Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaisen roolituspalvelun listoilla on tuhansia lapsinäyttelijöitä: ” Joskus tähtiroolista haaveilee enemmän vanhempi kuin lapsi”

Suomessa kuvataan lasten tähdittämiä elokuvia enemmän kuin ennen. Samalla lapsirooleja havittelevien määrä on kasvanut.

Kulttuuri
 
Akseli Valmunen / HS
Helsinkiläinen Anne Lausi, 10, osallistui Supermarsu-elokuvan koekuvauksiin elokuun alkupuolella. Rooleja havitteli noin 90 lasta. Heidät tunnistetaan kylttilappujen avulla.
Helsinkiläinen Anne Lausi, 10, osallistui Supermarsu-elokuvan koekuvauksiin elokuun alkupuolella. Rooleja havitteli noin 90 lasta. Heidät tunnistetaan kylttilappujen avulla. Kuva: Akseli Valmunen / HS
Fakta

Lastenelokuvien määrä on kasvussa

Lapsien tähdittämiä elokuvia tehdään aiempaa enemmän. Kun viisi vuotta sitten lastenelokuvia tehtiin keskimäärin yksi vuodessa, nyt vastaava luku on kolme.

Suomen elokuvasäätiöstä arvioidaan, että yksi syy on Risto Räppääjä -elokuvien suosio: tuotantoyhtiöt, levittäjät ja muut kaupalliset rahoittajat ovat ymmärtäneet lastenelokuvien katsojapotentiaalin.

Myös lastenelokuvien julkinen rahoitus on kasvanut. Viime vuonna lasten- ja nuortenelokuvat saivat tukea yhteensä yli neljä miljoonaa euroa, kun vuonna 2008 vastaava summa oli 1,6 miljoonaa euroa.

nyt on jännää. Roolittaja Minna Sorvoja seisoo videokameran takana pienessä toimistossa Helsingin Punavuoressa. Hän sanoo 10-vuotiaalle Anne Lausille: ”Ootko sä valmis? Sitten mennään, ole hyvä.”

Koekuvauksissa on pelissä päärooli Supermarsu-elokuvassa.

Akseli Valmunen / HS
Helsinkiläinen Anne Lausi, 10, osallistui Supermarsu-elokuvan koekuvauksiin, jotka roolittaja Minna Sorvoja järjesti Helsingin Punavuoressa elokuun alkupuolella.
Helsinkiläinen Anne Lausi, 10, osallistui Supermarsu-elokuvan koekuvauksiin, jotka roolittaja Minna Sorvoja järjesti Helsingin Punavuoressa elokuun alkupuolella.

Lausi aloittaa. ”Simo on mun paras kaveri, mutta monen mielestä outo…”

Suomessa tehdään aiempaa enemmän lastenelokuvia, ja rooleihin tarvitaan sopivia lapsinäyttelijöitä. Heidän etsimisessään tuotantoyhtiöitä auttaa usein roolittaja.

Filmona-yritystä miehensä kanssa pyörittävä Minna Sorvoja tekee paljon lapsicastingejä. Aikuisroolituksia tuotantoyhtiöt hoitavat usein itsekin, koska ammattinäyttelijöiden määrä on Suomessa verrattain pieni.

”Lapsinäyttelijöitä ei voi hakea valmiista rekisteristä. Yksi takapihalla leikkivistä lapsista voi olla seuraava elokuvatähti. Jonkun pitää vain löytää hänet.”

Miten Onni Tommilan (Rare Exports, Big Game), Eedit Patrakan (Äkkilähtö) ja Samuel Shipwayn (uusimmat Risto Räppääjät) kaltaisia lapsinäyttelijöitä haetaan?

Yleensä roolittajilla on oma arkisto, johon on koottu tietoja näyttelemisestä innostuneista ja sitä harrastavista lapsista.

Casting-toimisto Roolituspalvelun listoilla on tuhansia 3–16-vuotiaita lapsinäyttelijöitä. Monet on löydetty kerran kuussa järjestettävinä arkistointipäivinä, joita yritys pitää tiloissaan Punavuoressa.

Arkistointipäiviin voivat osallistua etukäteen ilmoittautuneet, rooleista kiinnostuneet lapset ja aikuiset.

Roolittaja Pia Pesonen kertoo, että siellä testataan esimerkiksi lapsen reippauden aste ja taitotaso.

”Arkistoa pitää päivittää jatkuvasti, koska lapset kasvavat hujauksessa”, hän sanoo.

Alalla vuodesta 1990 työskennellyt Sorvoja kertoo, että hyvät tyypit jäävät mieleen. ”Vaikka jotakin tiettyä roolia ei saisikaan, voin tarjota toista työtä myöhemmin.”

Akseli Valmunen / HS
Roolittaja Minna Sorvoja on usein lapsen ensikontakti elokuvamaailmaan. Hän haluaa, että koekuvauksesta jää lapselle hyvä mieli.
Roolittaja Minna Sorvoja on usein lapsen ensikontakti elokuvamaailmaan. Hän haluaa, että koekuvauksesta jää lapselle hyvä mieli.

Oman arkiston lisäksi Sorvoja käyttää hauissa omia kanaviaan, esimerkiksi Facebookin Castbook-sivustoa, lapsimallitoimistoja ja ilmaisupainotteisia kouluja.

Sana pitää panna kiertämään mutta hiljaisesti. Pesonen ja Sorvoja kertovat välttävänsä julkisia hakuja, koska hakemuksia voi tulla tuhansia. Ne kaikki täytyy käydä läpi, ja castingien budjetit ovat rajallisia. ”Julkisissa hauissa voi myös tulla enemmän tapauksia, joissa tähtiroolista haaveilee enemmän vanhempi kuin lapsi”, Sorvoja sanoo.

Tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:n Supermarsun rooleihin tuli yli 250 hakemusta ja noin 90 lasta osallistuu koekuvauksiin.

Aina hakuun ei käytetä roolittajaa. Risto Räppääjä ja yöhaukka -elokuvan tuottaneen Artista Filmin apulaisohjaaja Susanna Palin ja ohjaajapuoliso Timo Koivusalo tekevät lapsicastingit yleensä itse.

”On elämäntapa pitää oma verkko auki. Rekisteröimme aina lahjakkaat lapset, joilla on karismaa. Usein heidät löytää harrastajateattereista tai kuoroista”, Palin kertoo.

Monesti kuvitellaan, että lähes kaikki lapsinäyttelijät ovat näyttelijöiden jälkikasvua. Sorvoja kumoaa väitteen.

”Näyttelijöiden lapset ovat usein tosi hyviä. Heillä esiintyminen voi tulla verenperintönä luontevammin, kun he ovat kasvaneet siihen maailmaan. Mutta on paljon muitakin hyviä.”

Artikkeliin liittyvät

Punavuoressa Supermarsun Emilian roolia tavoitteleva helsinkiläinen Anne Lausi esittelee itsensä kameran edessä, kertoo jo tekemistään töistä ja harrastuksistaan sekä lausuu ulkoa opetellun tekstin.

Lausi on jo kokenut näyttelijä, ensimmäisen roolin hän sai viisivuotiaana. Pikkusisko Jennikin näyttelee: hän on elokuussa mukana Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen -elokuvan kuvauksissa Loviisassa.

Valokuvaa varten Lausin kaulassa on kylttilappu, joka tuo mieleen vankilan. Siihen on kirjattu nimi, syntymäpäivä ja pituus.

Tilanne on lavastettu, jotta Lausin aito koe-esiintyminen ei kärsisi ulkopuolisten läsnäolon takia. ”En koskaan ota vanhempia samaan tilaan, sillä lapsen katse kiinnittyy helposti äidin tai isän suuntaan tai vanhemmat saattavat antaa neuvoja.”

Koekuvauksissa testataan lasten osaaminen. Heillä ei oleteta olevan näyttelemisen teknisiä taitoja, joten enemmän tarkkaillaan heittäytymis- ja keskittymiskykyä sekä motivaatiota.

”Lapsen pitää olla innostunut ja sitoutunut. Supermarsun Emilialla on 20 kuvauspäivää, se on täyttä työtä. Koko tuotanto kaatuu, jos lapsinäyttelijä sanookin, että ’mä en tee, mä lopetan’”, Sorvoja toteaa.

Ohjaaja ja roolittaja käyvät koekuvauksen annin läpi. Jatkoon päässeet kutsutaan call back -kierrokselle, jolla ohjaaja testaa lapsen kykyä näytellä muiden kanssa ja ottaa ohjausta vastaan.

Supermarsuun haetaan Emilian lisäksi isoihin rooleihin Simoa ja Rasva-Anteroa sekä lapsia pienempiin osiin. Esiintymistaitoisia poikia on tarjolla vähemmän kuin tyttöjä.

”Pojat syttyvät näyttelemiselle paljon myöhemmin kuin tytöt”, Sorvoja kertoo.

Lapsicasting on oma taiteenlajinsa, joka muuttuu maailman mukana. Lehti-ilmoittelu ei enää toimi, ja maahanmuuttajataustaisia lapsia tarvitaan aiempaa enemmän. Samaan aikaan tarjonta lapsinäyttelijöistä on kasvanut. ”Se on ajan henki. Vanhemmat ovat aktiivisia, ja lapset kuvaavat omia videoitaan ja ovat kiinnostuneita leffoista”, Sorvoja pohtii.

Lapsinäyttelijän kylkiäisenä tulevat vanhemmat. Risto Räppääjiä ohjannut Mari Rantasila on todennut, että samalla kun roolittaa lapsen, pitää roolittaa vanhemmat.

Akseli Valmunen / HS
Helsinkiläinen Anne Lausi, 10, osallistui Supermarsu-elokuvan koekuvaukseen ja sai sen jälkeen pillimehun roolittaja Minna Sorvojalta. Äiti Susanna Lausi (vas.) pääsi toimistoon vasta kuvauksen jälkeen.
Helsinkiläinen Anne Lausi, 10, osallistui Supermarsu-elokuvan koekuvaukseen ja sai sen jälkeen pillimehun roolittaja Minna Sorvojalta. Äiti Susanna Lausi (vas.) pääsi toimistoon vasta kuvauksen jälkeen.

Pesonen sanoo, että kahden tasavahvan lapsen vanhempi voi ratkaista sen, kummalle rooli menee. ”Vanhempien täytyy olla yhteistyökykyisiä, järkeviä, eikä heidän pidä tuputtaa tai tyrkyttää mitään, vaan antaa ohjaajan hoitaa työnsä.”

Toisinaan koekuvauksiin tulee lapsia, joita vanhemmat ovat ohjanneet kotona kiellosta huolimatta. Silloin näyttelemiseen saattaa turhaan tulla maneereja, jotka pitää purkaa.

Sorvoja painottaa, että suurieleisyyttä ei tarvita, vaan uskottavaa, luonnollista näyttelemistä, joka kuulostaa ja näyttää oikealta.

Supermarsun näyttelijät valitaan elokuun aikana, ja kuvaukset alkavat jo lokakuussa. Kuten aina, valtaosa hakijoista ei saa roolia. Sorvoja korostaa, että roolittaja ei koskaan tee päätöksiä, vaan valinnat ovat ohjaajan ja tuotantoyhtiön.

Vanhempia kiinnostaa usein, miksi oma lapsi ei tullut valituksi. Siihen on vaikea vastata. Usein ohjaajalle syntyy mielikuva hahmosta, johon lapsen pitää istua ulkonäöltään ja ilmaisultaan.

”Nämä ovat aina vähän henkimaailman juttuja. Joku on oikeampi rooliin kuin toinen ja vastaa osuvammin hahmosta syntynyttä mielikuvaa. On tärkeää, ettei lapselle tule hylättyä oloa. Pitää korostaa, että sopivinta haetaan”, Sorvoja sanoo.

Koekuvaus on ohi. Miten meni?

”Hyvin! Yritän hakea rooleihin aina, kun on mahdollisuus. Hyvällä fiiliksellä lähden odottamaan vastausta”, Anne Lausi sanoo.

Maailma ei kuulemma kaadu, vaikka rooli jäisi saamatta.

”Tietysti se harmittaa ja oon kateellinen sille, joka siihen pääsee. Mutta siihen vain tyytyy ja toivoo, että ensi kerralla tärppää.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat