Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaisvalokuvaaja kulki karjapaimenten matkassa kuvaamassa yksinäistä työtä

Karoliina Paatos teki kirjan Nevadan, Oregonin ja Idahon rajaseutujen cowboy-elämästä.

Kulttuuri
 
Karoliina Paatos
Chad ja Bigboy. ”Olin mukana, kun Chad oli laitumella yövahtina. Kuvasin hänet ennen iltavuoron alkamista. Ihmisen ja eläimen vuorovaikutus on kiinnostavaa. Karjapaimenen lähin työtoveri on hevonen.”
Chad ja Bigboy. ”Olin mukana, kun Chad oli laitumella yövahtina. Kuvasin hänet ennen iltavuoron alkamista. Ihmisen ja eläimen vuorovaikutus on kiinnostavaa. Karjapaimenen lähin työtoveri on hevonen.” Kuva: Karoliina Paatos

Vuosia sitten valokuvaaja Karoliina Paatos, 36, kirjoitti muistikirjansa kiinnostavien aiheiden listaan ”cowboyt” ja ”rodeon”, vaikka ei tiennyt niistä paljonkaan. Ei hän ollut koskaan edes käynyt Yhdysvalloissa. Sittemmin hän on viettänyt useita jaksoja yhdysvaltalaisilla karjatiloilla.

Heinäkuussa Paatokselta ilmestyi valokuvateos American Cowboy, monen vuoden tutkimusmatkailun tulos. Lukijalle se tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa myyttiseen, lähinnä elokuvista tuttuun mutta yhä elävään kulttuuriin.

Elokuvien kautta Paatoskin ensin oppi karjapaimenen työn tuntemaan.

”Etenkin äitini katsoi intohimoisesti lännenelokuvia. Isä käytti stetsonia ja bootseja ja soitti countrymusiikkia. Minä harrastin ratsastusta. Tavallaan olen kasvanut tuohon maailmaan välillisesti Suomessa”, Paatos kertoo puhelimessa töiden ääreltä Kempeleestä.

”Se oli oudosti tuttu, kaukainen maailma. Lähdin katsomaan millainen se oikeasti on”, Paatos kertoo.

Karoliina Paatos
Dani. ”Kuvasin 15-vuotiaan Danin, joka oli tullut auttamaan naapuritilalle karjanmerkitsemisessä. Kuvassa hän pitää taukoa. Kolmen vierekkäisen laakson perheissä oli vain tyttöjä, ja he auttoivat kaikissa tilan töissä.”
Dani. ”Kuvasin 15-vuotiaan Danin, joka oli tullut auttamaan naapuritilalle karjanmerkitsemisessä. Kuvassa hän pitää taukoa. Kolmen vierekkäisen laakson perheissä oli vain tyttöjä, ja he auttoivat kaikissa tilan töissä.”

Ensimmäisen kerran Paatos matkusti kuvaamaan Yhdysvaltoihin vuonna 2010. Paatos on kuvannut Nevadan, Oregonin ja Idahon rajaseuduilla useilla eri karjatiloilla karjankasvatuksesta eläviä perheitä, pariskuntia sekä yksin työskenteleviä palkattuja cowboyta. Hän on asunut tiloilla, tutustunut ihmisiin, kulkenut mukana laitumilla, vahtivuoroissa ja juottopaikoilla.

”Halusin näyttää todellisuutta enkä kiiltokuvaa. Arkea ja intiimejä hetkiä, jotka eivät välttämättä ihmisille ole heidän elämänsä kohokohtia”, Paatos kertoo.

Kuvista välittyy cowboyn työn yksinäisyys. Monissa kuvissa karjapaimen levähtää jossakin laitumella tai hevosen selässä, ympärillä uskomattomat maisemat. Ahavoituneilla kasvoilla näkyvät ulkoilmaelämän jäljet.

”Se on raskasta, vaikeaa ja vaarallista työtä, jota tehdään isojen eläinten kanssa kaukana kaikesta”, Paatos sanoo.

”Olosuhteet ovat hurjan kauniit ja valo taianomainen, mutta elinolosuhteet ovat aika haasteelliset.”

Karoliina Paatos
Kole ja Bargain. ”Kun karjatilojen tytöt eivät ratsasta, he kävelyttävät hevosia. Yhtenä aamuna tällaisella kävelylenkillä keväällä 2015 Kole kiipesi hevosen selkään ottamaan torkut. Bargainin jalka katkesi tänä kesänä ja se jouduttiin lopettamaan.”
Kole ja Bargain. ”Kun karjatilojen tytöt eivät ratsasta, he kävelyttävät hevosia. Yhtenä aamuna tällaisella kävelylenkillä keväällä 2015 Kole kiipesi hevosen selkään ottamaan torkut. Bargainin jalka katkesi tänä kesänä ja se jouduttiin lopettamaan.”

Karjapaimenet ohjaavat karjaa laitumelta toiselle, hoitavat hevosia, ja saattavat osallistua esimerkiksi heinäntekoon, mutta harvemmin vaikka koneiden korjaamiseen. Mitä pienempi tila on, sitä monipuolisempia asioita työhön kuuluu.

”Karjankasvatus on hyvin erilaista eri puolilla Yhdysvaltoja, koska ympäristö on niin erilainen. Nevadan, Oregonin ja Idahon rajaseutujen autiomaa ei ole hyvää viljelysmaata, mutta sopii karjan ja heinänkasvatukseen”, Paatos kertoo.

Koneet eivät ole siellä juuri muuttaneet työnkuvaa. Maisema on edelleen sama, eikä pusikkoiseen vuorenrinteeseen voi mennä pienelläkään moottoriajoneuvolla, vaan hevonen on siihen paras, hän jatkaa.

”Oletin, että karjapaimenen työstä olisi jäljellä enää vain hatut ja ruutupaidat. Mutta avoimen maaston takia esimerkiksi lassoa käytetään edelleen monipuolisesti”, hän sanoo. Jos esimerkiksi pitää lääkitä sairasta lehmää, on se parempi lassota nopeasti ja hoitaa paikan päällä kuin juoksuttaa kaukana olevaan aitaukseen.

Cowboykulttuuri on esteettinen, mutta estetiikan sanelee käytäntö.

”Nahkachapsit suojaavat maaston piikkipensailta, hattu auringolta, kauluspaita kylmältä ja kuumalta. Buutsikenkä pysyy jalustimessa paremmin kuin kannaton, eikä aiheuta vaaraa”, Paatos kertoo.

Karoliina Paatos
Lehn. ”Lehn on vanha cowboy eikä oikein halunnut olla kameran edessä. Lopulta meille muodostui lämpimät välit ja hän alkoi kysellä kuvien perään. Talvisena kuvanottoaamuna hän oli menossa hakemaan kuollutta vasikkaa laitumelta. Olin itse ollut silloin yövahdin mukana, ja tiesin missä vasikka oli. Lähdin mukaan näyttämään.”
Lehn. ”Lehn on vanha cowboy eikä oikein halunnut olla kameran edessä. Lopulta meille muodostui lämpimät välit ja hän alkoi kysellä kuvien perään. Talvisena kuvanottoaamuna hän oli menossa hakemaan kuollutta vasikkaa laitumelta. Olin itse ollut silloin yövahdin mukana, ja tiesin missä vasikka oli. Lähdin mukaan näyttämään.”

Vuonna 2006 Lahden muotoiluinstituutista valokuvaajaksi valmistunut Paatos on aiemmin kuvannut machokulttuureja muun muassa Balkanilla.

Löysikö hän karjatiloilta todellista vastinetta elokuvien herooiselle mieskuvalle?

”Mielestäni tiloilla on murros käynnissä. Asiat ovat muuttuneet paljon jo tämän kuuden vuoden aikana. Kun aloitin, tunsin alueelta vain yhden naisen joka teki itsenäisesti töitä karjapaimenena. Nyt heitä on siellä jo useampia, ja naisia voidaan palkata jopa karjatilojen johtoasemiin”, Paatos sanoo.

”Cowboymaailma on kyllä edelleen aika konservatiivinen, vaikka monenlaisia arvoja sieltäkin löytyy” hän jatkaa.

”Olen törmännyt vahvaan yhteisöllisyyteen ja auttamisen kulttuuriin. Kerran minulta puhkesi kaksi rengasta, eikä kukaan ajanut ohi pysähtymättä.”

Karoliina Paatos
Jette. Kuvasin Jeten hänen siskonsa Kolen syntymäpäivänä. Kymmenen vuotta täyttänyt Kole oli saanut syntymäpäivälahjaksi savikiekkoammuntaa. Kuvassa Jette on ampumassa naapurin hiekkakuopalla. Vaikka tiloilla asutaan kaukana kaikesta elämä on tosi rikasta.
Jette. Kuvasin Jeten hänen siskonsa Kolen syntymäpäivänä. Kymmenen vuotta täyttänyt Kole oli saanut syntymäpäivälahjaksi savikiekkoammuntaa. Kuvassa Jette on ampumassa naapurin hiekkakuopalla. Vaikka tiloilla asutaan kaukana kaikesta elämä on tosi rikasta.

Paatos palaa Yhdysvaltoihin elokuun loppupuolella. Hän menee vuodeksi Arizonan yliopiston taidekouluun opiskelemaan valokuvausta. Paatos palaa myös karjatilalle kuvaamaan kahden 11–12-vuotiaan tytön elämää.

”Jatkan heidän kuvaamistaan aikuisuuteen asti. Tytöt haaveilevat nyt ammatin jatkamisesta ja juniorirodeossa kisaamisesta. Mutta maailma muuttuu. Suuryritykset omistavat maat, eikä ammatin jatkaminen välttämättä onnistu”, Paatos sanoo.

Hän on kuvannut myös homorodeota vuodesta 2011 ja etsii rahoitusta dokumenttielokuvan tekemiseen.

”Elokuva jatkuisi siitä mihin Brokeback Mountain loppuu”, Paatos sanoo Ang Leen vuonna 2005 ilmestyneeseen hittielokuvaan viitaten.

Cowboy-kuvia voi katsoa osoitteessa www.karoliinapaatos.com

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat