Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Keskeytys harmoniassa

Kun tuli kuulutus näytelmän keskeytyksestä, yleisö hölmistyi

Kulttuuri
 
Hanna Mahlamäki Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimituksen esimies.
Q-teatteri
Laura Birnin näyttelemä nainen kohtaa näytelmässä suden hahmon.
Laura Birnin näyttelemä nainen kohtaa näytelmässä suden hahmon. Kuva: Q-teatteri

Tunnistettavat kuvat ja tilanteet ahdistavasta suomalaisesta perhearjesta virtaavat kuin vesi Saara Turusen Q-teatteriin tekemässä näytelmässä Tavallisuuden aave.

Elina Knihtilän, Pyry Nikkilän, Antti Heikkisen ja Ylermi Rajamaan näyttelemät hahmot muodostavat perheen, jonka tavallisuuteen pyrkivä elämä on hetkittäin koomista mutta enimmäkseen kauheaa.

Väreiltään ja muodoiltaan täydellisen harmoniset ja pelkistetyt näyttämökuvat seuraavat toisiaan. Musiikki säestää vähäpuheisia kohtauksia lähes tauotta. Syntyy mykkäelokuvan omainen tunnelma, jossa huomio kiinnittyy yksityiskohtiin; ilmeisiin, kädenliikkeisiin. Rytmi on täydellinen.

Kylmyys perheessä ja ohikulkijoita ja erilaisuutta kohtaan osoitettu röyhkeä viha lyövät katsojaa tarkasti, sillä esityksessä – niin, kaikki on kohdallaan. Kerrankin voisi sanoa, että näytelmä tosiaan etenee kuin tanssi, ellei se kuulostaisi tässä tapauksessa liian kepeältä.

Kun harmoninen esitys yhtäkkiä katkeaa, tuntuu kuin joku herättäisi kesken syvimmän unen. Tampereen Teatterikesässä näin kävi, kun kesken Laura Birnin huikean soolotanssin esitys keskeytettiin.

Valokeila, jonka piti seurata tanssijaa, ei toiminut. Katsomossa yritin jo ymmärtää osittaisen pimeyden merkitystä ja pohdin ratkaisun erikoisuutta – ei olisi tullut mieleenkään, että jotain voi olla rikki näin eheässä teoksessa.

Kun tuli kuulutus näytelmän keskeytyksestä, yleisö hölmistyi hieman. Vähän ajan kuluttua monet selasivat puhelimiaan. Joku vaihtoi paikkaa. Minuuttien odotuksen jälkeen katsomon valot sammuivat ja esitys jatkui.

Näytelmää ikään kuin kelattiin taaksepäin kohtauksen alkuun, jossa valojen pimeneminen sattui. Aivan kuin näytelmää voisi kelata! Sehän tapahtuu vain kerran. Siihen perustuu teatterin lumo.

Tämä illuusio särkyi, kun kohtaus osittain uusittiin. Kummallisella tavalla se yllättäen sopi näytelmään. Näytelmä kuvaa arkitodellisuutta, jossa ihmiset elävät normaaliuden illuusiossa. Näytelmän vangitseva eheys rikkoutui vain hetkeksi, tahattomasti, ja näytti näyttelijöiden osaamisen ilman illuusiota.

Laura Birn tanssi pian kohtauksensa uudestaan, ensin kauniisti ja lopulta maanisesti, ja näytelmän unenomainen syvä tunnelma nielaisi yleisön taas sisäänsä.

Tavallisuuden aaveen esitykset jatkuvat Q-teatterissa syksyllä 2017.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat