Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Menestyskirjailija John le Carré muistelee väkivaltaista lapsuuttaan

Vakoilutarinoistaan tunnettu brittikirjailija julkaisee elämäkertansa

Kulttuuri
 
Suzanne Plunkett / Reuters
John le Carré muistelee teoksessa myös toimintaansa brittivakoilijana.
John le Carré muistelee teoksessa myös toimintaansa brittivakoilijana. Kuva: Suzanne Plunkett / Reuters

Vakoiluromaaneistaan tunnetun John le Carrén, 84, ensi viikolla ilmestyvät muistelmat paljastavat, että brittikirjailijan lapsuus oli onneton ja väkivaltainen, kertoo The Guardian -lehti.

Viisivuotiaan le Carrén (oikealta nimeltään David Cornwellin) äiti jätti perheen kyllästyttyään miehensä lyönteihin. Isä, joka oli le Carrén mukaan ”huijari, kuvittelija ja välillä vankilakundikin”, hakkasi myös kahta poikaansa, tosin harvemmin.

”En muista tunteneeni lapsena kiintymystä kehenkään muuhun kuin isoveljeeni”, le Carré kirjoittaa The Pigeon Tunnel -teoksessaan.

Hän muistelee siinä myös toimintaansa brittivakoilijana ja kertoo tapaamisistaan poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden kanssa.

John le Carré on aiemminkin julkaissut omaelämäkerrallisia tekstejä, mutta ei näin laajoja muistelmia.

Hänen yli kahdestakymmenestä romaanistaan on tehty useita filmatisointeja, ja suurin osa on suomennettu, viimeksi Tulenarka totuus (2014). Esikoisteos Puhelu vainajalle ilmestyi 1961.

Suomessa MTV3 esitti tänä kesänä hänen samannimiseen romaaniinsa perustunutta Yövahti-sarjaa.

Muistelmien merkinnät Neuvostoliittoon paenneesta agentista Kim Philbystä ovat armottomia, eivätkä muistot Britannian entisestä pääministeristä Margaret Thatcherista tai mediamoguli Rupert Murdochista ole paljon mairittelevampia.

Monissa teostensa elokuva- ja tv-sovituksissa pääosan (eli agentti George Smileyn) esittäjää Alec Guinnessia le Carré sen sijaan arvostaa kovasti.

Kirjoittaessaan hän käyttää edelleen muistikirjoja, jotka täyttyvät tekstistä kävelyillä, kahviloissa ja junamatkoilla.

”Voin kuulostaa arrogantilta, mutta arvostan yhä vuosisatoja vanhaa, epämekaanista tapaa kirjoittaa”, hän sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat