Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Näin soi Ultra Bran laulajan säveltämä konsertto Apocalyptican Pertulle – ”sähkön ja luomun karhea liitto”

Klassisen koulutuksen saaneet Olli Virtaperko ja Perttu Kivilaakso yhdistävät voimansa Turun musiikkijuhlilla ja kommentoivat Waltteri Torikka -keskustelua

Kulttuuri
 
Näin soi Ultra Bran laulajan säveltämä konsertto Apocalyptican Pertulle
Näin soi Ultra Bran laulajan säveltämä konsertto Apocalyptican Pertulle
Perusteellisen klassisen koulutuksen läpikäynyt säveltäjä Olli Virtaperko muistetaan myös Ultra Bra -yhtyeen entisenä laulajana. Nyt hän on säveltänyt sähköefektein vahvistetun sellokonserton Apocalyptican Perttu Kivilaaksolle. HSTV vieraili Turun musiikkijuhlilla kuultavan kantaesityksen harjoituksissa. Toimittaja: Vesa Sirén, kuvaus ja leikkaus: Vesa- Matti Väärä
Kuka?

Olli Virtaperko ja Perttu Kivilaakso

Olli Virtaperko:

 Syntyi Espoossa 1973.

 Opiskeli musiikkitiedettä Helsingin ja Edinburghin yliopistoissa sekä musiikin teoriaa, säveltämistä ja selloa Sibelius-Akatemiassa.

 Lauloi Ultra Bra -yhtyeessä 1995–2001.

 Perusti 1995 Ensemble Ambrosius -yhtyeen.

 Tampere Biennalen taiteellinen johtaja 2012–2014.

 Freelance-kolumnisti ja -radiotoimittaja. Suomen säveltäjien johtokunnassa.

 Orkesteriteoksia mm. Kuru, Ambrosian Delights ja uusi Romer’s Gap.

Perttu Kivilaakso:

 Syntyi 1978 Helsingissä.

 Kolmas sija Paulon kansainvälisessä sellokilpailussa 1996.

 Valmistui diplomisellistiksi Sibelius-Akatemiasta 2000.

 Helsingin kaupunginorkesterissa vakituisesti 1999–2005, myös virkaatekevänä soolosellistinä.

 Apocalyptica-yhtyeen jäsen 1995 ja uudelleen vuodesta 1999 lähtien.

 Säveltänyt Apocalypticalle, dokumenttielokuviin sekä Eicca Toppisen kanssa Indigo-oopperan Kansallisoopperalle.

Turku

Hurinan ja kohinan keskellä Apocalyptica-yhtyeestä tuttu sellisti Perttu Kivilaakso älähtää puolitosissaan:

”Sähkö ja musiikki eivät sovi yhteen. Varsinkaan sähkö ja sellomusiikki!”

Olemme klassisen musiikin pyhätössä Turun konserttitalossa. Täällä Helsingin kaupunginorkesterin entinen äänenjohtaja ja nykyinen rocktähti palaa klassisen konserton solistiksi.

Säveltäjä on Ultra Bra -yhtyeessä laulanut Olli Virtaperko, joka on Kivilaakson tavoin saanut pitkän klassisen koulutuksen.

Virtaperkon Romer’s Gap -konserton kantaesitys kuullaan tänään torstaina Turun filharmonisen orkesterin konsertissa, joka myös radioidaan.

Kyseessä on Turun musiikkijuhlien avauskonsertti.

Kaksikko ei hurinoista liikaa häiriinny. Mutta neljän tunnin orkesteriharjoitusten jälkeen he toki vääntävät efektien ja vahvistuksen säätöjä tuntikausia, jotta kaikki onnistuisi torstaina.

”Räätälöin konserton sellaiseksi, että Perttu voi rikastaa sello-osuuttaan Apocalypticasta tutuilla efektipedaaleillaan”, Virtaperko kertoo.

”Myös sinfoniaorkesteri vahvistetaan, jotta solisti ja orkesteri ovat soinninkin puolesta yhteisessä tilassa.”

Tältä kaksikolta voi kysyä myös kesän polttavasta musiikkikeskustelusta.

Vesa-Matti Väärä
Säveltäjä Olli Virtaperko ja sellisti Perttu Kivilaakso Turun filharmonisen orkesterin harjoituksissa Turun konserttitalossa tiistaina.
Säveltäjä Olli Virtaperko ja sellisti Perttu Kivilaakso Turun filharmonisen orkesterin harjoituksissa Turun konserttitalossa tiistaina.

Sen aloitti Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti. Hänen mukaansa sekä viihde- että klassisessa musiikissa menestyvä baritoni Waltteri Torikka ei voi jatkaa nykymenoa loputtomasti.

”Nyt hän ajaa kaksilla rattailla. Hän joutuu tekemään valinnan jossain vaiheessa, sillä muuten kumpikaan homma ei ole sataprosenttisesti sitä, mitä se voi olla”, Silvasti arvioi (HS 9.7.)

Tämä sai Apu-lehden blogistin Raakel Lignellin suuttumaan.

”Että vielä jaksetaan lokeroida ihmisiä moisella tavalla! – – ettei muka voisi kehittyä sekä oopperalaulajana ja samalla olla pidetty viihteellisemmän musiikin tulkitsija… katin kontit sanon minä!”

Silvasti ei toki väittänyt, ettei kahdessa genressä voi ”kehittyä” ja olla ”pidetty”. Hän väitti, ettei lahjakkuus voi yltää molemmissa lajeissa ”sataprosenttisesti” potentiaalinsa huipulle.

Ainakin Perttu Kivilaakso teki aikapulan vuoksi valinnan. Vaikka hän sai soolosellistin arvostetun tehtävän, hän irtisanoutui Helsingin kaupunginorkesterista ja keskittyi Apocalypticaan.

Juha Metso
Apocalyptican sellisti Perttu Kivilaakso vuonna 2005.
Apocalyptican sellisti Perttu Kivilaakso vuonna 2005.

”Mitä klassiselta puolelta voi viedä rockiin on kuin rahaa pankissa”, Kivilaakso näkee.

”Samoin rock on tuonut uutta näkemystä klassiseen soittooni. Kun nykyisin soitan Beethovenia, löydän asioita, joita en ole aikaisemmin ymmärtänyt.”

Kovaa harjoittelua se vaatii. Klassisen musiikin hienostunut tulkinta huipputasolla vaatii vibraton herkkää säätelyä ja miljoonaa muuta asiaa, joihin Kivilaakson pitää tarkasti keskittyä Apocalyptica-kiertueiden jälkeen.

”Minulla on kuitenkin vaativaa solistista soitettavaa Apocalypticassa, ja se auttaa. Jos koko ajan riffittelisin kvinttejä lapio-otteella Eican (yhtyekaveri Eicca Toppinen ) tapaan, se laittaisi kädet lukkoon ihan eri tavalla.”

Yksi esimerkki Kivilaakson klassisemmasta otteesta Apocalypticassa löytyy seuraavalta videolta:

Virtaperko kasvoi klassiseen musiikkiin Kivilaakson tavoin. Isä oli harrastelijaurkuri ja -pianisti, joka rakensi itselleen cembalon Ollin synnyinvuonna 1973. Äiti tuuditti lapsen nukkumaan Nikolaus Harnoncourtin johtamilla Bach -levyillä.

”Soitin 8-vuotiaasta sellolla kaikkea barokista varhaisromantiikkaan. Valtavirran popista en pitänyt, paitsi Abbasta. Yritin kuunnella myös Twisted Sisteriä ja Gary Moorea.”

Tajunta räjähti Helsingin Kalliossa lukiovuosina, kun tutut levykaupanpitäjät Levylaiturissa soittivat Frank Zappaa.

”Ymmärsin, että Gary Mooren musiikillinen maailma on ankea, pieni ja suljettu, joskin bluesimpaa Moorea en ollut kuullut. Zappan maailma oli rönsyilevä, voimakas ja laaja.”

Virtaperko perehtyi Zappan klassisiin esikuviin, joita ovat esimerkiksi Edgar Varèse, Iannis Xenakis ja Igor Stravinsky.

Se johti musiikkitieteen opintoihin Helsingin ja Edinburghin yliopistoissa sekä teoria-, sello- ja sävellysopintoihin Sibelius-Akatemiassa.

Hän kävi myös entisen luokkakaverinsa Kerkko Koskisen kotibileissä laulamassa stemmoja Koskisen paukuttaessa pianoa. Siitä syntyi Ultra Bra -yhtye vuonna 1995.

JUKKA LEHTINEN
Ultra Bran laulajaviisikko vuonna 1997: Anna Tulusto (vas.), Olli Virtaperko, Terhi Kokkonen, Vuokko Hovatta ja Arto Talme.
Ultra Bran laulajaviisikko vuonna 1997: Anna Tulusto (vas.), Olli Virtaperko, Terhi Kokkonen, Vuokko Hovatta ja Arto Talme.

Samana vuonna Virtaperko perusti Zappaa barokkisoittimilla esittävän Ensemble Ambrosiuksen.

Virtaperkokin ajoi siis ”kaksilla rattailla”. Haittasiko se?

”Keikkoja oli jopa 50 vuodessa. Ulta Bra oli hajotessaan vuonna 2001 Suomen suosituin bändi. Taloudellisesti se ei todellakaan haitannut, vaikka kovia keikkapalkkioita olikin jakamassa 12 muusikkoa sekä tiimi äänimiehistä lähtien. Kustansin Ensemble Ambrosiuksen kaksi ensimmäistä levyä Ultra Bra -laulamisesta tulleilla tuloilla.”

Julkisuuden kirot eivät erityisesti haitanneet Virtaperkoa. Huomio keskittyi lauluntekijä Koskiseen sekä laulajista lähinnä Vuokko Hovattaan ja Terhi Kokkoseen, kuten esimerkiksi seuraavasta videosta huomaa.

Sävellysopettaja Tapio Nevanlinna sanoi Ultra Bran kuitenkin haittaavan Virtaperkon sävellysopintoja.

”Keskustelimme tästä usein. Väitin, että voin laulaa Ultra Bran yksinkertaisia stemmoja viikonloppuisin keikoilla ja tehdä silti sävellysharjoituksia”, Virtaperko muistelee.

Nyt hän ymmärtää opettajaansa paremmin.

”Sävellysopintojen edistyminen saattoi hidastua. Sävellystekniikan kehittäminen ja laajentaminen vaatii jatkuvaa omistautumista ilman hajottavia tekijöitä.”

Pitkällä aikavälillä sekä Ultra Bra että Zappa-sovitustyö on Virtaperkon mielestä kannattanut.

”Germaanisen perinnön pohjalta tehdystä nykymusiikista puuttuu usein kehollinen kokeminen. Ultra Bra auttoi pitämään mielessä, miten suurta kehollista mielihyvää jo yksinkertaisten neliäänisten harmonioiden laulaminen voi tuottaa.”

Virtaperko löytää fyysistä nautintoa tuottavia harmonioita ja yläsävelsarjoja myös vanhasta gambamusiikista.

”Tällä hetkellä kuuntelen eniten John Jenkinsin (1592–1678) 4–6-äänisiä fantasioita.”

Virtaperko ei ole aikaisemmin juuri säveltänyt sinfoniaorkestereille crossoveria. Esimerkiksi Radion sinfoniaorkesterin kantaesittämä Kuru (2009) oli taidokas nykymusiikkipartituuri Kaija Saariahon ja Magnus Lindbergin tapaan.

”Crossover on niin helvetin vaikeata! Suurin osa yrityksistä epäonnistuu surkeasti.”

Sinfoniaorkesterin parissa Virtaperko päästi sisäisen Zappansa irti vasta Ambrosian Delights -konsertossa (2013). Se onnistui, koska Virtaperko oli täysin sisäistänyt käyttämänsä elementit Zappasta nykymusiikkiin. (Voit kuunnella koko 28 minuutin teoksen tältä videolta:)

Mutta Apocalyptican levyihin Virtaperko ei nyt syventynyt.

”Keskityin Perttuun. Kuuntelin ja videoin treenikämpällä miten hän soittaa ja käyttää efektejä. Soitin itsekin satoja tunteja selloa efektien kanssa säveltäessäni. Teoksessa Pertun ilmaisukieli ja oma sävelmaailmani joutuvat välillä konfliktiin ja välillä ne myös tukevat toisiaan. Itseni kuuloinen kappale tämä on.”

Vesa-Matti Väärä
Olli Virtaperko kuunteli uuden sellokonserttonsa harjoituksia tiistaina Turun konserttitalossa.
Olli Virtaperko kuunteli uuden sellokonserttonsa harjoituksia tiistaina Turun konserttitalossa.

Virtaperko pohtii ”modernin muusikkouden ristiriitaisia vaatimuksia”.

”On syvän erikoistumisen vaatimus ja monipuolisen muusikkouden vaatimus. Monipuolisuus vaatii valtavasti tietoa ja tyylillistä ymmärrystä eri genreistä. Klassinen viulisti ei helposti muutu jazzviulistiksi, vaikka pitäisi jazzista. Sekin on elämänpituinen tehtävä.”

Monipuolisuus on kuitenkin lisääntymässä, koska niin moni kasvaa klassiseen musiikkiin ja johonkin muuhun musiikkikulttuuriin lapsuudesta asti.

”Jos on koko elämänsä ajan omaksunut intohimoisesti erilaisia genrejä, voi ymmärtää useamman musiikkityylin sisäistä logiikkaa. Esimerkiksi Veli Kujala ja vastaavat harmonikansoittajat ovat yhtä sisällä rillumareissa, Kultainen harmonikka -ohjelmistossa ja nykymusiikissa.”

Romer’s Gap viittaa nimellään siihen, että fossiileja ei ole löytynyt odotetusti aikakaudelta noin 350 miljoonaa vuotta sitten. Konsertto jatkaa toisen tilaajansa Jyväskylä Sinfonian konserttiin jo 7. syyskuuta.

”Sitten 30. lokakuuta kuullaan Joonatan Rautiolle ja Tampere Raw -ensemblelle sävelletty konsertto baritonisaksofonille Tampere-talon pienessä salissa. Ja vuoden kuluttua on Radion sinfoniaorkesterin seuraavan tilausteoksen kantaesitys.”

Johtaako tie syvemmälle crossoveriin?

”Tuskin”, Virtaperko torjuu. ”Mutta Radion sinfoniaorkesterin teoksessa olen kaavaillut orkesterin omista riveistä löytyvän nelihenkisen gambasektion käyttämistä. Eri aikakausien sointimaailmojen yhdistäminen lienee omanlaistaan crossoveria.”

Turun filharmoninen orkesteri kapellimestarina Ville Matvejeff ja solistina sellisti Perttu Kivilaakso Turun konserttitalossa torstaina klo 19. – Salonen, Virtaperko, Bernstein. Suora radiointi: Yle Radio 1.

Vesa-Matti Väärä
Säveltäjä Olli Virtaperko, sellisti Perttu Kivilaakso ja kapellimestari Ville Matvejeff kävivät läpi uuden sellokonserton yksityiskohtia Turun konserttitalossa. Kantaesitys on torstaina 11. elokuuta.
Säveltäjä Olli Virtaperko, sellisti Perttu Kivilaakso ja kapellimestari Ville Matvejeff kävivät läpi uuden sellokonserton yksityiskohtia Turun konserttitalossa. Kantaesitys on torstaina 11. elokuuta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat