Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kurvikkaat naiset täyttävät Helsingin taidehallin – taiteilija oli feministi, joka hylkäsi lapsensa

Niki de Saint Phallen ensimmäinen iso näyttely Suomessa sykkii elämäniloa ja naisasiaa.

Kulttuuri
 
Niki Charitable Art Foundation, Santee
Vapauden puu vuodelta 2000. Saint Phalle kuoli vuonna 2002.
Vapauden puu vuodelta 2000. Saint Phalle kuoli vuonna 2002. Kuva: Niki Charitable Art Foundation, Santee
Kuka?

Niki de Saint Phalle

 Syntyy lähellä Pariisia 1930. Äiti on amerikkalainen, isä ranskalainen aristokraatti. Kasvaa Yhdysvalloissa.

 Työskentelee valokuvamallina.

 Avioliitto kirjailija Harry Mathewsin kanssa 1949. Pari saa kaksi lasta.

 Tutustuu sveitsiläistaiteilija Jean Tinguelyyn 1956.

 Eroaa 1960 ja jättää lapset, koska ei sopeudu perhe-elämään.

 Kansainvälinen läpimurto ja ensimmäinen ampumisteos 1961.

 Ensimmäiset Nana-veistokset 1965.

 Kärsii muun muassa lasikuidun aiheuttamista vakavista hengitysongelmista 1968.

 Saint Phalle ja Tinguely menevät naimisiin 1971 turvatakseen töidensä tulevaisuuden. Eivät asu enää yhdessä.

 Iso retrospektiivinen näyttely kiertää maailmaa 1980–luvulla.

 Aloittaa mittavan Tarot-puutarhan suunnittelun Italiaan. Se valmistuu vasta 1998.

 Muuttaa San Diegoon 1993. Tekee useita julkisia veistoksia.

 Kuolee 71-vuotiaana 21. toukokuuta 2002.

Niki de Saint Phallen (1930–2002) elämästä ei tiettävästi ole tehty pitkää elokuvaa. Mutta jos sellainen tehtäisiin, ei siihen tarvitsisi erikseen dramatisoida sykähdyttäviä käänteitä.

Niki Charitable Art Foundation
Niki de Saint Phallen omakuva, stillkuva isäsuhdetta käsittelevästä Daddy-filmistä vuodelta 1973.
Niki de Saint Phallen omakuva, stillkuva isäsuhdetta käsittelevästä Daddy-filmistä vuodelta 1973.

Ranskalainen, Yhdysvalloissa kasvanut Saint Phalle teki kahdella mantereella pitkän taiteilijanuran, jota määrittävät etenkin ampumisperformanssit sekä pulleat ja värikkäät naisveistokset, Nanat. Julkisista Nana-veistoksista Saint Phalle parhaiten tunnetaankin.

Taidehallissa lauantaina avautunut näyttely esittelee salitekstissä taiteilijan muun muassa ”eksentrisenä draamakuningattarena, leikkisänä kapinallisena ja rohkeana feministinä”. Poikkeuksellinen oli myös Saint Phallen henkilökohtainen elämä. Sitä leimasi muun muassa hänen varhain kokemansa seksuaalinen hyväksikäyttö.

Näytteillä on pala Saint Phallen omaperäistä universumia – naivistista, voimakasta väri- ja muotoilottelua. Monipuolisessa näyttelyssä on maalauksia, veistoksia, piirroksia ja tekstiiliteoksia, ja mukana on useita huipputeoksia. Helsinkiin ei kuitenkaan ole saatu Nana-veistosta ulos, mikä on harmi.

Saint Phallen taide ei missään nimessä ole pelkkää joie de vivreä. Elämänilon lisäksi siinä on kyse muun muassa sukupuolten ja rotujen tasa-arvosta.

Ville-Veikko Kaakinen / HS
Näyttelyn kuratoi ranskalainen Camille Moreau.
Näyttelyn kuratoi ranskalainen Camille Moreau.

”Ranskassa Saint Phalle on todella suosittu, mutta monilla on hänestä väärä kuva. Häntä ei aina ole otettu vakavasti. Monet ovat pitäneet hänen taidettaan vain iloisena ja dekoratiivisena”, sanoo näyttelyn ranskalainen kuraattori Camille Moreau.

Saint Phalle käytti kaksi kolmasosaa elämästään julkiseen taiteeseen, kuten Nanoihin. Tätä kuvaa Saint Phallesta Moreau halusi laajentaa.

”Hänen taiteensa on kuin kuu. Tunnemme valoisan puolen, mutta varjokin on olemassa.”

Ville-Veikko Kaakinen / HS
Niki de Saint Phallen värikkäät veistokset valtaavat Taidehallin.
Niki de Saint Phallen värikkäät veistokset valtaavat Taidehallin.

Näyttely tulee Suomeen Tanskan Arkenin ja Pariisin Grand Palais’n kautta.

Pariisissa näyttelyn näki 2014–2015 jopa 700 000 ihmistä.

”He löysivät Saint Phallen vakavan puolen ja radikaalin feminismin”, Moreau sanoo.

”Saint Phalle oli ensimmäisiä taiteilijoita jotka ajattelivat, että taide kuuluu kaikille, että sen pitää puhutella kaikkia lapsista aikuisiin. Sekin oli hyvin poliittinen ele”, Moreau sanoo.

Saint Phalle halusi aina taiteilijaksi, miehistä taidemaailmaa ja konservatiivista perhettään uhmaten.

Saint Phallelle tärkeät teemat näkyvät yhdessä näyttelyn mittavimmista teoksista. Suuri Dianan uni polyesteriveistos kuvaa makaavaa Dianaa, antiikin jumalatarta.

”Kokonaisuudessa on myös risti, erilaisia poliittisia symboleita, lapsia, ase ja lohikäärme, mutta kaikki on iloista ja värikästä. Tässä on tavallaan hänen koko universuminsa”, Moreau sanoo.

Taiteilijan julkisia veistoksia voi nähdä ympäri maailmaa. Suurin keskittymä, Tarot-puisto on Italiassa.

Ville-Veikko Kaakinen / HS
Palatsi (Majatalo) vuosilta 1978–1979 kuvaa sukupuolten ja rotujen sopuisaa yhteiseloa.
Palatsi (Majatalo) vuosilta 1978–1979 kuvaa sukupuolten ja rotujen sopuisaa yhteiseloa.

Palatsi (Majatalo) on valtavan, orgaanisen muotoisen talon pienoismallia muistuttava teos. Se edustaa Moreaun mielestä hyvin Saint Phallen maailmaa.

”Se on iso talo, jossa erilaiset ihmiset elävät hippihenkisesti yhdessä – lapset, aikuiset, mustat ja valkoiset. Tuolle ajalle se oli uutta. Saint Phalle taisteli rotujenvälisen tasa-arvon puolesta. Hän lähti Yhdysvalloista osin rasismin takia”, Moreau kertoo.

Teos oli myös Saint Phallen manifesti feministisen arkkitehtuurin puolesta.

”Hän halusi luoda poliittista arkkitehtuuria, sillä arkkitehtuuri oli lähinnä miesten kenttä. Nikin talot olivat pyöreitä ja värikkäitä, ja ottivat ihmisen muotoja”, Moreau sanoo.

1970-luvulla Saint Phalle piirsi lohikäärmeen muotoisen talon belgialaiselle keräilijälle. Lohikäärme-teema toistuu myös monissa muissa teoksissa. Välillä taruolento symboloi positiivista voimaa, välillä ydinsodan uhkaa.

1960-luvulla Saint Phalle maalasi Pariisissa mutta koki, ettei maalaaminen ollut tarpeeksi radikaalia. Hän alkoi tehdä teoksia ampumalla väripatruunoita tohjoksi erilaisille pinnoille. Ampumisperfomanssit veivät hänet Ranskan televisioon ja tekivät hänestä tunnetun. Saint Phalle tutustui aikansa miestaiteilijoihin.

”Naisen tarttuminen aseeseen oli hyvin radikaalia. Algerian sodan takia ilmapiiri Ranskassa oli kireä. Teoksissa ei ollut kyse vain maalaamisen prosessista”, Moreau sanoo. Taidehallissa on esillä ampumismaalauksia ja dokumentteja teosten synnystä.

Nykykatsojan silmään Saint Phallen feminismi ei välttämättä näytä radikaalilta, mutta omana aikanaan se oli sitä.

”Saint Phalle oli yksi ensimmäisistä feministisistä taiteilijoista, mutta 60-luvulla hän oli siinä vielä hyvin yksinäinen. Ranskassa feminismi nousi 70-luvulla”, Moreau sanoo.

Hans Hammarskiöld
Yksi Saint Phallen kuuluisimmista teoksista, valtava Hon, rakennettiin Moderna Museetiin vuonna 1966.
Yksi Saint Phallen kuuluisimmista teoksista, valtava Hon, rakennettiin Moderna Museetiin vuonna 1966.

Saint Phalle kuvasi teoksissaan naisen monia rooleja, esimerkiksi morsiamena, synnyttäjänä ja jumalattarena.

Omat lapsensa hän jätti taiteen vuoksi. Perhe-elämään hän ei sopeutunut.

”60-luvulla nainen saattoi vain olla naimisissa, ei tehdä töitä tai vaikka allekirjoittaa shekkejä”, Moreau sanoo. Saint Phallen teoksissa nainen on paikoin kaikkivoipa jumalatar, joka luo itse oman maailmansa.

Vuonna 1994 Saint Phalle paljasti muistelmissaan, että hänen isänsä oli hyväksikäyttänyt häntä, kun taiteilija oli lapsi.

”Saint Phallella oli ollut juuri iso retrospektiivinen näyttely, ja hän ajatteli, että hänen työnsä olisi paljastuksesta huolimatta turvassa. Hän halusi tuoda asian esiin myös muiden uhrien tukemiseksi”, Moreau kertoo.

”Saint Phalle ei halunnut, että hänen teoksiaan tulkittaisiin insestin kautta. Mutta tietysti siinä kävi niin, ja se on kamalaa”, Moreau sanoo.

Myös (mielen)terveysongelmien vuoksi Saint Phallen elämäntarinassa olisi ainekset klassiseen tarinaan kärsivästä taiteilijasta.

Tällainen tulkinta tekisi kuitenkin hallaa Saint Phallen omaperäiselle taiteilijuudelle, joka ottaa kohtalon omiin käsiin.

Nuorempana itsensä mallina elättänyt Saint Phalle ei piilotellut naiseuttaan vaan leikitteli sukupuolella. Hänellä oli tapana pukeutua mieheksi, ja hänen toinen aviomiehensä, taiteilija Jean Tinguely naiseksi.

”Naisella ei ole Ranskassa vieläkään paljon poliittista valtaa. Saint Phallen Nanat voivat edelleen inspiroida tämän päivän naisia”, Moreau sanoo.

”Päätin jo varhain tulla sankarittareksi”, Saint Phalle on sanonut.

Ja sellainen hänestä tuli.

Niki de Saint Phalle Taidehallissa 20.11. saakka. Näyttely on osa Helsingin juhlaviikkoja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat