Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pedro Almodóvar uudesta elokuvastaan HS:n haastattelussa: ”Äitinsä hylkäävä tytär on kauheinta mitä on”

Ikä vaivaa Pedro Almodóvaria. 66-vuotias elokuvantekijä kaipaa nuoruutensa Madridiin, jossa kaikki oli mahdollista

Veli-Pekka Lehtonen HS

Kun Pedro Almodóvar vuosi sitten kuvasi uutta elokuvaansa, kameran edessä hulluteltiin.

Kuvauspaikalla oli muiden muassa näyttelijä Rossy de Palma, Almodóvarin luottonäyttelijä, ja työryhmä intoutui tekemään elokuvasta varjoversiota.

”Kutsuimme sitä meksikolaisversioksi”, Almodóvar kertoo.

Mitä he siis tekivät?

Kun kohtaus oli valmis, se näyteltiin vielä uudestaan, mutta suuresti liioitellen. Siis ikään kuin meksikolaisittain.

”En käyttänyt sitä versiota kuitenkaan leikkausvaiheessa. Sävy ei sopinut elokuvaan”, espanjalainen Almodóvar kertoo.

Ollaan Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa ja Almodóvar tapaa pientä toimittajien ryhmää.

Mutta että hassuttelu ei sopinut Almodóvarin elokuvaan?

Hetkinen. Hänen tuotantonsahan on aiemmin ollut paikoin hyvinkin räävitöntä. Elokuvantekijä taitaa olla tullut tosi vanhaksi.

Almodóvarin uusi elokuva Julieta kuvaa äitiä ja tytärtä, ja kertoo heidän vaikeasta suhteestaan. Elokuva on Almodóvarin ohjaama ja kirjoittama, ja samalla se on vähän kuin paluu elokuvantekijän pääteoksiin, sellaisiin elokuviin kuten Naisia hermoromahduksen partaalla, Kaikki äidistäni tai Volver – paluu.

Elokuvantekijä itse sanoo, että Julietassa häntä kiinnosti tytär, joka hylkää äitinsä.

”Espanjalaisessa kulttuurissa kauheinta mitä voi kuvitella on, että tytär hylkää äitinsä.”

Vahvat naiset ovat usein toistuneet Almodóvarin elokuvissa.

Almodóvar itse selittää tätä, taas kerran, 1950-lukulaisella lapsuudellaan La Manchassa Madridin pohjoispuolella. Pieni poika kasvoi naisten ympäröimänä, kuunteli äitiään ja naapuruston naisia, kun nämä tekivät töitä ja juttelivat.

”Silloin löysin elämän. Löysin myös kertomukset naisia kuunnellessani. Lapselle puhe oli fiktiota.”

Noista vuosista, kun pikku Pedro patiolla kuunteli tätejä, on yli puoli vuosisataa. Tuona aikana Almodóvar on noussut kansainvälisen elokuvan eturiviin. Nyt hän on 66-vuotias ja harmaantunut, mutta näyttää yhä samalta pyöreältä pörröpäältä kuin vuosia sitten.

Almodóvar puhuu vanhenemista paljon. Se tuntuu painavan häntä. Hän sanoo kaipaavansa nuoruusvuosiensa Espanjaan, kiihkeään Madridiin ja 1980-luvun uuteen vapauteen.

”Minulle oli silloin kaikki mahdollista”, kuten hän yhdessä vaiheessa asian muotoilee.

Kaipuu menneeseen näkyy uudessa elokuvassakin. Päähenkilön takaumissa nuori nainen nähdään esimerkiksi 1980-luvun punktyylissä.

Myös Almodóvarin oma asuvalinta tuntuu kielivän kaihosta voimavuosiin. Almodóvarilla on Cannesin rantateltassa yllään havaijipaita. Se on räikeän punainen, mutta väriä olennaisempaa taitaa kuitenkin olla kuviointi.

Paidassa on pantterikuvia.

Musta kissaeläin on paidassa kuin vaanimassa saalista.

Espanjan kuuluisin elokuvantekijä sanoo, ettei hän aio kirjoittaa elämäkertaa ja toivoo, ettei sellaista tee kukaan.

”Minun elämäni on minun elokuvissani”, hän väittää.

Se ei tarkoita, että elokuvat olisivat yksi yhteen suoraan taiteilijan elämästä, hän korostaa.

”Sepitettä ne ovat, tietenkin, mutta perustuvat minun ja läheisteni elämään. Jos haluaisin tehdä elämäkerran, se syntyisi yhdistellen osia elokuvistani.”

Jos vahvojen naisten asetelma Julietassa on Almodóvarin elokuvien ystäville tuttu, samaa voi sanoa juonen kuviosta.

Julietassa on henkilöitä, joita ei nähdä tai jotka eivät ole läsnä, vaikka vaikuttavat muihin: esimerkiksi äidin poissaoleva tytär tai koomassa makaava isoäiti.

”Olen tätä käyttänyt ennenkin, laajimmin elokuvassa Puhu hänelle”, Almodóvar myöntää ja ryhtyy puhumaan jonkinlaisesta elämän mysteeristä.

”Lääkärit väittävät että koomassa makaava ei tunne ja että koomapotilaan kyynel on refleksi. En usko sitä. Minusta kyyneltä ei voi olla ilman tunnetta.”

Almodóvar sanoo, että hänen on vaikea laittaa elokuviaan tärkeysjärjestykseen. Pitkiä elokuvia hän on ohjannut parikymmentä, joista yksi tunnetuimmista, Puhu hänelle, toi Oscarin vuonna 2003.

”Elokuvat, joihin on tallentunut käännekohtia, tuntuvat jälkeenpäin tärkeimmiltä. Yksi niistä on Intohimon laki”, Almodóvar sanoo ja kertoo nähneensä vuodelta 1987 olevasta elokuvasta pätkiä jokin aika sitten.

”En yleensä katso elokuviani. Mietin, osaisinko nyt löytää Carmen Mauran ja Antonio Banderasin rooleihin. Saisinko sellaisia suorituksia enää irti? Jotenkin olen ehkä unohtanut mitä sain aikaan. En kai ole ollut tarpeeksi kiitollinen kun elokuvat tehtiin.”

Almodóvar aloitti elokuvauransa Francon kauden loppuvuosina tekemällä rivoja ja räävittömiä elokuvia Madridin alakulttuurista.

Aika oli sopiva, ainakin jälkeenpäin ajateltuna.

”Jos olisin aloittanut elokuvien tekemisen kymmenen vuotta aiemmin, niitä ei olisi syntynyt.”

Almodóvar väittää, että 2000-luvun nuoret eivät nauti samanlaisesta vapaudesta kuin hän itse nuorena 1980-luvulla. Siis siitäkin huolimatta, että nuori Almodóvar varttui Francon Espanjassa, siis diktatuurissa.

Elokuvantekijä saa selittää.

Vuonna 1949 syntynyt Almodóvar myöntää auliisti, ettei tunne nykyisen selfie-nuorison ajanviettotapoja.

”Jos pitäisi tehdä elokuvaa nykynuorista Espanjassa, joutuisin tekemään sitä kuin ulkomaalainen”, Almodóvar sanoo.

Hän ottaa esimerkin kaukaa ja alkaa kertoa filmitähti Ava Gardnerista, joka esiintyi 1960-luvulla Francon kauden Madridissa kuvatuissa elokuvissa. Aika oli ahdasmielinen, kirkko ja armeija olivat vahvoilla.

”Kysymys on siitä mitä olet mihinkin aikaan”, Almodóvar sanoo.

”Jos olit Ava Gardner 1960-luvulla Madridissa, sinulla saattoi silti olla todella hauskaa ja mitä ihmeellisintä yöelämää. Tuottaja Samuel Bronstonin kuvautti isoja elokuvia Espanjassa. Silloin Madrid oli kuin toinen Hollywood.”

Almodóvar arvioi, että Gardnerilla kumppaneineen oli ovet yhtä lailla auki kaikkialle kuin hänellä itsellään 1980-luvulla.

”Jos minä ja Ava Gardner voisimme nyt tavata, olisimme yksimielisiä siitä, että Madrid oli paras paikka maan päällä.”

Muistojen Madrid.

Julietan ensi-ilta on Suomessa 12. elokuuta.

Punainen väri on Julietassa rakkauden ja elämän symboli.
Punainen väri on Julietassa rakkauden ja elämän symboli.
Kun nuori Julieta (Adriana Ugarte) astuu kuvaan, asiat selviävät.
Kun nuori Julieta (Adriana Ugarte) astuu kuvaan, asiat selviävät.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat