Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Taidetta keräävän upporikkaan suomalaisen Poju Zabludowiczin mainetta tahrii Lontoossa boikotti – HS selvitti, mistä on kyse

Poju Zabludowicz ja hänen brittivaimonsa Anita ovat raivanneet tiensä kansainväliseen taide-eliittiin. Nyt heidän kokoelmaansa on esillä myös Helsingin Taidehallissa.

Kulttuuri
 
Conor O'Leary
Zabludowicz Collectionin päämaja sijaitsee Lontoon Camdenissa.
Zabludowicz Collectionin päämaja sijaitsee Lontoon Camdenissa. Kuva: Conor O'Leary
Ketkä?

Anita ja Poju Zabludowicz

 Chaim ”Poju” Zabludowicz on Tampereella vuonna 1953 syntynyt liikemies. Perheen sijoitusyhtiö Tamares toimii muun muassa kiinteistö-, teknologia- ja viihdealoilla.

 The Sunday Timesin mukaan Zabludowicz oli viime vuonna Britannian 59. rikkain ihminen.

 Anita Zabludowicz on kotoisin Newcastlesta. Työskenteli kymmenen vuotta sisustusarkkitehtuurin parissa. Keskittyy nykyään taidekokoelmaan.

 Asuvat Lontoossa, neljä lasta.

Lontoo. Suomalaissyntyinen miljardööri Chaim ”Poju” Zabludowicz ja hänen brittivaimonsa Anita ovat kymmenen vuoden ajan olleet tuttu näky Art Review -lehden maailman sadan tärkeimmän taidevaikuttajan listalla. Se ei ole ihan pikkujuttu.

”Merkittäviä keräilijöitä, joilla on galleria Lontoossa, tilat Broadwaylla New Yorkissa ja residenssiohjelma Suomessa”, Art Review kuvailee.

Zabludowiczien taidekokoelmaa on kutsuttu yhdeksi Britannian tärkeimmistä, ja vuonna 2014 he pokkasivat Madridin Arco-taidemessuilla kansainvälisen keräilijäpalkinnon. Viime vuonna Anita Zabludowicz sai brittiläisen imperiumin upseerin arvonimen työstään taiteen puolesta.

Kansainvälisen mittakaavan taidemesenointi on mahdollista, kun kuuluu Euroopan rikkaimpiin ihmisiin.

Ja nyt heillä on myös näyttely Helsingin Taidehallissa.

Zabludowiczien kokoelmasta koottu näyttely esittelee pääosin teoksia taiteilijoilta, jotka ovat viettäneet aikaa Zabludowiczien kesämökin yhteyteen rakennetussa taiteilijaresidenssissä Pernajan Sarvisalossa.

Osa teoksista on jopa tehty Sarvisaloon, kuten irlantilaissyntyisen Laura Buckleyn (s. 1977) hieno video- ja ääni-installaatio Kilvet. Alun perin holvikellariin suunniteltu teos on viritetty nyt Taidehallin veistosaliin, huumaavan suuressa koossa.

Juhani Niiranen / HS
Laura Buckleyn Sarvisaloon tekemä tilaustyö on esillä Zabludowicz Collection -näyttelyssä Taidehallissa.
Laura Buckleyn Sarvisaloon tekemä tilaustyö on esillä Zabludowicz Collection -näyttelyssä Taidehallissa.

Näyttelyn taiteilijoista monet ovat nuoria – ja sellaisessa nosteessa, että ilman Zabludowiczeja heitä tuskin Taidehallissa nähtäisiin. Esimerkiksi kolmekymppinen Ed Atkins kiertää pitämässä näyttelyitä Tate Britainin, MoMan ja Palais de Tokyon kaltaisissa paikoissa.

Mutta millaisia ihmisiä nämä Zabludowiczit oikein ovat ja mistä heidän taidekokoelmassaan oikein on kyse?

Sitä ei pääse heiltä itseltään kysymään, sillä Poju ja Anita Zabludowicz eivät jakele haastatteluja Suomeen. Toisaalta miksipä he niin tekisivätkään? Kun on niin rikas, ei tarvitse tehdä monia muitakaan asioita.

Täytyy siis mennä käymään Lontoossa.

Heti aluksi käy selville, että tätä taidekokoelmaa ei pyöritetä mistään pölyisestä kotitoimistosta. Zabludowiczien galleria näyttää kreikkalaiselta temppeliltä keskellä hiljaista Camdenia.

Korinttilaisin pylväin koristeltu rakennus on 1870-luvulla valmistunut metodistikappeli, joka on kymmenen vuotta sitten remontoitu näyttelytiloiksi.

Sisällä penkkirivit on revitty pois ja seinät maalattu hohtavan valkoiseksi. Keskellä näyttelytilaa pystytetään Simon Dennyn teosta, jossa käydään läpi saksalaissuomalaisen nettimiljonääri Kim Dotcomin omaisuutta.

Näyttely on kuitenkin vasta ripustusvaiheessaan, joten lähinnä esillä on kuljetuslaatikoita, jatkojohtoja ja porakoneita, mitä kokoelman johtaja Elizabeth Neilson pahoittelee.

Conor O'Leary
Elizabeth Neilson on työskennellyt Zabludowiczien kanssa vuodesta 2007.
Elizabeth Neilson on työskennellyt Zabludowiczien kanssa vuodesta 2007.

Näyttelyiden avaaminen viikon sisällä sekä Helsingissä että Lontoossa kuulostaa paljolta, mutta Zabludowiczeilla on mitä näyttää. Kokoelmaan kuuluu nykyisellään lähes 5 000 taideteosta, Neilson kertoo.

Teoksia ei myydä, ja uusia ostetaan viikoittain, Neilson sanoo.

Se kuulostaa vähän maaniselta. Neilson nauraa.

”Ehkä vähän.”

Kokoelman kerääminen alkoi vuonna 1994. Kun Zabludowiczit perustivat perheen, Pojusta oli jo kovaa vauhtia tulossa menestyvä liikemies. Anita lopetti työt sisustusarkkitehtina ja ryhtyi perehtymään taiteeseen.

Ensimmäiset ostokset tehtiin fiilispohjalta ja osaksi perheen useiden kotien sisustusta, mutta 2000-luvun puolella kokoelman kartuttamisesta on tullut enemmän kuin harrastus.

David Bebber
Anita Zabludowicz
Anita Zabludowicz

Kokoelman punainen lanka on se, mistä Zabludowiczit itse pitävät, mutta apuna on Neilsonin kaltaisia ammatti-ihmisiä. Yhteensä kokoelma työllistää 12 ihmistä, Neilson kertoo.

Kokoelmassa painottuvat nuoret taiteilijat, tuorein nykytaide sekä ne maat, joissa Zabludowiczit asuvat ja matkustelevat.

”Kokoelma kertoo heidän elämästään ja mielenkiinnon kohteistaan”, Neilson sanoo.

Kokoelma on erityisesti Anitan intohimo, ja hän tekee ostopäätökset, joskin myös Poju katsoo kaikki teokset, Neilson kertoo. Myös kaksi vanhinta Zabludowiczien neljästä lapsesta, Tiffany ja Roy, ovat mukana kokoelman toiminnassa.

Antti Hämäläinen
Chaim ”Poju” Zabludowicz kuvattiin viime kesänä Kalastajatorpalla, jonne Euroopan talouseliitti kokoontui salamyhkäiseen kokoukseen.
Chaim ”Poju” Zabludowicz kuvattiin viime kesänä Kalastajatorpalla, jonne Euroopan talouseliitti kokoontui salamyhkäiseen kokoukseen.

Tästä kaikesta olisi mukavaa kysyä keräilijöiltä itseltään. Mutta kun se ei käy, kysytään muilta.

Kansainvälisessä lehdistössä kyllä mainitaan, jos Zabludowiczit on nähty Friezen tai Art Baselin kaltaisilla taidemessuilla, sanoo pariskunnan tunteva galleristi Kaj Forsblom.

”He ovat kansainvälisesti todella arvostettuja. He ostavat hyvällä silmällä, ja kokoelmaan kuuluu keskeisiä teoksia monilta taiteilijoilta.”

Erityisen kokoelmasta tekee se, että se keskittyy nuoriin ja uransa keskivaiheilla oleviin taiteilijoihin.

”Se on nuoren taiteen sponsorointia. Siinä otetaan hirmuisesti riskiä, kun kaikista ei tule suuria mestareita”, Forsblom sanoo.

Kun lontoolaiselta galleria- ja museoväeltä kysyy näkemyksiä Zabludowiczien galleriasta, napsahtavat suut suppuun.

”Se on kinkkinen aihe”, sanoo yksi suuren gallerian edustaja pitkän vänkäämisen päätteeksi.

Onhan se. Harva yksityiskokoelma on saanut osakseen boikottiliikkeen.

Boycott Zabludowicz -liike näki päivänvalon internetissä vuonna 2014. Viime marraskuussa julkaistun vetoomuksen on allekirjoittanut pari sataa henkeä.

Kyseessä ei siis ole valtava kansanliike, joskin täytyy muistaa, ettei moni taiteilija tai galleristi uskalla huudella asiasta julkisesti.

Zabludowiczien galleriasta hurauttaa kätevästi metrolla lontoolaisen yliopiston kanttiiniin, jota boikottiaktivistit ovat ehdottaneet tapaamispaikaksi. He haluavat pysyä nimettöminä, vaikka he ovat kyllä allekirjoittaneet vetoomuksen.

Teekuppien äärellä istuu kolme nuorta, akateemista ihmistä, ja hyvin pian selviää, että poliittisesti he ovat vasemmalla ja Lähi-idän konfliktissa tukevasti Palestiinan puolella.

Se on olennaista, sillä Zabludowiczien varallisuus on saanut alkunsa Pojun isän, puolalaissyntyisen Shlomo Zabludowiczin liiketoimista. Auschwitzin keskitysleiriltä selvinnyt ja Tampereelle päätynyt isä-Zabludowicz rikastui kansainvälisellä asekaupalla. Tampereelta vietiin Israelin Haifaan aseosaamista ja kalustoa, ja aseita valmistettiin Israelin armeijalle ja myyntiin.

Myös Poju Zabludowiczilla on liiketoimensa Israelissa ja vahvat kytkökset maahan muutenkin. Hän on lahjoittanut Israel-mieliselle lobbausjärjestölle Bicomille miljoonia euroja ja toiminut vuosia sen puheenjohtajana.

”Moni taiteilija ajattelee, että ei voi tehdä muuta kuin ottaa vastaan kaiken rahan mitä voi saada”, sanoo yksi aktivisteista. ”Mutta Zabludowiczit käyttävät nuoria taiteilijoita likaisen rahan pesemiseen.”

Zabludowiczien kanssa työskentelevät taiteilijat eivät ajattele niin. Taidehallin lehdistötilaisuudessa Laura Buckley ylistää Zabludowiczeilta saamaansa tukea ennen kuin häneltä edes ehtii kysyä asiasta.

Elizabeth Neilson näyttää väsyneeltä, kun häneltä kysyy boikotista.

”Tietysti se on meistä ikävää, ja olen heidän kanssaan eri mieltä”, Neilson sanoo. ”Mutta ei se ole vaikuttanut näyttelyohjelmaamme. Lähinnä se vaikuttaa henkilökunnan mielialaan.”

“Ja heidän faktansa ovat pielessä”, Neilson jatkaa.

Mitkä faktat?

”Asiat, joita he sanovat kokoelmasta, eivät ole totta”, hän sanoo. ”Mutta en voi puhua tästä.”

Lopulta vastakkainasettelussa on politiikan ohella ehkä kyse julkisesta ja yksityisestä rahasta, ja kun luokkatietoisessa Britanniassa ollaan, ehkä myös vanhasta ja uudesta rahasta.

Kuten Suomessa, myös Britanniassa on leikattu viime vuosina taiteen julkista tukea, ja yksityisen rahan valta on kasvanut. Se ahdistaa monia, joiden mielestä taiteen on oltava riippumatonta ja epäkaupallista. Esimerkiksi Tate-museon ja BP-öljy-yhtiön välistä sponsorisopimusta on kritisoitu vuosia.

Art Monthly -taidelehden päätoimittaja Patricia Bickers rinnastaa Zabludowiczit mainosmies-galleristi Charles Saatchiin. Se ei ole kohteliaisuus.

Saatchi on kiistelty henkilö, joka muistetaan muun muassa siitä, miten hän hamstrasi taidetta 1980- ja 1990-luvuilla. Saatchi osti kerrallaan kokonaisia näyttelyitä. Myös Zabludowiczien kerrotaan tekevän niin.

”Sitten Saatchi esiintyi hyväntekijänä ja lahjoitti valtiolle kaiken, mitä ei saanut kaupaksi”, Bickers sanoo happamasti.

Rinnastus on epäreilu siinä mielessä, etteivät Zabludowiczit ole tehneet kokoelmansa teoksilla kauppaa.

Selvää kuitenkin on, ettei Bickers monen muun britin tavoin suhtaudu lämpimästi ulkomaisiin superrikkaisiin, jotka asettuvat Lontooseen. Ei vaikka he laittavat rahaa taiteeseen.

”He joko ostavat jalkapallojoukkueen tai tukevat taidetta. Se on pääsylippu piireihin.”

Jopa Saatchi haukkui taidebiennaaleissa viihtyvät oligarkit Guardianissa vuonna 2011. Hänen mielestään he ovat tehneet taiteen ostamisesta vulgaaria.

Mutta Zabludowiczeja tämä ei todennäköisesti kiinnosta.

Kun on riittävän rikas, voi vain kerätä itseään miellyttävän taidekokoelman ja olla välittämättä, mitä siitä ajatellaan.

Eivät kaikki Firenzessäkään pitäneet Medicien suvusta.

Juhani Niiranen / HS
Taiteilija Laura Buckleyn teos Shields on esillä nyt Taidehallissa.
Taiteilija Laura Buckleyn teos Shields on esillä nyt Taidehallissa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat