Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Selkokielellä Vareksenkin krapula on suoraviivaisempi – Ari Sainio kääntää kirjoja selkosuomeksi

Selkokielisiksi mukautettujen romaanien lukijoita on koko ajan enemmän, sillä maahanmuuttajat oppivat niiden kautta kieltä ja kulttuuria.

Kulttuuri
 
Jaana Kosunen
Akseli Valmunen / HS
Ari Sainio työskentelee päätyönään juridisten tekstien kanssa ja kääntää selkokieliteoksia enemmän omaksi huvikseen.
Ari Sainio työskentelee päätyönään juridisten tekstien kanssa ja kääntää selkokieliteoksia enemmän omaksi huvikseen. Kuva: Akseli Valmunen / HS
Fakta

Selkokieli

 Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä ymmärrettävämmäksi.

 Selkokielen tarpeen syitä ovat lapsuus- ja sikiöajan kehityshäiriöt, sairauden tai ikääntymisen aiheuttamat syyt ja erilaiset ympäristötekijät. Usein selkokielen tarvetta lisää syiden yhteisvaikutus, kuten on esimerkiksi ikääntyvien maahanmuuttajien kohdalla.

 Selkokieltä alettiin kehittää 1980-luvulla, mallia otettiin Ruotsista. Myös ensimmäiset selkokirjat ilmestyivät 1980-luvulla.

 Selkokielinen uutislehti, Selkouutiset, nykyiseltä nimeltään Selkosanomat, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1990. Ruotsiksi lehti ilmestyy nimellä LL-Bladet.

 Yle on lähettänyt selkouutislähetyksiä vuodesta 1992. Nykyisin niiden kohderyhmänä ovat erityisesti maahanmuuttajat.

 Selkokielen tarvitsijoita on Suomessa arviolta 500 000, tarvearvio on vuodelta 2014.

 Selkokeskus on asiantuntijakeskus, joka mm. julkaisee selkokielisiä uutislehtiä, järjestää selkokieleen liittyviä koulutuksia sekä edistää selkokirjallisuuden julkaisemista Suomessa.

 Selkokeskus palvelee myös ammattilaisia ja viranomaisia, jotka tarvitsevat työssään selkokieltä.

Lähde: www.selkokeskus.fi

Reijo Mäen Vares-kirjojen ystäville seuraava tilanne on varsin tuttu.

Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares availee vaivalloisesti silmiään jälleen yhden kostean baari-illan jälkeen, tällä kertaa ihan yksin ja omassa sängyssään. Vareksen luojalle, kirjailija Reijo Mäelle, tuokio on herkullinen, sillä nyt voi alkaa kielileikki.

Krapulapäissään tuskailevan etsiväpolon kuvailussa Mäki on yksityiskohtaisen tarkka. Hän aloittaa tilanteen kuvailun kertomalla ”kitalaen muikeasta mausta ja ontosta tunteesta ohimoissa”.

Siitä hän jatkaa sujuvasti ”vatsan ylös lähettämään kitkerähappoiseen röyhyyn ja rintalastan takana olevaan pikkupiruun, joka korventaa armottomalla polttolampullaan”.

Tämäkään ei Reijo Mäelle vielä riitä, ja lopulta hän siirtyy kertomaan kohmeloisen miehen epätoivoisesta itsensä lääkitsemisestä: ”Hän avasi jääkaapin oven, suoritti Upon sisätiloissa pikaisen kotietsinnän, löysi pullonlopun ja joi siltä seisomalta väljähtänyttä jaffaa. Kun se ei auttanut, niin hän sekoitti pitkään lasiin pussillisen samariinia ja valutti litkun sekaan yhden kananmunankeltuaisen. Sitten koko kaameus nopealla ranneliikkeellä tuulensuojaan. Vesi valui silmistä ja mies veti muutaman kerran nopean katkonaisesti henkeään. Mutta lasti pysyi sisällä. Se oli pääasia.”

Lainaukset ovat Mäen yhdeksännestä Jussi Vares-dekkarista Pimeyden tango (Otava 1997). Samasta teoksesta julkaistiin viime vuonna selkomukautettu versio. Mukautusprosessi oli Reijo Mäen ensikosketus selkokieleen, jos ei oteta huomioon monen mielestä selkeydessään jo humoristiseksi luokiteltavia television selkouutisia. Samalla se oli loppuhuipennus Mäen kaksivuotiselle selkokirjakummipestille.

Mitä mietti Mäki, tuo rikkaan räävitöntä kieltä kirjoissaan mielellään viljelevä kirjailija, kun hän sai kutsun Selkokeskuksen selkokirjakummiksi puolustamaan kirjallisuutta, josta selkeyden nimissä noukitaan pois ne kaikkein rehevimmätkin kielikukkaset?

Opike
Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen voi lukea myös selkokieliversiona.
Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen voi lukea myös selkokieliversiona.

”Suostuin saman tien, kun edellisen kauden kummi Anna-Leena (Härkönen) pyysi minua tehtävään. Ollaan Anna-Leenan kanssa tunnettu neljännesvuosisata, joten ’aateluus’ velvoitti. Ja ajattelin, että suurimman työnhän tässä tekee mukauttaja, itse tulen seuraamaan duunia vain katseella”, Mäki toteaa.

Sen suurimman työn teki selkomukauttaja Ari Sainio. Hän on yli 20 vuoden aikana kirjoittanut, mukauttanut ja kääntänyt selkokirjoja lähes yhden teoksen vuosivauhdilla. Jos Mäki oli uuden edessä selkokieleen tutustuessaan, myöntää Sainiokin, että Vareksen muuntaminen oli hänelle kuin seikkailua tuntemattomilla kujilla.

”En ollut lukenut Varesta aiemmin, joten luin ensin Pimeyden tangon ja saman tien viisi muutakin Vares-kirjaa. Näin sain kiinni Mäen kirjoitustyylistä ja tekstin rytmistä.”

Mukautustyön edetessä Sainio huomasi, että vaikka hän kuinka pyrki pitämään Vareksensa alkuperäisen tekstin kaltaisena huithapelina niin viinan kuin naistenkin suhteen, alkoi Turun yössä silti kuljeksia nyt siistitympi yksityisetsivä.

”Tärkeimmäksi nousi juonen, tai oikeastaan kolmen rinnakkaisen juonen kuljettaminen. Kapakkareissut ja muutamat naisseikkailut jäivät vähemmälle, joten jotain päähenkilöstä muuttui väkisinkin”.

Tarkoituksella Sainio ei Varesta siistinyt, vaikka ajatus kyllä käväisikin mielessä. Selkomukautettujen kirjojen lukijat kun ovat usein nuorempia kuin alkuperäisen tekstin. Siksi hän koki velvollisuudekseen pohtia kirjan kielenkäyttöä.

”Mukauttaminen ei koskaan voi olla kirjan sensurointia. Siksi Vareksen suu ja tekemiset eivät siistiytyneet tässäkään versiossa. Huolehdin vain siitä, etteivät kirosanat nouse liian hallitsevaan rooliin.”

Sainio haluaa korostaa tulkintaa. Hän sanoo, että mukautus on aina tekijän tulkinta alkuperäisestä kirjasta. Sisältö pysyy pääosin samana, mutta teoksen pituus lyhenee ja kielikin muuttuu. Vaan ei siten, miten moni ehkä selkokielestä ajattelee.

”Selkokieli ei ole tönkköä eikä lyhytsanaista. Jos siten kirjoitetun selkokirjan löytää, on löytänyt huonon kirjan. Hyvä selkokieli on selkeää ja yksinkertaista, mutta myös elävää ja ilmaisuvoimaista.”

Mäelle selkomukautetun Vareksen ensilukeminen ei tuottanut lainkaan tuskaa. Sen sijaan hän nostaa hattua sille valtavalle työmäärälle, jonka Sainio on jaksanut ”Tangon” kanssa tehdä. Hän uskoo, että Vares-elokuvat ovat koulineet häntä siihen, että oman tekstin uudet ja erilaisetkin näkemykset on helppo ottaa vastaan.

”Tiesin kyllä, ettei ykkösprioriteettina tässä projektissa voi olla kirjailijan tunnistettavan oman kielen varjeleminen. Lukiessani pidin koko ajan mielessä, että nyt mennään kohderyhmän ehdoilla: henkilögalleriaa pitää karsia ja tietyntyyppiset teksteilleni ominaiset kuviot liittyen huumoriin ja erotiikkaan eivät toimi tässä lukijakunnassa”, hän sanoo.

Selkokirjallisuuden kohderyhmä onkin laajentunut viime vuosien aikana. Selkokirjat helpottavat lukihäiriöisten tai esimerkiksi kehitysvamman vuoksi selkeämpää tekstiä tarvitsevien elämää ja nykyään niitä lukevat myös maahanmuuttajat.

”Kielen perusteet hallitseville perinteisten kirjojen selkomukautukset ovat oiva tapa kasvattaa kielitaitoa. Niiden kautta pääsee sisälle myös suomalaiseen kulttuuriin”, Sainio sanoo.

Miksi sitten selkokirjat ja -mukautukset eivät ole laajalle yleisölle tuttua kirjallisuutta?

Työväen sivistyliitto
Aleksis Kiven klassikkoteoksen saa myös selkokielelle mukautettuna.
Aleksis Kiven klassikkoteoksen saa myös selkokielelle mukautettuna.

Sainio uskoo, että kaivattua arvostusta lisäisivät selkokirjoistakin tehtävät kirja-arviot. Myös klassikoiden mukauttaminen nostaisi kiinnostusta.

Väinö Linnan ja Mika Waltarin tuotantoa olisi selkokirjojen tekijöillä kova tarve ja halu päästä mukauttamaan, mutta valitettavasti perikunnilta ei ole saatu lupaa”, hän harmittelee.

”Lisää kaivataan myös suoraan selkokielelle kirjoitettuja, lukemaan houkuttelevia tarinoita ammattikirjailijoilta.”

Entä miltä näyttää selkotekstinä koko jutun alussa olevaan tekstipätkä, jossa Mäki kuvailee Vareksen olotilaa kostean illan jälkeisenä aamuna? Sainion käsittely saa sen kuulostamaan tältä:

”Aamulla Vares heräsi tuttuun tunteeseen. Muikea maku kitalaessa ja ontto tunne ohimoissa, kuten aina kaljaillan jälkeen. Vares avasi jääkaapin, löysi kaapin perältä jaffan ja joi sen pohjaan saakka. ”

Voiko asiaa enää ytimekkäämmin sanoa? Selväksi tuli – krapula se on tälläkin miehellä.

Tausta: Selkokielisiä kirjoja

Selkokielelle mukautettuja teoksia:

  Reijo Mäki: Pimeyden tango. Mukautus Ari Sainio. Opike/KVL 2015.

  Leena Lehtolainen: Luminainen. Mukautus Leena Kaivosoja-Jukkola. Avain/BTJ Finland 2015.

  R.L Stevenson: Aarresaari. Mukautus Pertti Rajala. Avain/BTJ Finland 2015.

  Leena Lehtolainen: Kuparisydän. Mukautus Leena Kaivosoja-Jukkola. Avain/BTJ Finland 2014.

  Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase. Mukautus Johanna Kartio. Opike/KVL 2013.

  Henning Mankell: Mies rannalla. Mukautus Johan Werkmäster/käännös Ari Sainio. Opike/KVL 2012.

  William Shakespeare: Romeo ja Julia. Mukautus Mari Elomäki. Opike/KVL 2012.

  Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Mukautus Pertti Rajala ja Helvi Ollikainen. Työväen Sivistysliitto 2012.

Suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja:

  Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi. Marja-Leena Tiainen. Avain/BTJ Finland 2015. Nuortenkirja.

  Ari Sainio: Säpinät-sarja Opike/KVL 2014. Sopii nuorille ja aikuisille lukemisen alkutaipaleelle.

  Satu Leisko: Unohtunut maa. Opike/KVL 2014. Nuortenkirja.

  Marja Simola: Miten joutsen sai mustat jalat. Selkosatuja meiltä ja maailmalta. Kustannus Oy Pieni Karhu 2012. Lastenkirja.

 Suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja löytyy lisää osoitteesta www.papunet.net/selko

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat