Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kaksi päivää ja yksi yö piiritystilassa - Halat hisar oli peli poliittisesta väkivallasta

Kulttuuri
 
Tuomas Puikkonen
Kuva: Tuomas Puikkonen

En muista, kuinka monta kertaa itkin niiden kahden päivän ja yhden yön aikana.

Itkin, kun nuori tyttö ammuttiin kuoliaaksi osoittaessamme mieltä opistoamme piirittäviä sotilaita vastaan.

Itkin, kun puristin toisten opiskelijoiden käsiä laulaessamme yhdessä Finlandiaa, rauhanomaisena protestina sotilaiden riville.

Itkin, kun olin niin väsynyt, etten vain enää jaksanut.

Itkin, kunnes en enää muistanut mitä oli elämä ennen itkemistä. Toisin sanoen, tämä elämäni, jossa olen toimittaja vapaassa Suomessa.

Halat hisar – Piiritystila-larpissa osa Suomesta oli miehitettyä aluetta, samaan tapaan kuin Palestiina oikeassa maailmassa.

Suomalais-palestiinalaisena yhteistyönä tehdyssä pelissä oli pelaajia eri puolilta maailmaa. Olimme opiskelijoita, opettajia, toimittajia, aktivisteja, osa salaa aseellisen vastarinnan taistelijoita. Miehittäjän armeija piiritti opiston ja asetti ulkonaliikkumiskiellon. Ulkomaalainen ministeri oli tulossa vierailemaan ja odotettavissa oli protesteja.

Pelin aiheena oli poliittinen väkivalta. Fyysinen väkivalta oli vain esitettyä. Peli oli henkisesti raskas kokemus. Kaikki tehtiin tarkoissa rajoissa. Minkä tahansa tilanteen sai halutessaan keskeyttää sovitulla sanalla.

Halat hisar oli intensiivisin ja paras kokemukseni larpista. Se on taiteenlaji, jossa yhdessä rakennetaan tarina, johon kaikki eläytyvät kirjoitetun hahmonsa kautta.

Kun peli päättyi, vuorossa oli debriefing. Yhtenä osana sitä meidät jaettiin pieniin ryhmiin, joissa jokaisessa oli yksi palestiinalainen pelaaja. Saimme kysyä häneltä pelistä ja palestiinalaisten todellisuudesta.

Olin naiivi ja kuvittelin, että pelissä, kuten fiktiossa, oli kärjistetty todellisia tapahtumia.

Todellisuus Palestiinassa on kuitenkin peliäkin pahempaa. Birzeitin yliopiston mielenosoituksissa oli kuollut paljon enemmän kuin yksi opiskelija.

Kauheinta oli ymmärrys, että pelin jälkeen palestiinalaiset kanssapelaajat joutuivat palaamaan arkeen, jossa se mitä pelissä tapahtui, on totta.

En voi väittää, että ymmärtäisin, mitä he joutuvat kokemaan. Mutta kun luen uutisia palestiinalaisten kärsimyksistä, ihmiskohtalot tuntuvat nyt vähän todellisemmilta.

Kuvasarjan kuvat: Tuomas Puikkonen

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat