäkin he olivat pakanoita. Siksi heidät voitiin myydä sekä islaminuskoisiin että kristittyihin maihin.

Toiseksi monilla suomalaisilla oli eksoottisesti vaalea tukka ja siniset silmät. Eräässä kronikassa mainitaan, että Karjalasta voi ostaa vaalean suomalaistytön viidellä altynillä, joka on muinainen venäläinen valuutta. Saman ajan diplomaattiasiakirjan mukaan hänet voi myydä orjamarkkinoilla 200 ruplalla, mikä vastaa 6 666 altynia.

Se teki orjakaupasta niin tuottoisaa, että suomalaisia kannatti noutaa pidemmältäkin.

Keskiaikaiseen ryöstelyyn kuului usein, että omaiset saivat ostaa sukulaisensa vapaaksi. Jos he eivät tähän kyenneet, orja vietiin myytäväksi muualle. Ajan asiakirjat eivät valitettavasti kerro, minne suomalaiset Novgorodista jatkoivat matkaansa.

Korpela arvioi, että moni saatettiin myydä matkan varrella, moni kuoli ja jotkut saattoivat pelastaa itsensä orjuutukselta kääntymällä kristityksi. Orjakaupan keskuksiin päätyi ehkä vain kymmeniä suomalaisia.

Toisaalta halutuimmille suomalaisille – vaaleille ja sinisilmäisille tytöille – saattoi olla omat yksityiset luksusorjien markkinansa.

Karjalasta voi ostaa vaalean suomalaistytön viidellä venäläisellä altynillä, mainitaan kronikassa.

Etenkin islaminuskoisissa maissa orjia tarvittiin myös virkamiehiksi, sotilaiksi ja vaimoiksi.

”Osmanien valtakunnassa kaikki virkamiehet suurvisiiriin asti olivat orjia”, professori Korpela kertoo Kaaron haastattelussa.

Virkamiehiksi päätyvät orjat otettiin yleensä lapsina, sillä korkeat virat vaativat pitkän koulutuksen. Virkamiehet olivat aina myös eunukkeja. Koska eunukeilla ei ollut suku- tai perheyhteyksiä, he olivat lojaaleja hallitsijalle.

Orjakauppaa kävivät keskiajalla käytännössä kaikki, jotka tekivät ryöstöretkiä. Suuremmassa mittakaavassa orjakaupalla oli kuitenkin omat markkinajohtajansa.

Varhaisella keskiajalla orjakauppaa hallitsivat pohjoisessa viikingit. Länsi-Skandinavian orjakauppaan hankittiin paljon orjia Britanniasta ja Irlannista.

Tällaisista orjista muodostuu suuri osa Islannin asukkaista.

Myöhemmin orjakaupan ottivat haltuunsa italialaiset Mustanmeren ja Välimeren alueella. Krimin niemimaalla toimi Mustanmeren orjakeskus, joka tunnetaan nykyään Feodosian kaupunkina. Se oli 1200-luvulla venetsialaisten, 1300-luvulta eteenpäin genovalaisten hallussa. Arvioiden mukaan siellä on myyty 10 000 orjaa vuodessa.

Orjakaupan yleisyydestä kertoo, että italialaisten kaupunkivaltioiden väestöstä 4-10 prosenttia arvioidaan olleen orjia.

Keskeinen orjakauppaa säätelevä asia oli uskonto. Muslimit eivät voineet orjuuttaa toista muslimia eivätkä kristityt toisia kristittyjä. Tämä synnytti suuren kysynnän pakanoille, joita oli keskiajalla enää pohjoisissa periferioissa.

Toisaalta muslimeille ei ollut ongelma orjuuttaa kristittyjä. Siinä kunnostautuivat erityisesti Krimin tataarit, joiden on arvioitu ottaneen orjiksi yli kaksi miljoonaa kristittyä lähinnä Itä-Euroopasta, Baltiasta ja Venäjältä. Suuri osa heistä myytiin islamilaisiin maihin.

Kristityillä oli omat keinonsa kiertää orjakauppaa säätelevät uskonnolliset säännökset. 1500-luvulla syntyi moskovalainen ortodoksinen suuntaus, joka määritteli kristillisyyden niin tiukasti, että kaikki muut kristilliset suuntaukset olivat harhaoppisia.

Orjamarkkinoilla nämä harhaoppiset kristityt olivat siis vapaata riistaa. Lisäksi 1400-luvulta on tieto paavin asiakirjasta, joka oikeutti kristityt myymään kristittyjä orjia kristittyihin maihin, etteivät he joutuisi muslimien vallan alle.

Uskonnolliset säädökset aiheuttivat monen orjan matkaan myös mielenkiintoisen mutkan. Islamilainen ja ortodoksikristillinen perinne eivät nimittäin hyväksyneet kastrointia. Jos orjasta haluttiin tehdä eunukki, hänet piti viedä kuohittavaksi jonnekin muualle.

Aikalaistodistuksen mukaan tällaisia ”eunukkitehtaita” on sijainnut ainakin varhaiskeskiajalla nykyisen Ranskan alueella.

HS Kirjasto on Helsingin Sanomien iPad- ja Android-tablettisovelluksista löytyvä yli kolmensadan sähkökirjan kokoelma.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat