Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kahdeksan vuotta valmisteltu dokumentti muuttaa mielikuvat Matti Nykäsestä – Yle näyttää elokuvan viikon kuluttua

Vielä vuosi sitten Nykänen vaati itsestään kertovan dokumentin kieltämistä.

Kulttuuri
 
YLE
Mäkihyppääjä Matti Nykänen (s. 1963) on yksi Suomen menestyneimpiä urheilijoita.
Mäkihyppääjä Matti Nykänen (s. 1963) on yksi Suomen menestyneimpiä urheilijoita. Kuva: YLE

Uusi dokumenttielokuva mäkihyppääjä Matti Nykäsestä on yllättävän hyvä. Siitäkin huolimatta, että tarina on tuttu.

Nykänen omin sanoin kertoo, miten Matti Nykänen nousi 1980-luvulla yhdeksi kaikkien aikojen suomalaisurheilijoista ja mäkihyppääjistä.

Samalla elokuva näyttää, miten media on nostanut ja laskenut urheilusankareita ja erityisesti sen, miten paljon suomalaiset ovat Nykäsen kaltaisia sankarihahmoja tarvinneet.

Yle esittää Kim Finnin ohjaaman elokuvan aivan pian, maanantaina 12. syyskuuta, jolloin se tulee myös Yle Areenaan katsottavaksi.

Dokumentti koostuu käytännössä kahdesta aineistosta: arkistonauhoista ja Nykäsen haastatteluista.

Leikkauksen merkitys on dokumenttielokuvissa aina keskeistä, ja tälläkin kertaa juuri onnistunut leikkaus tekee elokuvan parhaista hetkistä erinomaisia.

Elokuva on yhtä Kim Finnin luomaa Nykäs-kollaasia, hänen näkemyksensä legendasta nimeltä Nykänen. Nykänen on kuitenkin itse äänessä. Häntä ei kyseenalaisteta, vaan hänen annetaan puhua.

Ja millainen se elokuvan Nykänen onkaan! Varmasti erilainen kuin monien mielikuva hänestä. Pohtiva ja terävä, voitonvarma ja filosofinen, hauska ja hylätty. Ja myös pahoin hukassa ja maahan poljettu.

Elokuva on vähintään yhtä kiinnostava kuin kaksi muuta viime vuosina huomiota herättänyttä urheiludokumenttia. Niiden aiheina olivat Teemu Selänne ja Jari Litmanen.

Merkittävä ero on se, että Nykäsen tarina on erilainen, kertomuksena suurempi.

Vielä vuosi sitten Nykänen itse halusi kieltää dokumentin esittämisen.

HS:n tietojen mukaan myös dokumentin tekijäryhmällä, ohjaajalla, tuottajalla sekä tilaajilla on ollut eri käsityksiä hyvästä lopputuloksesta ja siitä, mitä elokuvaan jätetään ja mitä leikataan pois.

Nyt kiistat on sovittu, ainakin niin, että elokuva voidaan esittää.

Dokumenttia on tehty poikkeuksellisen pitkään, kahdeksan vuotta.

”Osin tarkoituksella on hidasteltu. Ei tällä ole meidän mielestämme kiire. Ehkä nyt on enemmän ymmärrystä sille, miten raskas ja kova paine on urheilijalla”, tuottaja Aarni Kuorikoski sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa neljä vuotta sitten, vuonna 2012.

Viivästykset johtuivat myös Nykäsestä itsestään. Mäkihyppääjä kärsi vankilatuomiota eikä ollut elokuvantekijöiden tavoitettavissa heidän toivomallaan tavalla.

Suomen elokuvasäätiö antoi hankkeeseen tukea jo vuonna 2009. Ensi alkuun hanketta veti Mandartien elokuvaperhe, mutta työ jäi kesken, osin siksi että Mandartin perheyhtiö kaatui ja toimitusjohtaja tuomittiin talousrikoksista vankilaan.

Valmiissa elokuvassa keskeinen taustavoima on ollut elokuvantekijä Kim Finn. Kyseessä on taiteilijanimi, jota elokuvantekijä Kimmo Saksanen käyttää.

Hän on melko tuntematon elokuvantekijä, jonka tunnetuin elokuva on kymmenkunta vuotta sitten valmistunut, it-kuplaa kuvannut rosoinen dokumenttielokuva Riot-E.

Kuvaajina ovat olleet Jalmari Helanderin Big Game -elokuvankin kuvannut Mika Orasmaa sekä Jussi Arhinmäki, kansanedustaja Paavo Arhinmäen elokuvia tekevä veli.

Nykästä seurataan dokumentin arkistopätkissä lähes kaikkialle: strippibaariin ja olympialaisiin, Oberstdorfiin ja Jyväskylään, hotellihuoneeseen ja hyppytorniin, poliitikkojen ja poliisin luokse, häihin ja lööppeihin.

Keskeinen dramatiikka on kuitenkin rakennettu urheilija-Nykäsen, urheilu-uran ja sen suurten menestysten varaan.

Huippuhetkeksi nostetaan Calgaryn olympialaiset. Vuoden 1988 kisoissa Nykänen voitti kaiken, mitä on mahdollista voittaa: kultaa pienessä mäessä, kultaa isossa mäessä ja kultaa joukkuemäessä.

Ylisanat loppuivat toimittajilta kesken.

YLE
Matti Nykäsen nousu mäkihypyn huipulle alkoi 1981, kun hän voitti nuorten maailmanmestaruuden. Olympiamitalejakin hänellä on viisi.
Matti Nykäsen nousu mäkihypyn huipulle alkoi 1981, kun hän voitti nuorten maailmanmestaruuden. Olympiamitalejakin hänellä on viisi.

Perinteisessä historiankirjoituksessa kerrotaan tarkasti, millaisesta materiaalista dokumentti on tehty. Nykäs-elokuvassa sitä ei tehdä, vaan haastattelujen tekoaika jätetään kertomatta. Ehkä siksi, että keskeinen haastattelumateriaali on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2008.

Materiaali on siis vanhaa, paikoin jopa liian vanhaa, mutta tämän dokumentin tarpeisiin aivan riittävän hyvää.

Elokuvan Nykänen on kivenkova kilpailija. Hän on omia tuntemuksiaan havainnoiva urheilija, joka ei välttämättä osaa tai pysty käsittelemään häneen asetettuja paineita, mutta tunnistaa ne tarkasti.

Samalla paljastuu kuilu sankareita janoavan yleisön ja hänen lähipiirinsä välillä.

Dokumentissa mestarihyppääjä kertoo unistaan, joissa sukset eivät koskaan tavoita maata, vaikka niitä miten yrittää painaa alas. Ovatko ne painajaisia, se jää epäselväksi.

Dokumentissa Nykänen kertoo, miten hän lähti kotoa liian nuorena, ja miten turvallisuuden tunne hävisi. Nykänen muistelee, miten isä kysyy, haluaisitko minisukset. Sellaiset poika saa joululahjaksi.

Yle
Kim Finnin dokumenttielokuva Nykänen omin sanoin seuraa Matti Nykäsen uraa lapsuudesta alkaen.
Kim Finnin dokumenttielokuva Nykänen omin sanoin seuraa Matti Nykäsen uraa lapsuudesta alkaen.

Nykänen on dokumentissa lopulta suuri yksinäinen, jonka on voitettava jatkuvasti kultaa muille ja muiden puolesta. Hyppytorni on paikka, jossa hän saa olla rauhassa. Tai ainakin niin Nykänen asian näkee.

Nykänen kertoo, miten hän ennen Calgaryn olympialaisten ison mäen kisaa vei salaa tupakkaa hyppytorniin. Istui siellä, nosti omien sanojensa mukaan jalat kattoon ja kuunteli lintujen laulua.

Dokumentti näyttää myös ajankuvaa siitä, millaista urheilijalupauksen kohtelu oli 1980-luvulla.

Nykänen kertoo, miten valmentaja pahoinpiteli hänet nähtyään valmennettavan tupakoivan.

Toisessa kohtaa Nykänen muistelee pahaa loukkaantumistaan ja sitä, miten senkin jälkeen hänelle sanottiin, että pitää mennä hyppäämään: ”Ihmiset ovat tulleet sinua katsomaan”.

On elokuvassa ongelmansakin. Ohjaaja Kim Finn sivuuttaa Nykäsen ex-puolison Mervi Tapolan kohtelun, alkoholismin ja Nykäsen lukemattomat hännystelijät ja monet hyväksikäyttäjistä. Nykästä itseään ei myöskään juuri kyseenalaisteta.

Ja vaikka elokuva on monin paikoin hyvän leikkaamisen tyylinäyte, mukana on myös tyylirikkoja. Dramatisoidut osat pomppaavat esiin muusta materiaalista, osoittelevina ja sokerisina.

Lisäksi voi kysyä esimerkiksi sitä, onko tarpeellista luetella Nykäsen avioliittoja kohdassa, jossa luetteloidaan mestariurheilijan saavutuksia.

Nykäsen tarinan vierellä elokuva kertoo ohimennen myös laajempaa Suomen ja suomalaisen median historiaa.

Ruudussa vilahtavat monet tunnetut tv-kasvot: Arvi Lind, Timo T.A. Mikkonen, Raija Pelli, Paavo Noponen, Juha Jokinen, Eva Polttila ja Pentti Salmi ja monta muuta.

Mistä se kertoo?

Siitä, että Nykänen nousi huipulle samaan aikaan kun televisio eli Suomessa kultakauttaan. Hän oli niitä ”tv:stä tuttuja”.

Mukana on tietenkin myös paljon mäkihyppyväkeä ja erityisesti valmentaja Matti Pulli. Hänellä ja Nykäsellä on viha-rakkaus-suhde.

Kaksijakoisesti Nykänen puhuu myös toisesta mäkihyppääjästä Jari Puikkosesta: toisena hetkenä hän ihailee tätä, toisena pilkkaa.

Parhaimmillaan dokumentti osoittaa, miten Matti Nykänen oli aikakautensa vanki. Nykyajan urheilusankareille vaatimukset ovat toisenlaisia. Dokumentissa Nykänen toteaa, että nykyään hopealle sijoittunutta ylistetään taivaisiin.

”Mutta jos minä jäin kakkoseksi, se oli surkeaa.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat