Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Mitä Spice Girls opetti minulle – 20 vuotta Wannabe-hitin jälkeen maailma on toisenlainen

Kulttuuri
 
Tim Roney / Getty Images
Spice Girls -yhtye aloitti tyttöbändien ajan.
Spice Girls -yhtye aloitti tyttöbändien ajan. Kuva: Tim Roney / Getty Images

Jos minulta olisi kysytty 10-vuotiaana, että mitkä kaksi fanittamaani asiaa tulisivat olemaan läsnä elämässäni myös seuraavan 20 vuoden ajan, olisin ehkä veikannut fantasiakirjoja ja Leonardo DiCapriota.

Olisin ollut aivan väärässä.

Kaksi 1990-luvun populaarikulttuurin helmeä, joista en ainakaan tähän mennessä ole missään elämänvaiheessa luopunut, ovat glitterkynsilakka ja Spice Girls.

Molemmat ovat joidenkin mielestä hupsuja tai jopa ärsyttäviä asioita. Minusta molemmilla on kyky muuttaa arki pienimuotoiseksi juhlaksi. Spice Girlsin Wannabe on ilmestymisestään lähtien ollut yksi suosikkibiisejäni – oli kyse koulun discosta tai yökerhosta. Kappaleen tai yhtyeen merkitys ei kuitenkaan pelkisty bilettämiseen.

En muista, mikä oli ensikohtaamiseni Spice Girlsin kanssa, mutta muistan yhden alkuaikojen merkittävistä hetkistä. Olin 10-vuotias. Katsoimme televisiota kahden parhaan kaverini kanssa. Yhtäkkiä ohjelmassa alkoi pyöriä musiikkivideo: ”I’ll tell you what I want, what I really really want...”

Minä ja kaverini aloimme välittömästi tanssia television edessä, pomppia sängyllä, huutaa ja riehua. Muistan tuosta hetkestä paitsi ilon myös tietynlaisen peilikokemuksen: tyttöjä tanssimassa ja sekoilemassa sekä televisiossa että sen edessä, ikään kuin olisimme samaa porukkaa.

Televisiossa soitettu kappale oli Wannabe, Spice Girlsin läpimurtohitti. Musiikkivideolla yhtyeen jäsenet tunkeutuvat hienoon lontoolaiseen hotelliin, hyppivät pöydille ja aiheuttavat kaaosta. Kertosäkeessä julistetaan ystävyyden tärkeyttä: If you wanna be my lover, you gotta get with my friends / make it last forever, friendship never ends.

Kun kappale loppui, oli selvää, että minulla ja ystävilläni oli uusi lempibändi. Tämä oli eri juttu kuin aiemmat ihailun kohteeni, esimerkiksi Leonardo. En halunnut enää idolieni rakastuvan minuun, vaan halusin olla kuten he.

Wannaben ilmestymisestä on syksyllä kulunut 20 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Spice Girlsit ovat lupailleet ainakin muutaman jäsenen voimin tehtävää paluukeikkaa, ja Wannabesta on tehty uusi musiikkivideo. Siinä Spice Girlsin aikanaan julistama girl power saa aiempaa konkreettisempia merkityksiä.

#WhatIreallyreallywant -nimellä julkaistu video on osa YK:n uutta Global Goals -kampanjaa. Nyt musiikkivideolla tanssivat ja riehuvat Spice Girlsin jäsenten sijaan esimerkiksi napapaitoihin pukeutuneet nuoret naiset slummissa ja koulutytöt hijabeissa. Seinämaalaukset ja tyttöjen pitelemät kyltit kertovat, mitä he haluavat: lopettakaa naisiin kohdistuva väkivalta, antakaa tyttöjen käydä koulua, ei enää lapsiavioliittoja, samasta työstä on maksettava sama palkka.

1990-luvun alkuvuosina feminismi ei ollut valtavirtaa – varsinkaan kymenlaaksolaisessa pikkukaupungissa, jossa asuin. Kyse oli välivaiheesta: 1960-luvulla alkunsa saanut feminismin toinen aalto – jonka monet muistavat rintaliivien polttamisesta ja kainalokarvoista – oli hiljalleen laimentunut, eikä kolmas aalto ollut vielä rantautunut Pohjolan perukoille. Riot Grrrl -liike oli olemassa, mutta se oli hankalasti lähestyttävä eikä Suomessa kovin tunnettu. Populaarikulttuuri oli pääosin miesten hallitsemaa. Alanis Morrisette oli julkaissut vihaisen You Oughta Know -kappaleensa, mutta se oli oikeastaan vain miehen hylkäämän naisen tilitystä.

Kun kaiken tämän keskelle ilmestyi ilotulitus nimeltä Spice Girls, ei ole oikeastaan ihme, että nuoret tytöt sekä Kymenlaaksossa että muualla maailmassa olivat, no, aika innoissaan.

Pian alkoi moraalipaniikki. Se kohdistui erityisesti vähäpukeisuuteen ja meikkaukseen. Spice Girlsin jäseniä paheksuttiin heidän ulkoasunsa ja esiintymistyylinsä takia. Pelättiin, että nuoret fanit alkavat matkia heitä sokeasti.

Seuraavaksi sanottiin, ettei yhtyeen julistama girl power ollut oikeaa feminismiä. Eiväthän he edes tehneet omia biisejään, ja oikeastaan koko bändi oli pelkkä kaupallinen tuote. Miesten kohdalla tämä ei jostain syystä ollut ongelma: Syytöksiä kaupallisuudesta kohdistui huomattavasti vähemmän samaan aikaan pinnalla olevaan Backstreet Boys -poikabändiin.

On kenties hieman tarkoitushakuista yhdistää kolmannen aallon feminismi Spice Girlsiin. On totta, että yhtye oli kaupallinen tuote, ja tuottoisa sellainen. Mutta on silti tosiasia, että juuri Spice Girlsin ansiosta Oxford English Libraryyn lisättiin termi ”girl power”. Tyttöjen käyttämä valta, itseluottavainen tyttöjen ja nuorten naisten asenne, joka ilmenee kunnianhimona, itsevarmuutena ja yksilöllisyytenä.

Folkloristi Helena Saarikoski on tutkinut suomalaisia Spice Girls -faneja. Hänen mukaansa yhtyeen ympärille luotu koneisto tarjosi faneilleen kokonaisen idea- ja tavaramaailman, josta saattoi valita aineksia identiteetin rakentamiseen. Fanius oli usein aktiivista, omaehtoista toimintaa – ja Spice Girlsin tapauksessa usein kollektiivista, tyttöporukoissa tapahtuvaa. Yksi Saarikosken tutkimuksesta esiin nouseva piirre oli juuri yhtyeen rohkeus.

”Pidän Spice Girlsien musiikista ja imagosta, hehän uskaltavat tehdä mitä tahansa”, tiivisti eräs nuori fani ajatuksensa.

Minusta Emma, Geri, Mel C, Mel B ja Victoria olivat hyviä esikuvia. Tyttöjen välisen ystävyyden tärkeyden lisäksi he lauloivat esimerkiksi turvaseksistä (2 become 1) ja siitä kuinka äidit ovat aina oikeassa (Mama). Minulle ja ystävilleni kappaleiden aiheilla ei tosin ollut niin kauheasti väliä. Emme oikeastaan osanneet vielä englantia, ja opettelimme kappaleiden sanat ulkoa lähinnä foneettisesti.

Tuohon aikaan ei vielä ollut autotunea eikä photoshopia. Siksi spaissarit olivat aika inhimillisiä: heillä oli välillä tukka lytyssä ja laulumelodia pielessä. Suurin idolini, punatukkainen Geri, esiintyi käytännöllisesti katsoen alushoususillaan, vaikka oli aivan normaalipainoinen. Häntä pidettiin jopa hieman pulleana. Se ei Geriä vaivannut. Hän toisteli haastatteluissa, että ”en ole täydellinen, mutta se ei haittaa”. Kun Geri tapasi ensimmäisen kerran Englannin prinssi Charlesin, hän puristi tätä takapuolesta ja hihitti päälle.

Spice Girlsin jäsenet eivät ehkä itse ajatelleet olevansa tekemässä suurta muutosta, mutta he aloittivat tyttöbändien ajan, niin kansainvälisesti kuin Suomessa.

Ja on niin, että muutos ei koske vain populaarimusiikkia. Samana päivänä kun kirjoitan tätä tekstiä, katson videon, jolla Michelle Obama puhuu Hillary Clintonista demokraattien puoluekokouksessa. Seuraavaksi katson videon Beyoncén keikalta Tukholmassa.

20 vuotta sitten maailma ei ollut tällainen, mutta nyt se on. Spice Girls oli omalta osaltaan opettamassa minulle ja kokonaiselle sukupolvelle, että tytöt ja naiset voivat tehdä mitä tahansa.

Nyt me teemme.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat