Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Luulitko, että 60-luku oli vain puutalojen raiskaamista? Näyttely osoittaa betoninharmaan vuosikymmenen hienoudet

1960-luku oli myös arkkitehtuurin juhlaa: Suomeen nousi huikeita kirkkorakennuksia ja uusia yliopistoja

Kulttuuri
 
Paula Holmila
Rauno Träskelin
Aarno Ruusuvuori oli yksi 1960-luvun johtavista arkkitehdeista. Hyvinkään kirkko valmistui 1961.
Aarno Ruusuvuori oli yksi 1960-luvun johtavista arkkitehdeista. Hyvinkään kirkko valmistui 1961. Kuva: Rauno Träskelin

Vuosikymmennäyttelyt ovat vaikeita, varsinkin arkkitehtuurissa, jossa monet hankkeet voivat venyä vuosikymmenestä toiseen. 1960-luku on erityisen vaikea, koska alkupää oli aivan erilaista kuin loppuvuodet. Mutta kymmenlukuihin ei kannata juuttua. Käännekohdat eivät välttämättä ole vuosikymmenten taitteessa.

Arkkitehtuurissa 60-lukua leimaa elementtituotannon läpimurto hyvine ja huonoine puolineen. Vuosikymmen oli betoninen, ja asuntotuotanto teollistui.

Niinpä mielikuvamme on, että 60-luvulla tehtiin kamalia betonilähiöitä ja purettiin ihania puutalokeskustoja. Molemmat mielikuvat ovat totta, mutta vain osatotuus.

Myös rakennussuojelu nosti päätään, ja kansanliike sai estetyksi esimerkiksi Käpylän puutaloalueen purkamisen.

Silti yleinen (ja myös arkkitehtien) suhtautuminen esimerkiksi jugendiin tai kertaustyyleihin ei ollut tuolloin erityisen arvostavaa, ja paljon tuhoa saatiin aikaan.

Keski-Suomen museossa esillä oleva 60-lukunäyttely nimeltä Värikkäämpi, iloisempi, hienostuneempi purkaa stereotypioita.

Se näyttää, että 60-luvulla myös uudistettiin arkkitehtuuria, tehtiin erittäin hyvää asuntotuotantoa (kuten vaikkapa Raili ja Reima Pietilän Suvikumpu Tapiolassa), rakennettiin huikeita kirkkoja (kuten Aarno Ruusuvuoren Hyvinkään ja Tapiolan kirkot), uusia yliopistoja (kuten Kari Virran Oulun yliopisto) ja järjestettiin enemmän arkkitehtuurikilpailuja kuin koskaan. Monia merkkirakennuksiakin tehtiin.

Kari Hakli / Arkkitehtuurimuseo
Suvikummun asuinaluetta Espoon Tapiolassa.
Suvikummun asuinaluetta Espoon Tapiolassa.

Vuosikymmen oli myös vastakkaisuuksien ja kuohunnan aikaa, etenkin loppupuolella. Näyttely tuo esiin arkkitehtuurin mustavalkoisuuden ja designin, kuten Marimekon kankaiden tai Aarnion huonekalujen värikkyyden kontrastin.

Huomio on minusta kuitenkin suhteellisen pinnallinen ja jopa sivuseikka ajassa, mutta antaa kyllä näyttelyarkkitehtuurille hyviä aineksia.

1960-luku muistetaan yhteiskunnallistumisen ja monien kulttuurisotien aikana. Nuoriso ei hyväksynyt rahan käyttämistä esimerkiksi Temppeliaukion kirkkoon, kun Afrikassa oli nälänhätä. Biafra-graffiti lienee vieläkin Töölön kallioilla.

Vuonna 1969 valmistunut Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema kirkko on kuitenkin yksi vuosikymmenen merkkiteoksia – sen myöntävät jopa arkkitehdit nykyään, vaikka jostain syystä suhtautuivatkin siihen pitkään melko happamasti.

Lopullisesti asenteita muuttaneita kulttuurikiistoja olivat Agnar Myklen eroottisen romaanin takavarikointi vähän aiemmin, Henry Millerin Kravun kääntöpiirin oikeudenkäynti vuosikymmenen alussa, Salama-sota, Sibelius-muistomerkki ja Sika-Messias vuosikymmenen lopussa.

Itse pidän kulttuurisena käännekohtana myös Kaija ja Heikki Sirénin 1961 valmistuneen Oriveden kirkon alttaritaulusta käytyä kiihkeää taistelua. Kain Tapper oli suunnitellut ensimmäisen abstraktin alttaritaideteoksen, arkkitehtien aloitteesta tilatun puureliefin Golgatan kallio. Sen poistamisesta sodittiin pitkään, ja arkkitehdit puolustivat teosta kiivaasti. Nyt sekä kirkko että taideteos ovat nähtävyys.

Ensio Ilmonen
Kain Tapperin vuonna 1967 Oriveden kirkkoon suunnittelema alttaritaulu Golgatan kallio herätti aikoinaan paljon intohimoja. Kuva vuodelta 1967.
Kain Tapperin vuonna 1967 Oriveden kirkkoon suunnittelema alttaritaulu Golgatan kallio herätti aikoinaan paljon intohimoja. Kuva vuodelta 1967.

Kulttuurisotiin liittyi myös isäkapinaa ja koti, uskonto, isänmaa -idyllin purkua. Arkkitehtuurissa se tarkoitti Alvar Aallon ylivoiman kyseenalaistamista: 60-luvulla aloittaneesta arkkitehtipolvesta jokseenkin jokainen joutui erikseen miettimään suhteensa Aaltoon. Näitä puolesta ja vastaan -asetelmia oli vielä 1980-luvullakin.

Vuosikymmen oli myös kehitysoptimismin ja valtavan muuttoliikkeen aikaa.

Osa arkkitehdeistä innostui uusista teknisistä mahdollisuuksista ja kehitti moduleja ja megastruktuureja. Miellämme Itä-Pasilan ja Merihaan kansirakennelmineen 70-luvun arkkitehtuuriksi, mutta niitä voi pitää oikeastaan 60-luvun ajattelun ilmentyminä.

Otso Pietinen / Arkkitehtuurimuseo
Helsingin Pihlajamäki oli ensimmäinen teollisista elementeistä 1960-luvun alkupuolella rakennettu kokonainen lähiö.
Helsingin Pihlajamäki oli ensimmäinen teollisista elementeistä 1960-luvun alkupuolella rakennettu kokonainen lähiö.

Maalta kaupunkiin muuttaville modernit keittiöt ja sisävessat olivat pitkä askel elintason nousussa, eivätkä he kokeneet muuttavansa betonibunkkereihin. Pihlajamäki on ensimmäinen suuri elementtirakentamiseen perustuva asuinalue, kerrassaan uljas esimerkki vuosikymmenen parhaimmistosta.

Omat suosikkini vuosikymmenen kirkoista ovat Aarno Ruusuvuoren Hyvinkään kirkko (1961) ja Reima Pietilän Kalevan kirkko (1966) Tampereella. Ruusuvuoren Tapiolan kirkko (1965) ja nykyään Espoon taidemuseona toimiva entinen WG:n teollisuusrakennus ovat kauneimpia esimerkkejä betonibrutalismista, ja Ruusuvuori olikin varsinkin nuoren polven esikuvia.

Rauno Träskelin
Hyvinkään kirkko ulkoapäin.
Hyvinkään kirkko ulkoapäin.

Näyttely on Arkkitehtuurimuseon tutkijoiden suunnittelema ja kokoama, ja sitä varten on julkaistu erinomaisen perusteellinen ja uusia näkökulmia avaava näyttelyluettelo. Alvar Aallon Keski-Suomen museo (1961) sopii hyvin näyttelyn puitteiksi, ehkä jopa paremmin kuin Arkkitehtuurimuseo, jonne näyttely tulee lokakuussa.

Kesänäyttelynä Helsingissä vuoden odotetuin arkkitehtuurinäyttely olisi varmaan muodostunut yleisömenestykseksi. En tiedä, miksi se avattiinkin Keski-Suomessa ensiksi.

Arkkitehtuurimuseon näyttelypäällikkö Juhana Lahti tunnustaa näyttelyluettelossa, että myöhemmin syntyneille 60-luku avautuu vaikeasti.

Vuosikymmenen ilmapiirin tavoittaa parhaiten artikkelissaan Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian professori Aino Niskanen, mutta muutkin tekstit ovat erinomaisia.

Eniten näyttelystä saa irti, jos ehtii lukea luettelon jo ennen vierailuaan.

Yhteen näyttelyyn 60-lukua ei ole kuitenkaan purettu. Jatkona voisivat olla Aulis Blomstedtin ja Heikki ja Kaija Sirénin näyttelyt tai vaikkapa tuntemattomampien Osmo Siparin, Lauri Silvennoisen, Jaakko Laapotin, Osmo Lapon, Toivo Korhosen, Keijo Petäjän, Erkki Elomaan ja Pekka Pitkäsen tuotannon yhteisarviointi.

Arkkitehtien utopioita oli 60-luvulla paljon, ja niitä olisi kiinnostava katsastaa. Ranskassa niistä järjestettiin jo takavuosina näyttely, joka sekin olisi ollut hienoa saada Suomeen.

Värikkäämpi, iloisempi, hienostuneempi. 1960-luvun arkkitehtuuria. Keski-Suomen museo, Jyväskylä. Avoinna 2. lokakuuta asti.

Otso Pietinen / Arkkitehtuurimuseo
Lauri Silvennoisen suunnittelema Saton tornitalo Pihlajamäessä.
Lauri Silvennoisen suunnittelema Saton tornitalo Pihlajamäessä.
Markku Ulander / Lehtikuva
Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Kalevan kirkko Tampereella valmistui 1966.
Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Kalevan kirkko Tampereella valmistui 1966.
Markku Ulander / Lehtikuva
Kalevan kirkon muotoiluun on vaikuttanut vanha kristillinen symboli kala.
Kalevan kirkon muotoiluun on vaikuttanut vanha kristillinen symboli kala.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat