Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Katsojat harhailevat ympäri Marian sairaalaa Helsingin juhlaviikoilla nähtävässä Neuromaanissa

Immersiivisessä teatteriesityksessä katsojasta tulee aktiivinen toimija, jonka valinnat vaikuttavat teoksen kulkuun

Kulttuuri
 
Thomas Freundlich
Valtteri Raekallion ohjaama Neuromaani tapahtuu Marian sairaalassa ja etenee katsojan omien valintojen mukaan. Esitys on osa Juhlaviikkojen ohjelmaa ja perustuu Jaakko Yli-Juonikkaan romaaniin.
Valtteri Raekallion ohjaama Neuromaani tapahtuu Marian sairaalassa ja etenee katsojan omien valintojen mukaan. Esitys on osa Juhlaviikkojen ohjelmaa ja perustuu Jaakko Yli-Juonikkaan romaaniin. Kuva: Thomas Freundlich

Ohjaaja Valtteri Raekallio vastaa puhelimeen kesken apteekkireissun. Apteekista on tilattu iso lähetys erilaisia lääkkeitä immersiivistä, eli löyhästi määritellen ”teoksen maailmaan upottavaa” Neuromaani-esitystä varten. Työryhmä luo 20.8 ensi-iltansa saavaa esitystä varten elävän sairaalaympäristön, eikä se onnistu ilman lääkkeitä. Esitys on osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa ja perustuu vuonna 2012 ilmestyneeseen Jaakko Yli-Juonikkaan samannimiseen romaaniin.

Aivoja ja tiedeyhteisöjä käsittelevässä romaanissa lukija on itse vastuussa tapahtumien kulusta ja valitsee, miten etenee lukuprosessissa. Raekallion mukaan Marian sairaalan tiloihin tehty esitys noudattaa pitkälti kirjan rihmastomaista rakennetta. Raekallio ja Yli-Juonikas ovat käsikirjoittaneet esityksen yhdessä.

Katsoja saa esityksen alussa kuulokkeet korviinsa, ja kuulee kertojan päässä soivia ”harhoja”. Sen jälkeen hän voi edetä sairaalassa valitsemiaan reittejä ja ”vapautua harhoista” halutessaan. Päätöksiä tehdään niin paljon, etteivät kävijöiden kokemukset ole samanlaisia.

”Nuorena pelasin paljon liveroolipelejä ja pidin Yli-Juonikkaan romaanista sen älyttömyyden lisäksi siksi, että lukukokemus muistutti roolipelejä. Tuntui, kuin hän olisi tahallaan halunnut tehdä kirjasta tarpeettoman laajan ja ajaa välillä lukijansa käymään läpi pitkiä neuro-ja pseudotieteellisiä artikkeleja. Myös roolipeleihin suunnitellut maailmat olivat nuoruudessani joskus kohtuuttoman laajoja ja yksityiskohtaisia. Kerran esimerkiksi varasimme pelipaikaksi Olavinlinnan, koska peli nyt vain sattui vaatimaan sitä. ” Raekallio sanoo.

Raekallion mukaan Neuromaanista saa eniten irti, jos hyväksyy sen, ettei siinä ole mitään järkeä. Yhtenäistä rakennetta teoksessa ei ole, arvoitukset eivät ratkea ja tarina pakenee katsojalta jatkuvasti.

”Psykoosissa tietoisuuden rakenteet järkkyvät, eikä mikään enää kannattele todellisuuden ymmärtämistä. Yritämme luoda Neuromaanissa tämän kokemuksen. Esityksemme ei ole kuitenkaan pelottava. Katsoja voi esimerkiksi joutua osaksi tieteellistä koetta, löytää skumppaa tai päätyä esimerkiksi kuuntelemaan kirjallisuustieteellistä luentoa Yli-Juonikkaan kirjasta. Valta on kuitenkin katsojalla ja kaikkialla saa viipyä niin kauan kuin itse haluaa.”

Immersiiviset teatteriesitykset ovat Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa nouseet suureen suosioon. Esimerkiksi New Yorkissa esitettävässä, Felix Barrettin ja Maxine Doylen muodostaman Punchdrunk-kollektiivin kirjoittamassa Sleep No Moressa katsoja joutuu keskelle film noirin maailmaa. Raekallio pitää kuitenkin blockbuster-hitiksi muodostuneen Sleep No Moren kaltaisia megaproduktioita osin näyttävinä kulisseina, jotka eivät Hollywood-elokuvan tavoin pakota katsojaa kyseenalaistamaan katsojuuttaan.

Oleellista immersiivisyydessä on katsojasuhteen muuttuminen. Ei riitä, että katsoja joutuu ”sisälle esitystä”. Immersiivisesta teatterista väittelevän ja 12.8 Taideyliopistossa ensi-iltansa saavan Oikea Terveyskeskus- esityksen ohjanneen Sami Henrik Haapalan mukaan immersiivinen teatteri on someajan ilmiö, jonka juuret ovat 70-luvun kokeellisessa teatterissa, kuten happeningeissa ja maataiteessa. Älypuhelimia ja lisättyä todellisuutta käytetään yhä enemmän esitysten osana, mutta ei vielä Suomessa.

Marko Mäkinen
Sami Henrik Haapala ja katsoja halaavat Oikea terveyskeskus -esityksessä.
Sami Henrik Haapala ja katsoja halaavat Oikea terveyskeskus -esityksessä.

”Immersiivisen teatterin suosio liittyy kaupunki-ja pelikulttuurin nousuun. Ihmiset eivät halua vain passiivisesti katsoa todellisuutta, vaan toimia ja vaikuttaa sen kulkuun, mikä on mielestäni hyvä asia. Immersiivinen teatteri voi olla parhaimmillaan henkilökohtainen, fyysinen ja jopa sensuaalinen tapahtuma, joka vaikuttaa kaikkiin aisteihin. Silloin sen vaikutus kokijaan on paljon voimakkaampi kuin perinteisen teatteriesityksen katsominen.”

Haapalan mukaan yksi syy immersiivisyyden nousuun onkin se, että ihmiset haluavat tehdä ja kokea ”vaikeaa” taidetta. Ihmisten arkitodellisuus koostuu nykyään lähinnä erilaisten kuvien katsomisesta, joten taide ei voi olla enää vain kuvia, vaan todellisuutta muuttava kokemus.

”Riskinä on kuitenkin se, että ’immersiosta’ tulee trendisana ja temppu, jolla vain houkutellaan katsojia eksklusiivisen ’elämyksen’ äärelle. Sitä käytetään jo nyt kuvaamaan albumeja, installaatioita ja esityksiä ilman, että se kuitenkaan tarkoittaa mitään.” Haapala sanoo.

Neuromaani-esitys Marian sairaalassa la 20.8.– su 21.8. klo 19 ja ke 24.8.– la 27.8. klo 19.

Marko Mäkinen
Olli Kontulainen (vas.) ja Sami Henrik Haapala.
Olli Kontulainen (vas.) ja Sami Henrik Haapala.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat