Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miekkailijan upea voitto kertoo myös siitä, mikä Jussi-palkinnoissa on pielessä

Parhaaksi elokuvaksi valittiin nyt elokuva, jonka ohjaaja ei ollut esiraadin mielestä onnistunut työssään. HS:n Veli-Pekka Lehtonen pohtii, miten se voi olla mahdollista.

Kulttuuri
 
Veli-Pekka Lehtonen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Taidepalkinnot ovat arpapeliä. Kuka tykkää kenestäkin, kuka voitti viime vuonna, kenessä nähtiin lahjakkuus jo parikymppisenä ja kuka myy nyt hyvin, kenellä on vääränlainen tausta ja onko keltainen sittenkin parempi kuin musta vai oliko se sittenkin punainen.

Myöhään lauantaina jaettiin Jussi-palkinnot, ja illan suuri voittaja oli Miekkailija-elokuva. Kaarle Ahon ja Kai Nordbergin tuottama elokuva vei parhaan elokuvan palkinnon. Toisen Jussinsa elokuva sai kuvauksesta: palkinto meni Tuomo Hutrille.

Miekkailijan voitto ei suuremmin hämmästyttänyt, sillä elokuva oli jo aiemmin edustanut Suomea Oscar-kisassa. Sinne framille sen oli nostanut kotimainen ammattilaisraati.

Lisäksi Miekkailija oli saanut poikkeuksellista kansainvälistä huomiota myös toisessa Hollywood-tapahtumassa eli Golden Globe -kisassa. Ehdokkuus tuli osin myös onnistuneen lobbauksen ansiosta.

Suurempi ihme, on että Miekkailija ei voittanut useampia palkintoja. Jussi-palkinnoista äänestää elokuva-ammattilaisten yhdistys, ja ehdokkaat valitsee esiraatina toimiva yhdistyksen hallitus, jolla on apunaan vaihtuvia elokuva-alan ammattilaisia.

Esiraadin mielestä Miekkailijan ohjaaja Klaus Härö ja käsikirjoittaja Anna Heinämaa eivät esimerkiksi olleet ehdokkuuden arvoisia. Se on outoa.

Lauantaina sitten paljastui, että Filmiauran laaja 350-päinen jäsenistö näytti olevan toista mieltä.

Parhaaksi elokuvaksi valittiin nyt elokuva, jonka ohjaaja ei ollut esiraadin mielestä onnistunut työssään. Eikä käsikirjoittaja tai kovin moni muukaan työryhmästä.

Miten näin voi olla?

Siten, että ehdokkuudet suhmuroidaan suljetussa kokouksessa, ja seuraavassa porukassa ollaan sitten vahvasti toista mieltä.

Makuasioita.

Jussien valintajärjestelmä kaipaakin ehkä päivittämistä.

Yksi vaihtoehto voisi olla ehdokkuuksien määrän kasvattaminen esimerkiksi viiteen. Se pienentäisi esiraadin suhteellista valtaa.

Kolme ehdokasta sopi suomalaiseen elokuvaan kymmenen vuotta sitten, jolloin elokuvia valmistui vuodessa noin 15. Nykyään kotimaisia elokuvia tulee teattereihin vuosittain jo lähes 40.

Myös palkinnosta äänestävien määrä oli takavuosina huomattavasti pienempi. Nykyään palkinnosta pääsee äänestämään jo noin 350 elokuva-ammattilaista, ja määrä on koko ajan kasvanut.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat