Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaisnainen toi kuolemaantuomitun kirjeystävänsä taiteen esille Helsinkiin – ”Jonain päivänä kirjeitä ei enää tule”

Maria Jain toi kuolemaantuomitun kirjeystävänsä taidetta näyttelyyn Helsinkiin.

Kulttuuri
 
Akseli Valmunen / HS
Maria Jain on ollut kaksi vuotta kirjeenvaihdossa kuolemaantuomitun Moyon kanssa. Vangin taidetta on esillä Helsingissä. Siniset viivat kuvaavat eristyssellin ääriviivoja.
Maria Jain on ollut kaksi vuotta kirjeenvaihdossa kuolemaantuomitun Moyon kanssa. Vangin taidetta on esillä Helsingissä. Siniset viivat kuvaavat eristyssellin ääriviivoja. Kuva: Akseli Valmunen / HS

Tällä hetkellä 2943 kuolemaantuomittua vankia odottaa teloitustaan yhdysvaltalaisissa vankiloissa. Death Penalty Information Centerin tilastot ovat tosin tammikuulta, joten muutama heistä on jo kuollut.

Yksi kuolemaantuomituista on 35-vuotias Moyo. Hän on odottanut death row’ssa syyskuusta 2001, lähes päivälleen WTC-iskuista asti.

Viidessätoista vuodessa hänen samanikäinen suomalainen kirjeystävänsä Maria Jain on opiskellut valtiotieteen maisteriksi, mennyt naimisiin, tehnyt töitä muun muassa UN Womenilla ja asunut Intiassa.

Samaan aikaan vankilassa Moyo on lukenut, meditoinut ja piirtänyt. Kaksi viime vuotta hän on ollut tiiviissä kirjeenvaihdossa Jainin kanssa. Kirjeissä ja postipaketeissa Suomeen kulkeneita teoksia on nyt esillä pienessä, mutta sitäkin vaikuttavammassa näyttelyssä Helsingin Temppelikadulla.

Muun muassa kirjojen kansille, pahveille ja kartoille tehdyissä teoksissa erottuu Buddhan hahmo. Jainin ja Moyon yhdisti paitsi yhdysvaltalainen, vangeille kirjetovereita välittävä järjestö, myös Buddha.

Jain halusi kirjoitella toisissa oloissa elävän ihmisen kanssa. Moyoon hän otti yhteyttä, koska tämäkin kertoi olevansa kiinnostunut Buddhan opetuksista, meditaatiosta ja joogasta.

Jain ja Moyo meditoivat toisinaan ’yhdessä’, siis synkronoivat meditaationsa. Yhteinen sessio on sovittu myös haastattelupäivän iltapäiväksi. Buddhas on Death Row -näyttely avataan samana iltana. Avajaispäivä on myös taiteilijan syntymäpäivä. Sitä hän viettää pienessä kopissaan vankilassa. Moyo on taiteilijanimi, eikä hän halua paljastaa osavaltiota tai vankilan nimeä.

Gallerian kivilattialle on teipattu eristyssellin rajat ja sängyn, pöydän sekä wc-pytyn ääriviivat.

Moyon päivistä valtaosa kuluu täsmälleen samankokoisessa 5,5 neliön eristyssellissä.

Hän näkee ulos katonrajassa olevasta kapeasta ikkunaraosta. Ulkoiluhäkkiin hän pääsee viidesti viikossa.

Moyo on murhaaja, rikollinen pahimmasta päästä. Hän tappoi kaksi ihmistä 18-vuotiaana. 19-vuotiaana hänestä tuli kuolemaantuomittu. Mutta hän on myös ihminen.

”Minulle tässä on kyse myös toivosta. Ihminen, joka on tehnyt hirvittäviä asioita haluaa kuitenkin parantaa itseään, olosuhteista riippumatta. Sielunvapautta ei kukaan voi viedä pois, vaikka kaikki muu viedäänkin”, Jain sanoo.

”Moyo on purkanut kirjeissä menneisyyttään, sitä vihaa ja pelkoja, jotka hänessä nuorena ovat olleet”, hän kertoo.

Moyo on saanut rauhaa buddhalaisuudesta. Eristysselli on hänelle karu meditaatiokammio.

Tavallaan Moyo saattoi vankilasta käsin yhteen myös entiset koulukaverit, Jainin ja Kiira Miesmaan. Miesmaa on päivätyössään johtaja Galerie Forsblomilla.

”Minulle tuli tunne, että näistä kuvista on pakko järjestää näyttely. Kiira tarjoutui auttamaan, kun luki ajatuksestani Facebookissa. Tiedän, että tämä näyttely merkitsee todella paljon Moyolle”, Jain sanoo.

Miesmaa kuratoi näyttelyn. Hänet poikkeuksellinen projekti on tutustuttanut taiteeseen, jota tehdään todella rajatuissa olosuhteissa. ”Sananvapaudesta ja sen rajoittamisesta puhutaan paljon. Mutta entä ilmaisunvapaus, voiko sen viedä ihmiseltä pois?” Miesmaa pohtii.

”Mietin, voisimmeko esimerkiksi lähettää Moyolle materiaaleja, mutta se ei ole sallittua. Se on turhauttavaa”, hän sanoo.

Näyttelyssä on esillä yksi harvoista vankilan kaupasta saatavista taiteilijatarvikkeista, surkealaatuiset vesivärit.

Moyolle voi lähettää vankilaan vain kirjeitä, sähköpostia (joka tulostetaan hänelle 48 tunnin kuluessa) sekä kirjoja Amazonin kautta. Teoksiin Moyo onkin käyttänyt kaikenlaista löytämäänsä materiaalia, kuten muun muassa ulkoiluhäkistä keräämiään keppejä.

Esillä on myös teksti, jossa Moyo käy läpi lukemiaan kirjoja ja niiden vaikutusta omaan ajatteluunsa. Hän on tutkinut paljon muun muassa taiteen ja mustien historiaa.

”Moyo on kertonut, että hänen piti käsitellä ensin oma itseinhonsa mustana amerikkalaisena, ennen kuin hän pystyi kohtaamaan omat tekonsa ja perehtymään Buddhan opetuksiin myötätunnosta koko maailmaa kohtaan.”

Tekstien lisäksi näyttelyssä on myös video, jolla Moyo tekee hiljaista vastarintaa kieltäytyessään poistumasta ulkoiluhäkistä. Käynnistyy virallinen protokolla. Häkkiin tuutataan ensin kyynelkaasua, sitten kumiluoteja ja lopulta viisihenkinen, mellakkavarustein suojautunut vartijajoukko sitoo hänet käsirautoihin.

Ennen kuin Moyo viedään paareilla takaisiin selliin, hän kääntyy kohti vartijan kehokameraa ja kysyy, miksei heillä voisi olla taidetarvikkeita ja miksi he eivät saa käyttää puhelimia.

Rangaistusjärjestelmän karua, rakenteellista väkivaltaava kuvaava video päätyi näyttelyyn osavaltion kriminaalioikeuden laitokselta. Nämä use of force -videot ovat lain mukaan siellä kansalaisten saatavilla.

Itse kirjeitä näyttelyssä ei ole. Järjestäjät halusivat pitää Moyon taiteen etusijalla. Jain kuitenkin lukee minulle ääneen katkelman Moyolta toissa päivänä tulleesta kirjeestä ja saan hypistellä sitä.

Kirjoituskoneella vanhalle kartalle kirjoitetussa tekstissä Moyo sanoo, ettei pahinta kuolemansellissä ole edes ajatus tapetuksi tulemisesta, vaan se, miten selli istuttaa ihmiseen kyynisyyden. Kyynisyys uhkaa tappaa hänestä uskon ihmisyyteen ja siten uskon kaikkeen elämisen arvoiseen.

Jos kuolemaantuomittu riitauttaa tuomionsa, kestää valitusprosessi keskimäärin 10–15 vuotta.

Köyhästä perheestä olevalla Moyolla ei Jainin mukaan ole ollut varaa kunnolliseen puolustukseen. Moyon osalta prosessi päättyy todennäköisesti pian, ja se tarkoittaa useimmiten vain yhtä asiaa. Näyttely suunniteltiin aluksi marraskuulle, mutta silloin olisi voinut olla jo liian myöhäistä.

Väistämättömyyttä ei voi olla ajattelematta, Jain sanoo.

”Joskus tulee päivä, jolloin häneltä ei enää tule kirjettä. Mikä olisi viimeinen asia, jonka haluan hänelle sanoa?”, hän miettii.

Buddhas on Death Row 28.8. saakka osoitteessa Temppelikatu 4, Helsinki. To–pe 16–18, la–su 12–15.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat