Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kirjoissa ja teatterissa puhuvat nyt historian julkkikset

Kun merkkimiehiä ja -naisia tutkitaan uudella tavalla, tulokset valuvat myös taiteeseen

Kulttuuri
 
Suvi Ahola Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Luen juuri syksyn esikoisromaania, jonka yhtenä henkilönä on Alma Mahler (1879–1964), miehensä Gustavin varjoon ikävästi jäänyt itävaltalainen säveltäjä.

Hanna Weselius on punonut hänen tarinaansa yhteen nykyajan romaanihahmojen kanssa, ja tulos riemastuttaa. Tietoni 1900-luvun kulttuurihistoriasta laventuvat, mutta samalla ymmärrän, että Weseliuksen tulkinta Almasta aikansa (ja miesten) puristuksessa on täysin hänen omansa, fiktiivinen.

Kun mennyt tarttuu näin modernin käteen, lukija kuitenkin näkee, että jokin ei ole maailman menossa muuttunut lainkaan.

Tällainen kaksoisvalotus ei lakkaa kiinnostamasta kirjailijoita tai lukijoita. Tänä vuonna on jo ilmestynyt romaaneja, joiden henkilöinä ovat olleet muun muassa lääkäri-kirjailija Axel Munthe, kuvataiteilija Ville Vallgren ja muodinluoja Coco Chanel. Raija Orasen uutuus kertoo oopperalaulaja Aino Acktésta.

Teatterissa menneitä merkkihenkilöitä on viime vuosina vasta nähtykin. Tänä syksynä Tampereella astuvat lavalle runoilija Lauri Viita musiikkinäytelmässä ja taidepariskunta Sara Hildén ja Erik Enroth kamaridraamassa. Vaasassa nähdään musikaali Topi Sorsakoskesta!

Kansallisteatterissa taas herää henkiin Minna Canth, kun Seppo Parkkisen näytelmä saa marraskuussa ensi-iltansa Kaisa Korhosen ohjaamana. Pari vuotta sitten siellä seikkailivat Märta ja Henrik Tikkanen esivanhempineen.

On sanottu, että Suomen sota-aikaa alettiin kuvata kirjallisuudessa uudella otteella pian sen jälkeen, kun historiantutkimus kiinnitti katseensa uusiin asioihin: naisiin ja lapsiin, arjen selviämiseen ja aiemmin vaiettuihin faktoihin vankileireistä ja psyykkisistä traumoista.

Uskon, että historian henkilöiden innostunut kuvaaminen on samaa perua.

Sitä mukaa kuin tutkimus käsittelee heidän aikakausiaan, tuotantoaan ja persoonaansa uudella tavalla, tulokset tavoittavat myös kirjailijat ja valuvat sitten aikanaan taiteen aiheiksi.

Voisin kuvitella, että esimerkiksi Pirjo-Riitta Tähti sai Sara ja Erik -käsikirjoitukseensa innoitusta Pia Andellin muutaman vuoden takaisesta Mesenaatti-dokumenttielokuvasta, johon oli koottu aikalaisten haastatteluja ja muistoja omapäisestä vaatekauppias ja taidekeräilijä Hildénistä.

Myös Minna Maijalan Canth-elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen (2014) toi uusia särmiä esiin. Pian nähdään, millaisen kirjailijan Seppo Parkkinen ja Kaisa Korhonen teatterilavalle marssittavat. Uhrin, kukkahattutädin vai kohujulkkiksen? Vai jotain ihan muuta?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat