Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Musiikkitalon teltasta kuuluu suistamolainen rumpsutus

Haitaristi Anne-Mari Kivimäki toi Musiikkitaloon teltan, jossa on Perinnelaboratorio.

Kulttuuri
 
Musiikkitalossa voi kuulla nyt leluhaitareita – teltassa
Musiikkitalossa voi kuulla nyt leluhaitareita – teltassa
Musiikkitalon sisälle on noussut suuri teltta, Perinnelaboratorio, jossa soi pian viikon ajan haitaristi Anne-Mari Kivimäen luotsaama perinnemusiikkitapahtuma. Esiintyjien käsissä nähdään legendaarisia neuvostoliiittolaisia Notka-haitareita, jotka soivat Kivimäen tutkimuskohteen, suistamolaisen Ilja Kotikallion, vanhoja haitarimelodioita. Toimittaja: Mari Koppinen, kuvaus ja leikkaus: Akseli Valmunen

Mitä ihmettä tuolla tapahtuu, kummastelee pari amerikkalaisturistia ja kuikuilee kaiteen yli kohti Musiikkitalon alalämpiössä nököttävää telttaa. Mitään ei näy, mutta kankaan läpi kyllä kuuluu.

Kuinka tämän nyt sanoisi…

Teltassa on menossa sellainen maailmanlopun meininki. Armottomat iltamat.

Musiikkitalon ala-aulaan nousseessa Perinnelaboratorio-teltassa on totisesti maailmanlopun meininki.

Juuri nyt teltan yhdeksän esiintyjää ”rumpsuttelee” menemään vanhoja neuvostoliittolaisia Notka-leluhaitareita. Haitarin varressa ovat niin Tanssiteatteri Minimin ja Tanssiteatteri Tsuumin tanssijat kuin muusikotkin, Pekko Käppi, Risto Ylihärsilä, Eero Grundström, Anne-Mari Kivimäki ja Ville Rauhala.

”Oliko mulla hanuri äsken väärin päin”, tiedustelee harjoituksen jälkeen tanssija Tuomas Juntunen. Epävarmasta äänensävystä päätellen hän tarkoittaa nimenomaan soitinta.

Sitten vaihdetaan numeroa. Tanssija Reetta-Kaisa Iles tempaisee jalkaan crocsit ja villasukat. Alkaa itkettävän koskettava tanssinumero.

Teltassa on hämärää ja mystistä. Tuntuu kuin esiintyjät soittaisivat ja tanssisivat minulle, vain minulle.

Teltta on täällä Musiikkitalossa viikon ajan. Nyt harjoiteltava Ma’ilmanlopun maanitus on sen päätapahtuma.

Kaiken takana on haitaristi Anne-Mari Kivimäki. Kyseessä on Kivimäen taiteellisen tohtorintutkinnon viides ja viimeinen konsertti.

Ma’ilmanlopun maanituksen aineisto on koottu neljästä edellisestä konsertista. Luvassa on kunnon väliajalliset iltamat, ja vierailijoitakin on, muun muassa Juha Hurme, Pauli Hanhiniemi, Arto Rinne Petroskoista, Reijo Kela ja Kimmo Pohjonen. Jokainen tuo esitykseen jotain omaa.

Mutta miksi tämä kaikki tapahtuu juuri teltassa, ja vielä komean Musiikkitalon sisäpuolella?

”Tekniset hienot salit eivät oikein sopineet siihen, mitä ajattelimme ohjaaja Marjo Kuuselan kanssa tehdä. Siispä kysyimme, saisiko talon sisälle tuoda teltan”, Kivimäki kertoo.

Kansanmuusikolle teltassa esiintyminen on normikauraa. ”Eihän festivaaleilla muualla ollakaan esiintymässä kuin teltassa”, sanoo muun muassa Puhti-duossa ja Pauli Hanhiniemi & Hehkumo -yhtyeessä soittava Kivimäki.

Sen sijaan esityksen ohjaajalle Marjo Kuuselalle tällaisessa teltassa työskentely on uutta.

”Tämä on ihanaa! Tulee intiimi olo. Teltta tekee kaiken jotenkin henkilökohtaiseksi”, Kuusela intoilee.

Anne-Mari Kivimäki on työstänyt taiteellista tohtorintutkintoaan, Suistamo-sarjaa, vuodesta 2012 lähtien.

Vuosien aikana on syntynyt konsertteja, mutta myös levyjä, valokuvanäyttely, retkiä Suistamoon – paljon säveliä, tarinoita ja elämyksiä, jotka liittyvät rajan takaiseen Karjalaan.

Hassua kyllä, hänellä itsellään ei ole alueelle minkäänlaisia juuria. ”Minä olen Pirkkalasta”, Kivimäki kertoo.

Konserttien yhdistävä tekijä on ollut suistamolainen pelimanni ja tarinankertoja Ilja Kotikallio, josta Kivimäki kiinnostui ensi kerran jo 20 vuotta sitten.

”Minä olin, että ohhoh, onko haitarillakin soitettu vanhaa musiikkia”, Kivimäki muistelee ensi kohtaamistaan SKS:n tallentaman Kotikallion tuotannon kanssa.

Kivimäkeä viehätti se, että Kotikallio oli soittanut haitarilla karjalaista tanssimusiikkia – ripaskaa, ristikontraa ja maanitusta – eli sitä samaa, mitä jouhikoilla ja kanteleilla soitettiin vielä 1900-luvun alun Karjalassa.

Kotikallio sai säestää haitarillaan kotopuolessa tansseja, sillä haitari kuului hyvin. Muualla soitin ei ollut aivan yhtä rakastettu: esimerkiksi suomenruotsalaiset olivat halunneet polttaa haitarit.

Vasta kun rautatie ylsi Laatokan Karjalaan, loppui Kotikallion ”rumpsutus” . ”Pussinperälläkin” tutustuttiin viimein modernin musiikin, polkan ja valssin, maailmaan.

Myöhemmin Kivimäelle selvisi, että Ilja Kotikalliossa oli muutakin kiinnostavaa kuin vain musiikillinen puoli. Hän alkoi tutkia Kotikallion persoonaa ja elämää, tapasi tämän sukulaisia, kulki jalanjäljissään niin liki kuin suinkin.

Kivimäen käsiin tuli uutta materiaalia, esimerkiksi lehtikirjoituksia Etelä-Pohjanmaalta. Kotikallion toinen evakkomatka oli vienyt hänet Lapualle elämään loppuelämäänsä.

Materiaalien joukosta löytyi uutisleikkeitä, joissa kerrottiin Kotikallion ja polkupyöränsä katoamisesta.

”Myöhemmin hänen ruumiinsa löytyi tuttavan ladosta.”

Ilja Kotikallio kuoli ilmeisesti oman käden kautta vuonna 1961. Tätäkin traagista käännettä sivutaan teltan esityksessä.

Perinnelaboratorio-teltan ohjelmisto ei rajaudu vain päätapahtumaan, siihen maanitukseen.

Luvassa on esimerkiksi Suistamon Sähkö -telttadisko, Sijaton sielu -lyhytelokuva, Suistamon soiva luento, petroskoilaisen Sattuma-yhtyeen keikka, keskusteluja ja kansanmuusikoiden sooloesityksiä.

”Tämmöistä ei kovin moni ole varmaan päässyt kokemaan...”, Kivimäki tuumii.

Eikä pääse välttämättä nytkään: telttaan mahtuu vain 40 kuulijaa, joten lippujen kanssa kannattaa olla nopea.

Perinnelaboratorio-teltta Musiikkitalon alalämpiössä 13.–21.8.

Katso osoitteessa hs.fi/hstv, millainen on neuvostoliittolainen Notka-haitari.
Akseli Valmunen / HS
Perinnelaboratorion harjoituksissa tanssijat Timo Saari, Reetta-Kaisa Iles ja Tuomas Juntunen.
Perinnelaboratorion harjoituksissa tanssijat Timo Saari, Reetta-Kaisa Iles ja Tuomas Juntunen.
Akseli Valmunen / HS
Musiikkitalon lämpiöön on pystytetty teltta Perinnelaboratorio-teltta, jossa koetaan karjalaislähtöistä kansanperinnettä.
Musiikkitalon lämpiöön on pystytetty teltta Perinnelaboratorio-teltta, jossa koetaan karjalaislähtöistä kansanperinnettä.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat