Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kosovolaissyntyinen kirjailija kirjoittaa oman kansallisuuden häpeästä: ”Moni ei halua puhuakaan 1990-luvun alun tapahtumista”

Statovcin toinenkin romaani kertoo ihmisistä, jotka ovat jollain tavalla altavastaajan asemassa

Kulttuuri
 
Ville-Veikko Kaakinen / HS
Pajtim Statovcin toinenkin romaani kertoo ulkopuolisuudesta.
Pajtim Statovcin toinenkin romaani kertoo ulkopuolisuudesta. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS

”Miksi voittajista kirjoitetaan niin paljon?” kysyy kirjailija Pajtim Statovci. Hänen mukaansa esimerkiksi ihmisoikeuksien ja mahdollisuuksien puute johtaa vain harvoin varsinaiseen taisteluun niiden puolesta.

Paljon enemmän on niitä, jotka eivät voita, vaan tyytyvät osaansa. Ja heistä Statovci haluaa kertoa.

Statovcin toinen romaani, Tiranan sydän, ilmestyi viime viikolla. Esikoisromaani Kissani Jugoslavia voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2014, ja sen käännösoikeudet on myyty jo yhteentoista maahan.

Kummassakin kirjassaan Statovci on halunnut käsitellä ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla altavastaajan asemassa, esimerkiksi sukupuolensa tai kansallisuutensa kautta.

Tiranan sydämessä tärkeintä on ollut kyseenalaistaa se, mistä sukupuoli, kansallisuus tai seksuaalisuus muodostuu ja millä perusteella”, Statovci sanoo. ”Eikö jokainen voisi määritellä itseään itse?”

Tiranan sydän kertoo 1990-luvun Albaniasta, jossa nuoren Bujarin isä kuolee keskellä kommunismin romahdusta ja koko yhteiskunnan myllerrystä. Bujarin paras ystävä Agim puolestaan kokee olevansa väärässä ruumiissa, mikä aiheuttaa hankausta ympäristön kanssa. Keskellä kaaosta pojat päättävät paeta länteen.

Vieressä kulkee toinen tarina, jossa transsukupuolinen kertoja vaihtaa tarinaa ja henkilöllisyyttä vuosituhannen lopun Roomassa, sillä hän häpeää kotimaataan ja sen historiaa.

Statovci vertaa kansallisuudesta syntyvää häpeää kääntäen siihen ylpeyteen, jota tunnetaan vaikkapa olympialaisissa, kun oman maan edustaja menestyy: voitto tai häviö ei ole mitenkään itsestä riippuvainen, mutta yhteinen kansallisuus vaikuttaa.

Historian käsittely ja läpikäyminen myös fiktiivisissä teoksissa on Statovcin mielestä erittäin tärkeää nykyhetken ymmärtämisen kannalta.

”Pidän valtavasti sanasta historia”, hän sanoo. ”Se asettaa asiat lohdullisella ja jokaista koskettavalla tavalla mittakaavaansa näyttämällä, että nämä samat kysymykset ovat aina olleet läsnä: Kuka minä olen? Mitä teen täällä?”

Vuonna 1990 syntynyt Statovci itse muutti perheensä kanssa Kosovosta Suomeen kaksivuotiaana. Hänen mielestään Balkanin alueen tapahtumia 1990-luvulla ei ole käsitelty kirjallisuudessa tarpeeksi.

Sosialismin romahdus, Jugoslavian hajoaminen ja väkivaltaiset etniset puhdistukset vaikuttavat alueen ihmisiin edelleen.

Entisen Jugoslavian alueen ihmisistä moni ei halua puhuakaan 1990-luvun alun tapahtumista, paitsi niiden kivuliaisuuden myös häpeän takia”, Statovci sanoo.

Kirjoissaan hän haluaa tehdä tätä aikakautta vähän tutummaksi.

Tätä varten pitää tehdä paljon taustatöitä. Statovcin mukaan tiedon etsiminen ja hankkiminen on nykypäivänä kirjailijan työn helpoin osuus: tietoa löytyy esimerkiksi kirjastoista, internetistä ja erilaisista viitekannoista, mutta myös keskustelemalla ihmisten kanssa.

Kerätyn tiedon hyödyntäminen kirjassa saattaa kuitenkin olla haastavampaa. ”Joskus voi käydä niinkin, että on lukenut kokonaisen kirjan mutta ei voi hyödyntää siitä mitään, koska sitä ei saa istutettua tarinaan.”

Vaikein osuus onkin Statovcin mukaan tässä: että löytää sanottavalleen painoa, ja tekee sen omalla tavallaan.

Tiranan sydämen takakannessa lukee, että kirja on ”romaani ihmisen tarpeesta tulla nähdyksi”. Statovci kirjoitti sitä neljä vuotta, osin päällekkäin Kissani Jugoslavian kanssa.

Hän kertoo pohtineensa nähdyksi tulemisen tarvetta paljon ryhtyessään kirjoittamaan. ”Mitä jos ihminen oppisikin taivuttamaan ympärillään olevaa maailmaa oman tahtonsa mukaiseksi?” Statovci pohtii. ”Jos hän olisi tietoinen tavoista, joilla pääsee muiden suosioon?”

Statovci löysi näiden kysymysten esittämiselle sopivan näyttämön realityohjelmien maailmasta, jonne kertoja Tiranan sydämessä ajautuu.

Tällä hetkellä Statovcilla ei ole tekeillä uutta romaania, vaikka ideoita päässä pyöriikin. Eikä ole edes sanottua, että seuraava teos on nimenomaan kirja: hän opiskelee myös elokuva- ja televisiokäsikirjoittamista ja kertoo miettineensä myös elokuvan tekoa.

Ensin Statovci kuitenkin toivoo saavansa opintonsa loppuun: yleisen kirjallisuustieteen opinnot Helsingissä ovat lähes valmiit, mutta Aalto-yliopiston elokuva- ja televisiokäsikirjoittamisen linja on vasta alkutekijöissään.

”Minulla on ylioptimistinen ajatus palata tänä syksynä koulun penkille parin vuoden tauon jälkeen”, Statovci sanoo.

Kiirettä kuitenkin pitää: Kissani Jugoslavia vie kirjailijaa syksyn aikana pariin otteeseen Tanskaan ja Ruotsiin, ja Tiranan sydämestä Statovci kiertää puhumassa eri kirjallisuustapahtumissa Suomessa.

Ja lomallekin pitäisi löytää aikaa.

”Nyt on aika tyhjiin puserrettu olo.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat