Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Onko Akateemisesta kirjakaupasta tullut pelkkä Starbucksin takahuone?

Perinteikkään kirjakaupan tilanne ei näytä niin surkealta kuin on pelätty, kirjoittaa toimittaja Antti Majander

Kulttuuri
 
Antti Majander Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Kiva! Itäkeskuksen Prismassa on kirjaosasto.

Sota, jännitys ja ruoka ovat näköjään hyvin edustettuina.

Ihan ensimmäisenä osastolla vastaan tulevat kuitenkin romaanit, jotka tavoittelivat viime syksynä Finlandia-palkintoa. Pari muuta viime vuoden merkkitapausta, Svetlana Aleksejevitšin Tšernobylista nousee rukous ja Patti Smithin M Train, lähtevät jo puoleen hintaan.

WSOY kampanjoi Tommi Kinnusen uutta Lopottia ja Jutan energisoivaa dieettikirjaa omalla telineellään. Ne kun mulauttaa menemään, niin kenties jo juhannuksen jälkeen rouskii Alastalon salia.

Lukeminen kuuluu porttiteorian piiriin. Siinä voi käydä hyvin.

Kirjan perinteisessä pyhätössä Prisman valikoima olisi kauhistus. Etenkin juuri nyt katseet kääntyvät aiempaa pienemmissä tiloissa toimivan Akateemisen kirjakaupan päämyymälään Pohjois-Esplanadilla: henkilökunta täyttää parhaillaan tiskejä uuden omistajan, Bonnierin antamin ohjein.

Työ on vielä kesken, mutta silmällä näkee, että suurin häviäjä on tietokirjallisuus. Kun kerran supistaa pitää, nimikkeitä vähennetään sieltä missä niitä on eniten ja menekkiä suhteessa vähiten.

Kirjapalatsin kolmatta kerrosta nikkaroidaan ”varmaankin toimistoiksi”, muuan myyjä kertoo.

”Se on Stokkan tilaa.” Toisesta kerroksesta tiedon tilaa haukkaa paperiosasto, joka on muuttanut sinne kellarista.

Järin surkealta Starbucksin takahuoneeksi haukutun myymälän tilanne ei kuitenkaan näytä, vaikka arvokkuutta henkivää kalustusta on jostain syystä kevennetty.

Pelkäsin pahempaa.

Uutuuksia tuodaan saataville yhä samoilla vihreillä metallisilla kärryillä, joita täyttelin, työntelin ja tyhjentelin itsekin 1980-luvun alussa. Opiskelijapojalle se oli liki unelmahomma.

Miten pienen Helsingin yksi iso Akateeminen voisi säilyä vanhoissa mitoissaan, kun jopa suuren Lontoon kirjallinen pääuoma Charing Cross Road on kuivunut muutaman keitaan kokoiseksi.

Olennaista tietysti on, muuttuuko Suomen paras paikka löytöjen tekemisen tyyssijasta jo ennalta selvien hankintojen noutopisteeksi. Siihen suuntaan markkinavoima näyttäisi painavan marmorilinnaa. Vähälevikkisiä kirjoja ja lehtiä pitää hakea netin kautta.

Kun katsoo Pohjois-Espalla eniten myytyjen opusten hyllyä, kohtaa melko lailla samat nimikkeet kuin koko Suomen kirjalistan kärjessä, Lopotin tapauksessa siis Itiksen Prismaa myöten.

Jäädäkseen eloon Akateemisen on muututtava tavikseksi. Turha sen tähden on vetää sachertortun murenta väärään kurkkuun Alvar Aallon luomuksen toisen kerroksen kahvilassa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat