Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maailmankuulu ysäriyhtye villitsi kansaa Huvilassa, mutta kotipuolessa kuhisee: yhtyeitä onkin nykyään kaksi

Afro Celt Sound Systemin taustalla on epäilyttävä haisu, mutta tanssinhaluisia ihmisiä se ei haitannut

Kulttuuri
 
Mika Ranta / HS
Afro Celt Sound System sai saman tien Huvilan yleisöä ylös penkeistään. Vasemmalla Simon Emmerson, oikealla Johnny Kalsi.
Afro Celt Sound System sai saman tien Huvilan yleisöä ylös penkeistään. Vasemmalla Simon Emmerson, oikealla Johnny Kalsi. Kuva: Mika Ranta / HS

Maailmanmusiikki Helsingin juhlaviikot. Afro Celt Sound System ja Trad.Attack! Huvilassa.

Tämä resepti ei voi mennä pieleen: otetaan kaikkein eniten jalan alle meneviä perinneralleja Irlannista ja Britanniasta, lisätään alle jykevä rumpubiitti ja mausteeksi vähän live-elektroniikkaa sekä Afrikka-sävyjä. Soittajiksi palkataan kunnon ammattimiehiä.

Bileet ovat siinä.

Se on ollut Afro Celt Sound System -yhtyeen menestysresepti jo 20 vuotta, ja kyllähän se toimi Huvilassakin. Maailmankuulun brittiyhtyeen musiikki on nimenomaan bilemusiikkia, ja perjantai-illan juhlimis- ja pomppimisintoiselle väelle se sopi kuin nakutettu.

Tai no, toisiin se puri, toisiin ei.

Itselleni Afro Celt Sound System (AFSS) on muistutus 90-lukulaisesta massiivisesta etnoyhtyeestä, jossa ideana on ennen kaikkea hirmuinen rumpuvetoinen paahtaminen.

Yhtye esitteli ihan hauskalla tavalla vuoronperään afrikkalaista ja erilaista kelttiperinnettä, ja soittimia oli sen mukaisesti: oli balafonia, koraa, viulua, säkkipilliä, kitaroita, monenlaisia perkussioita, laulajiakin niin, että lavalla alkoi olla jo ahdasta.

Hauskaahan tuollainen värikkyys on.

Mutta kaikkea oli liikaa. Viimeinen niitti oli gaelinkielinen räppi. Sekavaksi meni.

Mika Ranta / HS
Yksi Griogair Labhruidhin soittimista oli skottilainen säkkipilli.
Yksi Griogair Labhruidhin soittimista oli skottilainen säkkipilli.

Onneksi ryhmän guinealaislähtöinen muusikko N’Faly Kouyate lauloi illan viimeisenä hitaana kehtolaulun yksin itseään koralla säestäen. Pääsipähän viimein kuulemaan koran upeaa sointia.

Siihen asti rumpubiitti oli jyrännyt alleen kaikkien muiden soittimien sävyt. Viulukaan ei kuulostanut viululta.

Mutta sitten vielä huonommat uutiset.

Afro Celt Sound System -nimisiä yhtyeitä on nykyään kaksi.

Jos kahta lehdelle soittelemaan jäänyttä alkuperäisjäsentä, James McNallya ja Martin Russellia, on uskominen, bändin kolmas alkuperäisjäsen Simon Emmerson ilmoitti eroavansa vuonna 2014 yhtyeestä. Bändi oli suunnitellut jo pitkään uutta levyä, ensimmäistään kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna oli tarkoitus juhlistaa yhtyeen 20-vuotista olemassaoloa.

Yllätys oli melkoinen, kun selvisi, että Emmerson olikin perustanut kaikessa hiljaisuudessa uuden yhtyeen, senkin nimellä Afro Celt Sound System. Vieläpä rekisteröinyt nimen. Emmerson sai vanhasta bändistä mukaansa N’Faly Kouyaten ja Johnny Kalsin, lisäksi palkattiin liuta uusia muusikoita.

Nyt Emmersonin bändi kiertää ympäri maailmaa. Se tekee rahaa huhtikuussa julkaistulla The Source -levyllään sekä vanhan bändin vanhoilla hiteillä.

Tämä bändi nähtiin myös Helsingissä, tällä ohjelmistolla.

Vanha bändi ei tiedä, mitä tehdä. Ainakin se yrittää julkaista uuden levyn. Riita on oikeuden käsissä.

On mahdotonta sanoa, kuka on lopulta tarinan pahis ja mitä kaikkea tämän takana todella on. Mutta epäilyttävä haisu Afro Celt Sound Systemin yllä joka tapauksessa leijaili Huvilassakin, halusipa tai ei.

Mika Ranta / HS
Yhtyeessä ovat mukana muun muassa sen perustaja, irlantilaista busukia soittava Simon Emmerson, afrikkalaisia soittimia soittava N’Faly Kouyate sekä gaelinkielinen räppäri Griogair Labhruidh.
Yhtyeessä ovat mukana muun muassa sen perustaja, irlantilaista busukia soittava Simon Emmerson, afrikkalaisia soittimia soittava N’Faly Kouyate sekä gaelinkielinen räppäri Griogair Labhruidh.

Lopulta Huvilan perjantai-illan ehdoton piristäjä oli lämmittelijän osan saanut virolainen kolmikko Trad.Attack!. ACSS:n jäsenten yhteispelistä ei hehkunut varsinaisesti musiikin tekemisen riemu, mutta virolaisilla vilkkusilmillä ei sellaisia ongelmia ollut. Ilo välittyi.

Näin yhtyeen ensi kertaa viime talvena kansanmusiikin Folklandia-risteilyllä, jossa bändi soitti klubimaisissa olosuhteissa jonkin ahtaan kahvilan nurkassa. Menin samantien transsiin, taisin vähän riehuakin.

Puolityhjässä Huvilassa siveästi penkillä kököttäen oli mahdoton saavuttaa samanlaista tunnetta, mutta ilosta sai nytkin hihkua, niin kekseliäästi ja vetoavasti nuori kolmikko yhdisti vanhaa ja uutta.

Yhtyeen juju on vanhojen virolaisten arkistonauhojen yhdistäminen riehakkaaseen livesoittoon, joka tässä tapauksessa koostuu kitarasta, rummuista ja puhaltimista. Sandra Sillamaan arsenaali on vaikuttava: yhtä vaivattomasti hän tanssittaa virolaista säkkipilliä, munniharppua, pitkähuilua, irlantilaista huilua kuin sopraanosaksofoniakin.

Trad.Attackin rytmikäs perinnemusiikki olisi ollut hauskaa sellaisenaankin, mutta vanhojen krahisevien nauhojen ja virolaisten kansanlaulajanaisten ääni osana bändiä nosti koko musiikin omalaatuiselle tasolleen.

Vielä kun kuuli, että yksi nauhojen laulajista oli kitaristi Jalmar Vabarnan oma isoisoäiti, vuonna 1964 kuollut kansanlaulaja Anne Vabarna, vaihtui riehakkuus syvään liikuttumiseen.

Tässä se oli: elävä kansanperinne, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Virossa on niin, että jos jokin bändi on oikeasti hyvä, se myös palkitaan maan omissa Emma-mittelöissä, edusti se mitä genreä tahansa.

Tänä vuonna Trad.Attack! oli se, joka vei potin. Yhtye valittiin gaalassa koko maan parhaaksi yhtyeeksi. Ah!-levy taas valittiin Viron parhaaksi levyksi sekä parhaaksi kansanmusiikkilevyksi.

Vielä kun yhtye löytää paremman balanssin, ja rummut laskeutuvat hieman enemmän kitaran ja puhaltimien tasolle, sen tie on auki mihin vain.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat