Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ainutlaatuiset kuvat Hanoi Rocksin villeistä vuosista taidenäyttelyssä – ”Joimme, poltimme ja kaikkea muuta”

Kulttuuri
 
Justin Thomas
Jerusalemin itkumuurilla 1983 Michael Monroeta luultiin naiseksi, mikä meinasi johtaa ikävyyksiin. ”Ei auttanut, vaikka äänestä kuului, että olen mies.”
Jerusalemin itkumuurilla 1983 Michael Monroeta luultiin naiseksi, mikä meinasi johtaa ikävyyksiin. ”Ei auttanut, vaikka äänestä kuului, että olen mies.” Kuva: Justin Thomas

”Olin vähän vanhempi kuin he, mutta enpä juuri viisaampi”, Valokuvaaja Justin Thomas (s. 1956) tuumii. Hän puhuu Hanoi Rocksin muusikoista, joita Thomas kuvasi vuosina 1982–84 niin kotona kuin kiertueella.

Ville-Veikko Kaakinen / HS
Michael Monroe ja Justin Thomas tapasivat taas Kaapelitehtaalla näyttelyssä.
Michael Monroe ja Justin Thomas tapasivat taas Kaapelitehtaalla näyttelyssä.

Bändi asui Lontoossa, keikkaili ympäri maailmaa ja vietti railakasta rock-elämää. Thomas oli työskennellyt rock-kuvaajana jo pitkälti 1970-luvun puolelta.

”Olin vähän kahjo penska, hieman hippi. Käytin huumeita enkä halunnut tehdä töitä. Huolestuneet vanhempani keksivät ostaa minulle kameran. Aloin kuvata juoppoja puistossa”, Thomas muistelee.

Hän rakasti jo rockia ja vei kameran keikoille. Sillä tavalla hän törmäsi kuvauslupiin ja sai selville, että kuvaaminen oli ammatti. ”Päädyin alalle vahingossa. Ensin salakuljetin kameran keikoille. Ensimmäiseksi taisin kuvata Joan Armatradingia.”

Vuonna 1982 Thomas sai japanilaiselta Music Life -lehdeltä tilauksen kuvata suomalaista bändiä. Hän solahti Hanoi Rocksin parikymppisten muusikoiden sekaan melkein kuin kamera olisi ollut soitin muiden mukana.

Justin Thomas
Hanoi Rocks majaili 1980-luvun alussa Lontoon Tooting Becissa. "Kerran näin keittiössä rotan roskakasan päällä", Monroe muistelee.
Hanoi Rocks majaili 1980-luvun alussa Lontoon Tooting Becissa. "Kerran näin keittiössä rotan roskakasan päällä", Monroe muistelee.

Thomasin Hanoi Rocks -kausi on nyt esillä Kaapelitehtaalla näyttelyssä ja juuri ilmestyneessä kirjassa. Kirjan teksteissä Thomas kuvailee villiä menoa, jossa pysyi bändin mukana.

”Se oli fantastista. Joimme, poltimme ja kaikkea muuta”, Thomas muistelee virnistäen. Sana kaikkea tulee painokkaasti.

”Se sopi, kun oli nuori. Ja minähän olin bändin mukana vain viikon kerrallaan enkä koskaan piikittänyt. Ehkä olisin voinut kumminkin käyttää vähemmän huumeita”, Thomas jatkaa. ”Äh, en kyllä kadu mitään! Virheistäänkin oppii”, hän päättää.

Vuoden 1984 lopussa Hanoi Rocksin rumpali kuoli kolarissa ja seuraavana vuonna bändi hajosi. Juhlat olivat ohi, mutta Thomasin kuvissa ja muistoissa ne näkyvät villeimmillään. Niissä esiintyy uhmakas bändi, joka soittaa sankimmassakin vastahankaisen yleisön viskomassa pullosateessa.

Ainakin kerran Michael Monroeta kuitenkin vähän pelotti, ei tosin lavalla. Näyttelyssä hän osoittaa kuvaa, jossa bändi on Itkumuurilla Jerusalemissa.

”Miehet ja naiset kävivät siellä erikseen. Siellä hermostuttiin, kun minua luultiin naiseksi. Ei auttanut, vaikka äänestä kuului, että olen mies. Pelkäsin, että meidät kivitetään. Siellä oli muutenkin kireä ilmapiiri. Seuraavana päivänä sotilaat ampuivat kadulla 18 ihmistä.”

Thomas pääsi kuvaamaan Hanoi Rocksia brittimanageri Richard Bishopin palkkaamana myös Intiaan ja New Yorkiin. Jos Hanoi Rocks näytti länsimaissakin oudolta, niin Intiassa se oli todella eksoottinen ilmestys.

Monroe muistelee, että vain U2 ja Police olivat soittaneet Bombayssa ennen heitä. Delhissä bändi esiintyi ensimmäisenä länsimaisena rockbändinä ikinä.

”Sielläkin yleisö innostui vähitellen ja nousi jaloilleen bailaamaan. Jälkikäteen yksi paikallinen sanoi minulle, että musiikkimme ei koskettanut päähän eikä sydämeen vaan jalkoväliin. Rock aiheuttaa universaalin ja inhimillisen perusreaktion”, Monroe kertoo.

Justin Thomas
Intiassa näkyi kaikkialla kerjäläisiä ja rampoja. Bombayn satamassa äiti esiintyi tasapainoilemalla pienokaistaan seipään nenässä.
Intiassa näkyi kaikkialla kerjäläisiä ja rampoja. Bombayn satamassa äiti esiintyi tasapainoilemalla pienokaistaan seipään nenässä.

Viime viikolla näyttelyn avajaisten alla Thomasin ja Monroen kohtaamisessa näkyi vanhan ystävyyden lämpö. Musiikkiala on muuttunut ja Thomaskin tienaa leipänsä nykyään enimmäkseen kuvaamalla muuta.

”Rockin kuvauksissa on nykyään niin paljon rajoituksia, että se kyllästyttää. Pitää tehdä sopimuksia siitä, mitä saa ja ei saa kuvata. Joku haluaa omistaa oikeudet kaikkeen.”

Varsinkin elokuvat työllistävät Thomasia nyt. Äskettäin hän otti valokuvia Todella upeeta -elokuvan kuvauksista. Se tulee meilläkin ohjelmistoon tällä viikolla.

Rockia Thomas rakastaa yhä. Helsingissä hän oli yksi niistä kuvaajista, joilla oli erillinen lupa kuvata Iggy Popin esiintymistä Flow-festivaalilla.

Näyttely Hanoi Rocks ’82–’84 Kaapelitehtaan Puristamossa 1.9. saakka.

Justin Thomas: Hanoi Rocks ’82–’84. Suom. Petri Leppänen. Like. 244 s.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat