Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Venetsian arkkitehtuuribiennaali parantaa maailmaa – ”Korporaatioarkkitehdit ovat tehneet ympäristörikoksia”

Venetsian arkkitehtuuri­biennaalin johtajan Alejandro Aravenan mielestä arkkitehtuurin on parannettava ihmisten ympäristöä ja elinolosuhteita.

Kulttuuri
 
Paula Holmila
laurian ghinitoiu
Pohjoismaiden paviljongin on suunnitellut Sverre Fehn. Paviljongin näyttelyn on koonnut Archdailyn perustaja David Basulto.
Pohjoismaiden paviljongin on suunnitellut Sverre Fehn. Paviljongin näyttelyn on koonnut Archdailyn perustaja David Basulto. Kuva: laurian ghinitoiu

Venetsia

Chileläinen arkkitehti Alejandro Aravena, 49, on kiihkeä ja karismaattinen puhuja. Hän elehtii vilkkaasti, haroo paksua mustaa pystytukkaansa ja puhuu vuorotellen englantia, italiaa ja espanjaa, kaikkia yhtä nopeasti ja palavan innokkaasti.

Alejandro Aravena
Alejandro Aravena

Aravenan valinta Venetsian tämän vuoden arkkitehtuuribiennaalin pääkuraattoriksi tapahtui suhteellisen myöhään. Siihen nähden on ihme, millaiseen suoritukseen hän on pystynyt. Biennaali on näkemisen arvoinen, informatiivinen ja paljon ajatuksia herättävä.

Teema Reporting from the Front, raportti rintamalta, kuulostaa lievästi sotaisalta. Aravena näyttää halunneen osoittaa, mitä todella on meneillään maailmalla, myös Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja mikä on vaihtoehtoinen tapa tarkastella arkkitehtuuria.

Hän näkee arkkitehtuurin yhteiskunnallisena ja sidoksissa kaikkeen siihen poliittiseen, mikä liittyy ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen.

”Tämä on humanismin ja optimismin biennaali”, Aravena julistaa. ”Arkkitehtuuri antaa muodon paikoille, joissa elämme. Se ei ole tätä monimutkaisempaa, muttei myöskään helppoa. Nämä arkkitehtien luomat paikat voivat joko parantaa tai raunioittaa elämäämme. ”

Sekä omassa arkkitehtuurissaan että biennaalissa Aravena pyrkii nostamaan esille yleistä etua, edullista asumista ja ihmisten elinolosuhteita parantavaa arkkitehtuuria ja ympäristöä.

Ahneus, kiirehtiminen, yksipuolisuus, konservatismi ja byrokratia tuottavat banaalia ja ikävää ympäristöä hänen mielestään. Myös liikemiesarkkitehdit, jotka pyrkivät suunnittelulla rikastumaan ja suostuvat mihin tahansa, saavat jyrkän tuomion.

”Korporaatioarkkitehdit ovat tehneet maailmassa ympäristörikoksia”, hän arvostelee.

Kuulen amerikkalaisen vanhemman kollegan myöhemmin valittavan, että Aravena on niin ”ideologinen”.

Arkkitehtuuri tosiaan on pitkäjänteistä ja tekemisissä kaikkien mahdollisten yhteiskunnallisten ongelmien kanssa alkaen liikenteestä, saniteettioloista, jätehuollosta, asunnoista ja julkisista tiloista ympäristön viihtyisyyteen. Yhteiskunnallisuutta on siis vaikea välttää. Ja jos välttää, toimii silti jonkin yhteiskunnallisen viitekehyksen puitteissa.

Aravena oli kuusi vuotta arkkitehtuurin nobelina pidetyn Pritzker-palkinnon jakolautakunnassa ja sai itse palkinnon tänä vuonna.

Hän suunnittelee itse Elemental-nimisessä arkkitehtiryhmässä Chilessä. Hänen oma tuotantonsa on pääasiassa Latinalaisessa Amerikassa, mutta Euroopassakin on joitakin toteutuneita rakennuksia ja kilpailuvoittoja.

Paula Holmila
Boris Bernaskonin Moskovaan suunnittelema hybridi-pyramidi nimeltä Matrix Alejandro Aravenan suunnittelemasta Arsenalen näyttelystä Venetsian biennaalissa.
Boris Bernaskonin Moskovaan suunnittelema hybridi-pyramidi nimeltä Matrix Alejandro Aravenan suunnittelemasta Arsenalen näyttelystä Venetsian biennaalissa.

Biennaaliin Aravena on tuonut ratkaisumalleja mitä erilaisimpiin ongelmiin ja osoittaa kyllä näillä esimerkeillä, että arkkitehdeillä on hyviä keinoja, jos he pääsevät vain niitä toteuttamaan.

Biennaalit keskittyvät Venetsiassa kahteen pääpaikkaan: Giardiniin ja Arsenaleen. Giardini on aikanaan Napoleonin mahtikäskystä perustettu puutarha-alue, jossa sijaitsevat eri maiden paviljongin, myös Suomen ja Pohjoismaiden. Giardinissa kansalliset toimikunnat päättävät esillepanosta ja valitsevat esiteltävät kohteet. Aravena kiittää, että hänen valitsemansa teema on otettu hyvin huomioon myös maapaviljongeissa.

Aravena itse on valinnut toisen pääpaikan, Arsenalen näyttelyn kohteet. Näiden joukkoon pääsi myös suomalainen arkkitehtiryhmä Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman, vieläpä varsin näyttävällä ylöspanolla. Arsenale on 1100-luvulta alkaen ollut telakka-alue, jonka viimeistelemättömät, vanhat työtilat sopivat hyvin sekä taiteen että arkkitehtuurin esittelyyn. Sisälle astuttaessa törmää ensimmäiseksi Aravenan omaan installaatioon, joka on tehty edellisen taidebiennaalin jätemateriaalista. Kierrätys on mahdollista myös rakentamisessa. Aravenan ja monien muiden biennaalin arkkitehtien mielestä se on myös välttämätöntä.

Rakennusmateriaalien hankkiminen mahdollisimman läheltä on ekologisesti järkevää ja vilkastuttaa paikallista taloutta. Sen sijaan, että esimerkiksi Afrikkaan tai Latinalaiseen Amerikkaan vietäisiin vaikkapa länsimaista betoniteknologiaa, voi olla järkevää kehittää rakennusaineet paikallisista materiaaleista kuten bambusta ja savesta. Näistä biennaalissa oli monta kiehtovaa esimerkkiä.

Giardinin pääpaviljongissa on todella hieno kansainvälinen, italialaisen kuraattoriryhmän kokoama näyttely Aravenan hengessä. Esimerkiksi iranilainen VAV-studio kertoo, kuinka kansainvälispoliittisesta tilanteesta seurannut eristyneisyys lopulta johti siihen, että maan oma rakennusteollisuus nousi uudelle tasolle, käsityötaito elpyi ja materiaalipulassa turvauduttiin siihen, mitä oli lähellä saatavissa. Pakon edessä tehtiin sitä, mikä lopulta osoittautui monessa mielessä siunaukseksi ja elvytti taloudellista toimeliaisuutta maassa.

Bambun mahdollisuuksia ovat käyttäneet esimerkiksi kolumbialainen Simón Vélez ja vietnamilainen arkkitehtiryhmä Vo Trong Nghia. Bambuosasto Giardinin pääpaviljongissa on aivan ihastuttava.

laurian_ghinitoiu
Pohjoismaiden paviljonki.
Pohjoismaiden paviljonki.

Kovin monia maailmantähtiä Aravena ei ole kelpuuttanut joukkoon. Mutta brittiläisen David Chipperfieldin Sudaniin tekemä kulttuurihistoriallisesti merkittävän raunioalueen museo on mukana, ja Aravena kiittelee sitä varsinkin historiallisen ympäristön kunnioittamisesta.

Muita maailmantähtikaartista poimittuja arkkitehteja ovat japanilainen Kengo Kuma puututkielmillaan, sveitsiläinen Pritzker-palkittu Peter Zumthor sekä japanilainen Tadao Ando. Ando on entistänyt erittäin hienovaraisesti Venetsiassa sijaitsevan Punta della Doganon museon.

Pohjoismaiden paviljongin näyttelyn, jossa esiintyvät Suomi, Ruotsi ja Norja, on tänä vuonna koonnut Archdaily-verkkolehden perustaja David Basulto. Tanskallahan on oma paviljonkinsa ja Suomellakin lisäksi pieni Alvar Aallon paviljonki, jossa esitellään nyt pakolaisten asuttamista koskenutta kilpailua.

Basulto on rakennuttanut pohjoismaiden paviljonkiin kauniin puisen pyramidin, jonka askelmilla edetään Maslowin tarvehierarkian mukaisesti aloittaen fyysisten tarpeiden tyydyttämisestä päätyen itsensä toteuttamiseen ylhäällä. Basulto on jaotellut valitsemansa arkkitehtuurikohteet noudattaen tarvehierarkiaa. Lisäksi näyttelyyn valittujen kohteiden arkkitehdit kertovat videoilla omia ajatuksiaan.

Idea on sinänsä kunnioitusta herättävä, mutta pitkiä videoita biennaalin ylitarjonnassa tuskin kovin moni ehtii katsoa. Ne ovat kyllä nähtävissä internetissä. Suomesta mukana on Anssi Lassilan puukerrostalo Jyväskylästä, Ilmari Lahdelman ja Rainer Mahlamäen Haltia Espoosta, JKMM:n Seinäjoen kirjasto sekä ALA-arkkitehtien suunnittelema teatteri- ja konserttitalo Kilden Norjasta.

Basulto on ehtinyt hakea lisäksi Ruotsista, Suomesta ja Norjasta lähes 300 kohdetta, joiden esittelylehtiset on sijoitettu pyramidin portaille tarvehierarkian eri askelmille.

Monet biennaalin projekteista ovat kehitysapukohteita, maahanmuuttajien väliaikaistiloista tai hätärakentamisesta kriisialueille.

Miten Aravena on sitten löytänyt kohteet, joita on 65 maasta? Hän kertoo keräilleensä vuosikausia omaan arkistoonsa vaihtoehtoisina pitämiään mielenkiintoisia kohteita.

Yllättävän monet Aravenan valitsemista tekijöistä ovat käyneet myös Suomessa kertomassa työstään, varsinkin Sami Rintalan reuna-alueita käsittelevässä vuoden 2009 Aalto-symposiumissa. Siellä oli esimerkiksi itävaltalainen Anna Heringer, joka on tehnyt mm. koulun Bangladeshiin periaatteenaan paikallisen materiaalin ja työvoiman käyttö. Samaten siellä oli Burkina Fason toistaiseksi tiettävästi ainoa arkkitehti, Berliinissä koulutettu Francis Kéré, joka painottaa samoja periaatteita. Intialainen Rahul Mehrotra luennoi viime kesänä Jyväskylässä.

Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua olivat keksineet loistavan idean yhteisesiintymiselleen: he olivat saaneet käyttöönsä Arsenalen telakan vieressä olevan urheiluhallin. Niinpä esille oli mahtunut kymmeniä kohteita, mm. ideoita pohjoismaita Baltian kautta Eurooppaan yhdistävästä rautatielinjasta.

Venetsian arkkitehtuuribiennaali jatkuu 27. 11. saakka.

DAVID GRANDORGE
Näkymä Baltian paviljonkiin urheiluhallissa.
Näkymä Baltian paviljonkiin urheiluhallissa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat