Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lauri Porran kantaesitys loi uutta musiikillista maaperää Juhlaviikkojen avajaiskonsertissa

Paperi T räppäsi Porran Kohta-teoksen solistina.

Kulttuuri
 
Sonja Saarikoski
Irene Stachon / Lehtikuva
Paperi T:n (vas.) ja Lauri Porran yhteistyö toimi hyvin perjantain konsertissa. Kuva tiedotustilaisuudesta.
Paperi T:n (vas.) ja Lauri Porran yhteistyö toimi hyvin perjantain konsertissa. Kuva tiedotustilaisuudesta. Kuva: Irene Stachon / Lehtikuva

Konsertti Helsingin juhlaviikkojen avajaiskonsertti Musiikkitalolla. Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri Dalia Stasevska, kapellimestari, Paperi T, rap, Lauri Porra, Omniwerk, Teemu Korpipää, live-elektroniikka, Danceteam International.

Viime aikoina on käyty taas keskustelua siitä, mitä klassinen musiikki on ja ei ole. Juhlaviikkojen avajaiskonsertti Kuriton kesäyö onnistui vastaamaan kysymykseen alleviivaamatta mutta vakuuttavasti.

Konsertti alkoi Lauri Porran kantaesityksellä Kohta, jonka solistina räppäsi Henri Pulkkinen eli Paperi T. Orkesterina soitti Dalia Stasevskan johtama RSO. Porra itse asettui Omniwerkin taakse. Se on uniikki yhdistelmä kahta vanhaa soitinta, lautenwerkiä ja viola organistaa. Ulkokuoreltaan soitin muistuttaa cembaloa.

Porran mukaan Kohtassa tarkoitus ei ole soittaa orkesterilla räppiä tai räpätä klassisen musiikin tyyliin, vaan luoda yhdessä uusi musiikillinen maaperä ja kohdata siellä tasavertaisina. Kuulostaa vähän selittelyltä, mutta muutaman minuutin teosta kuultuani olin valmis allekirjoittamaan sen, mitä Porra sanoo.

Musiikki on helposti lähestyttävää, rytmistä, visuaalista ja mahtipontista. Taidokas teksti ja orkesteri ovat yhtä: ”Saanko unohtuu ja maata jos haava on näin iso onks se enää edes haava / Tää on se kylmä kohta mussa ja jos ei ole vielä löytyy myös se kohta sussa.”

Tunnelmat muuttuvat nopeasti. Välillä ollaan kuin kirkossa. Omniverk kuulostaa helvetinuruilta. Paperi T on vaiti ja sanat tulevat kaikkialta ympäriltä, kuin yksinäisyyden jumalalta.

Orkesteria käytetään tehokkaasti hyväksi: välillä se toimii komppiryhmänä ja toisinaan luodaan melkein pähkinänsärkijämäinen unitunnelma. Satunnaisesti orkesterin volyymi yltyy kuitenkin niin kovaksi, ettei sanoista saa selvää.

Teoksen viimeisissä minuuteissa on jotain manifestinomaista: ”Ainut tapa olla jäätymättä on hyväksyä se kylmä kohta mussa / Se jääpala kurkussa joka sulaa tai sit se nielastaan tai sit se jää sinne.”

Yleisöä hienolle Kohtalle olisi suonut täyden salin.

Ensimmäisen puoliajan toisessa teoksessa päästiin ihan toisenlaiseen maailmaan.

Magnus Lindbergin Two Episodes kantaesitettiin Lontoon Proms-festivaalilla heinäkuussa. Se on syntynyt Beethovenin 9. sinfonian inspiroimana ja esitettiin Lontoossa samassa konsertissa sinfonian kanssa.

Orkesterin kokoonpano on sama kuin Beethovenilla, mutta muuten yhteydet olisi vaikea nähdä, jollei tietäisi. Suoria viittauksia joidenkin 9. sinfonian alun rytmimotiivien lisäksi ei löydy. Sen sijaan ranskalaisimpressionistien suuntaan flirttaillaan selkeästi.

Esitys olisi toiminut paremmin ilman sitä edeltäneitä taiteellisen johtajan Topi Lehtipuun juontoja ja taiteilijahaastatteluja, jotka tuntuivat yleisöä aliarvioivilta ja rikkoivat Porran teoksen jättämän vahvan tunnelman.

Väliajan jälkeen orkesteri vaihtui. HKO aloitti Mendelssohnin 17-vuotiaana säveltämällä Kesäyön unelma -alkusoitolla, johon oli tehty hieno tanssikoreografia. Danceteam International -ryhmän tanssijat ovat kotoisin muun muassa Madagascarilta, Bulgariasta ja Suomesta.

Shakespearen näytelmän maailma luotiin lavalle ja ympäri salia eri tanssilajeja yhdistelemällä. Mahtavat breakdance-kuviot kirvoittivat yleisöstä aplodit kesken teoksenkin.

Illan päätti John Luther Adamsin Pulitzer-palkittu Become Ocean, joka on saanut inspiraationsa ilmastonmuutoksesta. Viesti on apokalyptinen: ilmaston muuttuessa on mahdollista, että elämä palaa sinne mistä se on tullutkin – mereen.

Yli 40-minuuttinen aalloissa crescendosta diminuendoon etenevä teos on myös palindromi – keskellä se kääntyy kohti alkupistettään. Rytmin vääjäämättömyys ja sävyt tulivat HKO:n soittamina hienosti esiin.

Teos keskustelee jääteemallaan myös konsertin aloittaneen Kohtan kanssa. Uusi jääkausi tulee, huusi Paperi T. Oceanissa jää on jo sulanut aalloiksi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat