Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kumpi voitti vaaliväittelyn? Trumpista kirjan kirjoittanut Saska Saarikoski vastaa suorassa lähetyksessä klo 10
  • Kumpi voitti vaaliväittelyn? Trumpista kirjan kirjoittanut Saska Saarikoski vastaa suorassa lähetyksessä klo 10

Kaupungissa pitää saada olla välillä sukkasillaan

Brasilialaistaiteilijan näyttely Kiasmassa on aurinkoisena lauantaiaamuna kuin kuhiseva italialainen tori. Parasta on, että ihmiset ovat siellä ilman kenkiä, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Kaisa Viljanen.

Kulttuuri
 
Kaisa Viljanen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja.
Petri Virtanen / Kansallisgalleria
Kävijät ovat viihtyneet tavallista pidempään hengaillen Ernesto Neton näyttelyssä Kiasmassa.
Kävijät ovat viihtyneet tavallista pidempään hengaillen Ernesto Neton näyttelyssä Kiasmassa. Kuva: Petri Virtanen / Kansallisgalleria

Kerrankin taidenäyttely, jossa voi ottaa rennosti ja olla sukkasillaan!

Brasilialaistaiteilija Ernesto Neton näyttely Kiasmassa on aurinkoisena lauantaiaamuna kuin kuhiseva italialainen tori. Vauvat mönkivät ja lapset kipittelevät ympäriinsä, aikuiset käyvät pötkölleen boakäärmeen muotoa mukailevaan punottuun majaan. Kuuluu rummutusta ja puheensorinaa. Parasta on, että kaikki ovat sukkasillaan. Ja siinä on jotakin vastustamattoman ihanaa.

Kiasma on alusta asti toistellut haluavansa olla kaupunkilaisten olohuone. Ja tätähän kaikki muutkin museot tietysti haluavat, siis olla mukava, kotoisa paikka, jonne ihmiset tulevat mielellään, viipyvät ja kutsuvat kaverinsakin mukaan.

Usein museoissa vallitsee kuitenkin toisenlainen, Neton näyttelyä varautuneempi meininki. Ollaan vähän kuin olohuoneessa, mutta sellaisessa, jossa vietetään kankeita perhejuhlia.

Miikka Pirinen
Ernesto Neto
Ernesto Neto

Helsingin Sanomien haastattelussa Neto kertoi halunneensa mittavien teostensa avulla ”luoda puutarhan, jossa voi istuskella ja kohdata muita ihmisiä”. Sellaisia paikkoja ei hänen mielestään ole tarpeeksi. Olen täysin samaa mieltä!

Katsokaapa vaikka Helsingin ydinkeskustaa. Mihin täällä voi mennä vain olemaan, ilman että tarvitsee ostaa mitään? Esimerkiksi Kirjasto 10 Postitalossa käy äkkiä pieneksi.

Keskustan paraatipaikoilla tilaa hallitsevat kauppakeskukset, joihin kukaan ei ole tervetullut vain vanumaan sukkasillaan. Ihminen on ostosparatiiseissa aina ensisijaisesti asiakas. Hänen viihtyvyyteensä panostetaan, mutta kuluttamisen ehdoilla.

Vaikka Helsingin keskustassa on jo nyt tiiviillä alueella iso joukko muitakin museoita, ovat matalan kynnyksen avoimet paikat harvassa.

Helsingin ytimeen rakennetaan parhaillaan keskustakirjastoa ja Amos Rex -taidemuseota. Toivottavasti niihin tehdään netomaisen rentoja sukkaoleskelupaikkoja. Sisätilat ovat tärkeitä, sillä suomalaisilla aukioilla saa haahuilla suuren osan vuodesta aika yksin.

Ernesto Neto omisti näyttelynsä Luoteis-Brasilian sademetsissä asuvalle huni kuin -alkuperäiskansalle. Sen luontomytologiaan perehtyminen menee näyttelyssä vähän ohi, kun huomio suuntautuu Neton majoissa aikaa viettävien urbaanien asukkien tarkkailuun. Kiasmasta kerrotaan, että katsojat ovat viihtyneet näyttelyssä tavanomaista pidempään lepäillen ja fiilistellen.

Sukkasillaan olo palauttaa meidät ihmiset jotenkin takaisin yhteen. Kenkiä on joka lähtöön, pelkissä sukissa muistutamme enemmän toisiamme. Kaupungissa pitäisi olla enemmän paikkoja, joissa ihmiset voivat olla yhdessä, sukkasillaan.

Ernesto Neto Kiasmassa 4.9. saakka.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat