Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Viro juhli, minä pillitin

Suomalaisena olen oppinut juhlimaan itsenäisyyttä vakavana, jopa itkien. Virolaiset opettivat myös toisenlaisen tavan juhlia, kirjoittaa Mari Koppinen.

Kulttuuri
 
Antti Hämäläinen
Tallinnan Vapauden aukiolle kerääntyi laulamaan juhlapäivänä yli tuhat kuorolaista.
Tallinnan Vapauden aukiolle kerääntyi laulamaan juhlapäivänä yli tuhat kuorolaista. Kuva: Antti Hämäläinen

Se oli 1980-luvun loppua, kun musiikkileirin teorianopettaja kertoi tulleensa leirille suoraan Virosta, laulujuhlilta. Mies oli kummastuttavan liikuttunut kokemastaan. En lainkaan tajunnut, miksi.

Sittemmin kyllä tajusin. Sittemmin olen ollut loputtoman kiinnostunut imemään itseeni kaikkea Baltian maihin liittyvää.

Erityisen haltioituneena olen tuijottanut tallenteita laulavasta vallankumouksesta, vakavina yhdessä käsi kädessä laulavista kansallispukuisista ihmisistä. Heitä on tuhansia, he hengittävät tismalleen samaan tahtiin.

Mikään muu ei saa minua ymmärtämään historian kulkua yhtä konkreettisesti ja perinpohjaisesti kuin juuri tuo ihmisten yhteinen laulu.

Jonkinlaisena tunnenarkkarina olen janonnut päästä kokemaan sitä pakahduttavaa tunnetta. Olen päätellyt, että laulusta kumpuava tunne on jotain vielä isompaa kuin mitä itse olen koskaan päässyt yhteislaulutilanteissa kokemaan – vaikka nekään kokemukset eivät ole olleet mitään kuivasilmäisten touhua.

Finlandia-hymnin laulaminen saa minut itkemään yhtä takuuvarmasti kuin kuvat Baltian laululavoilta. Olen totaalisen ehdollistunut kaikille niille lauluille ja tapahtumille.

Siksi olen haaveillut ison osan elämästäni siitä, että pääsisin laulamaan virolaisten kanssa. Olen palanut halusta päästä tuntemaan edes pienen palasen siitä pakahduttavasta surun ja onnen tunteesta, joka käsittämättömien historian vääryyksien alta pyristelleen pienen kansakunnan ihmisissä kuohui, kun he saivat laulaa laulujaan. Omia laulujaan.

Viime lauantaina pääsin, viimein. Olin Tallinnassa, kun Viro juhli 25 vuoden takaista uudelleenitsenäistymistään.

Voi miten hauska tapa se olikaan juhlia! Näihin bileisiin saivat tulla kaikki, ja näissä bileissä kenenkään ei ollut pakko jäädä vain tarkkailijan asemaan.

Homman nimi oli musiikki, yhteislaulu, niistä kumpuava tunne. Vapaudenaukion jättikonsertin nimi oli ”Vabadus on tunne”, vapaus on tunne.

Lavalla lauloi yli tuhat kuorolaista poika-, tyttö-, nais-, mies ja sekakuoroista, toisella lavalla tanssi satoja kansatanssijoita. Oli ”puhkupilliorkesteria”, lauluyhtyettä, säveltäjää, solistia, kuoronjohtajaa, yhteislaulua. Oli Ivo Linna, sama mies joka lauloi Viroa itsenäiseksi näillä samoilla lauluilla jo 25 vuotta sitten.

Olin valmistautunut hankkimalla Viron lipun, sain myös laulunsanat. Pistelin menemään täysillä, ääni väristen ”Eestimaa , Eestimaa, oled mu kodumaa”.

Mutta mitä ihmettä: ympärilläni ei kukaan muu laulanut! Missä tunne, missä yhteisöllisyys? En nähnyt yhtään kyyneltä, en edes väkisin tiristettyä.

Ihmiset näyttivät vain – ihan tavallisilta. Aika iloisilta, olihan vapaapäivä. Aurinko paistoi.

Vapaudenaukion konsertti jatkui jo kolmatta tuntia, kun siirryin naapuriin. Parlamenttitalon edessä oli toinen, vähän populaarimpi, äänekkäämpi ja vapautuneempi konsertti.

Naapurimaatkin toivat sinne tervehdyksiään, esimerkiksi Latviasta oli viisuedustaja Justs.

Suomi edusti ihan omalla tyylillään: Michael Monroe toi Ramonesillaan kunnolla virtaa juhlakansaan.

Lopuksi Ivo Linna ja muut esiintyjät laulattivat Eestlane olen ja eestlaseks jään. Videolla 25 vuoden takainen korkein neuvosto kopautti Viron itsenäiseksi.

Ja kuka siellä taas itki?

No minä. Minä menneisyydessä piehtaroinnista viehättynyt suomalainen. Minä, joka olen oppinut juhlimaan itsenäisyyttä yliryhdikkkäänä, vakavana, jopa itkien.

Nyt opin virolaisilta jotain uutta: se vapaushan on ilo.

Antti Hämäläinen
Tallinnan Vapaudenaukiolle kerääntyi laulamaan juhlapäivänä yli tuhat kuorolaista.
Tallinnan Vapaudenaukiolle kerääntyi laulamaan juhlapäivänä yli tuhat kuorolaista.
Antti Hämäläinen
Juhlintaan osallistuivat kaikki sukupolvet.
Juhlintaan osallistuivat kaikki sukupolvet.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat