Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Antti Litja uskoo näyttelijänuransa olevan ohi: Puhekyky ei palaudu ennalleen

Kulttuuri
 
Leena Koskela
Antti Litja vuonna 2013.
Antti Litja vuonna 2013. Kuva: Leena Koskela

Syksyllä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä nähdään takuuvarma yleisömenestys, kun lavan valtaa Tuomas Kyrön Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja Arto af Hällströmin ohjaamana. Mielensäpahoittajan jääräpäisen roolin näyttelee epäilemättä vaivatta Vesa Vierikko, vaikka moni katsoja kaipailisikin osaan Suomen virallista mielensäpahoittajaa Antti Litjaa.

Litja (s. 1938) kuitenkin toipuu yhä saamastaan aivoinfarktista.

”Puhe on edelleen vaikeaa” hän toteaa puhelimessa kotonaan Näyttelijöiden Vanhuudenkotisäätiön ylläpitämässä Thalian Torpassa.

”Vaikka kyllä se on jo parantunut.”

Vierikolle hän toivottaa onnea.

”Hän on hyvä ihminen ja hyvä näyttelijä Ja jokainen tekee roolin omalla tavallaan.”

Mielensäpahoittaja-näytelmän piti alun perin tulla Litjan esittämänä ensi-iltaan jo lokakuussa 2014, mutta sitä siirrettiin kahteen kertaan sairauskohtauksen takia. Aluksi aivo-infarktia pidettiin lievänä, ja Litjan uskottiin selviävän lavalle parissa viikossa. Pian lääkärit kuitenkin määräsivät tälle puolen vuoden sairausloman.

”Täytyy vain ottaa tosiasiat tosiasioina. Ja kivahan nyt on köllötellä, kun on monen vuoden työputki takana", Litja totesi tuolloin HS:n haastattelussa.

Sairauskohtausta edelsi rankka työrupeama Mielensäpahoittaja-elokuvassa. Takana oli myös kiivastahtinen markkinointikiertue.

"Ainahan voi syyttää, että se oli liian rankkaa vanhalle miehelle, mutta enpä tiedä. Mahdotonta sitä on sanoa", Litja pohti kohtauksen jälkeen.

Aivoinfarkti ei pysäyttänyt Litjaa, vaan hän opetteli monologia ahkerasti. Toisen kerran hän joutui sairaalahoitoon joulun alla ja joutui jäämään pois Jussi-gaalasta. Elokuvaväen tärkeimmässä juhlassa hänet palkittiin sekä parhaan miesosan Jussilla että elämäntyöpalkinnolla.

”Mä olin ihan kanttuvei silloin, mutta kyllä ne pojat kertoi, että mitä siellä tapahtui”, Litja muistelee nyt.

Gaalassa Betoni-Jussin otti vastaan näyttelijän pojanpoika Leo Litja, joka luki isoisänsä terveiset gaalaväelle.

”Olen tehnyt elokuvia 1959 asti, seitsemällä eri vuosikymmenellä. Elokuvissa näytteleminen on ollut melkeinpä rakkain tapa ilmaista itseäni tällä alalla”, viestissä sanottiin.

”On paljon henkilöitä, joita pitäisi kiittää elämäni varrelta. Mutta kun pitäisi kiittää sitten jokaista työryhmän jäsentä. Yhden nimen nostan silti esiin. Risto Jarva. Ajatuksemme loksahtivat yhteen. Kolme hänen kanssaan tekemääni elokuvaa olivat hienoja. Katsojatkin löysivät elokuvan.”

Litjan ehkä ikimuistoisimmat roolit ovatkin Jarvan ohjaamia. Niitä ovat Kaarlo Vatasen hahmo elokuvassa Jäniksen vuosi sekä Aimo Niemi elokuvissa Mies, joka ei osannut sanoa ei ja Loma. Tärkeimpänä elokuvanaan Litja kuitenkin pitää viimeistään, miespääosa-Jussin hänelle hankkinutta Mielensäpahoittajaa, jonka on teatterissakin nähnyt yli puoli miljoonaa katsojaa. Vastaavaan suosioon yltää äärimmäisen harva elokuva Suomessa.

”Siinä on pohjatyöt tehty niin hyvin”, hän sanoo. ”Olin niin pitkään esittänyt sitä hahmoa radiossakin.”

Veteraaninäyttelijä vaikenee. Aivoinfarkti kuuluu puheessa edelleen, siitä on ajoittain vaikea saada selvää. Vaitonainen mies pahoittelee myös muistinsa pätkivän. Ero on melkoinen verrattuna edelliseen haastattelutuokioomme syyskuussa 2014, kun keskustelin Litjan ja Dome Karukosken kanssa Mielensäpahoittajasta. Tuolloin näyttelijä pulppusi lähes taukoamatonta puhetta puolitoista tuntia eikä ohjaaja ollut saada suunvuoroa lainkaan.

Nyt sanat tulevat harvakseen.

”Välillä en pystynyt puhumaan oikeastaan ollenkaan”, Litja sanoo. ”Eikä kukaan osaa sanoa vieläkään, miten hyvin puhekyky palautuu.”

Aiotko vielä palata teatterinlavalle?

”En, kyllä ne hommat on tehty. En millään usko, että puhekyky palaa sellaiseksi.”

Jäähyväisten jättäminen luulisi tuntuvan yli viidenkymmenen vuoden uran tehneestä näyttelijästä raskaalta, mutta Litja vakuuttaa toisin. Elämä Thalian Torpassa on leppoisaa, ruoka hyvää ja välillä voi muistella menneitä töitä muiden näyttelijöiden kanssa.

Vielä kun saisi edes osan terveyttään takaisin.

”Minähän joudun nyt rollaattorilla kulkemaan. Mutta ei tässä mitään, olen eläkeukko jo. Kyllä tässä ehtii jo rauhassa olemaan.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat