Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Haloo, onko Karl Ove Knausgård? – Tähtikirjailija vastasi puhelimeen ja kertoi, että välillä syntyy huonoa tekstiä

Norjalainen kirjailija Karl Ove Knausgård puhui HS:lle uudesta kirjastaan ja kuratoimastaan Munch-näyttelystä.

Kulttuuri
 
Vesa Moilanen / LEHTIKUVA
Norjalainen kirjailija Karl Ove Knausgård kuvattiin Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2012.
Norjalainen kirjailija Karl Ove Knausgård kuvattiin Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2012. Kuva: Vesa Moilanen / LEHTIKUVA

Norjalainen kirjailija Karl Ove Knausgård nousi kuusiosaisella Taisteluni-sarjallaan maailmanluokan kirjalliseksi supertähdeksi. Sellaiselle ei voi noin vain soittaa puhelimella.

On oltava kärsivällinen ja odotettava.

Kun haastattelumahdollisuuden sitten saa, törmääkin ongelmaan. Nimittäin: kun ihminen on kirjoittanut itsestään kuusiosaisen romaanin, tuntuu että hänessä ei ole enää sellaisia asioita, joita voisi selvittää puolen tunnin puhelinhaastattelussa.

Vai onko?

Luulisi, että ainakin viisi juttua voisi löytää.

Ei auta kuin soittaa.

Knausgård vastaa kännykkäänsä ripeästi. ”Hello.”

Hello, onko siellä Karl Ove?

”Yes.”

1. Vaikutelma

On selvää, että Knausgård ei herätä vain kirjallista mielenkiintoa. Monet Taisteluni-romaanin lukeneet puhuvat myös kirjailijan karismasta ja komeudesta.

Komeudesta on puhelimessa vaikea ottaa selvää. Mutta se selviää, miltä Knausgårdista tuntui, kun hän juuri edellisenä päivänä Oslossa oli saanut käteensä uuden neliosaisen omaelämäkerrallisen sarjansa viimeisen osan Kesä (Om sommeren). Sarjan ensimmäinen osa, Syksy, ilmestyi suomeksi viime viikolla.

”On hyvä, että norjalaisissa painoksissa on kaikissa maalauksia. Viimeisessä Anselm Kieferin, joka on yksi suosikkitaiteilijoistani. Hän maalasi akvarelleja, hyvin keveitä: kukkia, valoa, ilmaa. On myös hyvä, että maalaukset eivät ole minusta. Kun olet kirjoittanut kirjan itsestäsi, voi se olla taakka. Ainakin näissä kirjoissa on myös muuta, mikä on virkistävää.”

Knausgård puhuu itsestään vaatimattomasti ja vaikuttaa muutenkin kovin ystävälliseltä. Norjalainen aksentti tekee englannista sympaattisesti painottunutta ja kirjailijan muutamat naurahdukset herttaisilta. Karismaa? Todennäköisesti.

2. Taide

Toukokuussa Oslon Munch-museossa avautuu näyttely, jonka Knausgård on kuratoinut.

Näyttelyyn pitäisi myös valmistua kirja, joka on Knausgårdilta vielä kirjoittamatta.

”En ole vielä aloittanut, mutta minun pitää kirjoittaa kirja nyt syksyllä.”

Kirjailijan suunnitelmissa on matkustaa niihin paikkoihin Saksassa ja Oslossa, joissa Munch maalasi ja ”katsoa mitä tapahtuu”.

Knausgårdia pyydettiin koostamaan näyttely hänen puhuttuaan Munchin 150-vuotisjuhlissa.

”Se oli fantastinen juttu. Museon kellarissa oli tuhat maalausta ja 20 000 työtä paperilla. Sain vapaat kädet ja kaikki museon kuusi isoa salia käyttöön. Se oli fucking amazing.”

Suuri osa Knausgårdin valitsemista töistä ei ole koskaan ollut esillä.

”Ehkä ne ovat tosi huonoja. En ole taiteen tuntija, yritin vain tehdä jotakin kiinnostava, tuoretta ja uutta. Näyttely saattaa siis olla huono.”

”Se olisi kyllä sääli, koska se on esillä puoli vuotta.”

Knausgård kertoo miettineensä paljon sitä, miksi on niin kiinnostunut taiteesta – ja myös kirjoittaneensa siitä paljon.

”Se on on puhtaasti tunneasia, ei älyllinen. Pidän kuvien katsomisesta, taiteen katsomisesta. Niille avautumisesta, niiden sisään pääsemisestä. Taide liikuttaa minua, mutta minulla ei ole aavistustakaan miksi. Taide on suoraa ja aina kun yritän analysoida sitä, taikuus häviää.”

3. Kirjoittaminen

Knausgård kirjoitti Kesän viimeiset tekstit vain noin kuukausi ennen kuin kirja julkaistiin.

Deadline on hänelle ystävä, pakollinen sellainen.

”Mitä enemmän painetta, sen helpompaa kirjoittaminen on. Silloin minun vain täytyy tehdä se, ei ole aikaa spekuloida miten. Metodin seuraus on se, että laatu on hyvin vaihtelevaa, täytyy myöntää. Joskus teksti on hyvin hyvää, joskus huonoa.”

Knausgård on halunnut pitäytyä nopeatempoisessa kirjoittamisessa senkin jälkeen, kun sai Taisteluni-romaanin valmiiksi. Syynä on tietynlainen trauma.

”Ensimmäinen suhteeni kirjoittamiseen on se, etten pysty kirjoittamaan. Se on valtava kokemus, joka on luissani. Minulla meni kymmenen vuotta ensimmäisen romaanini kirjoittamiseen, seitsemän toisen ja sitten viisi seuraavaan.”

Knausgård kertoo, että kun suhde Taisteluani kirjoittaessa muuttui ja hän pystyi kirjoittamaan, tuli tunne, että taitoa on pakko pitää yllä.

”Suurimman osan ajasta en tiedä mitä teen, rakenne on kaoottinen, en voi editoida, en voi kiillottaa. Kirjoitan vain.”

Kirjoittaminen, mitä se sitten merkitsee Knausgårdille?

”Se on hyvä kysymys. Luin juuri kirjan Munchista, jossa erotellaan motivaatio ja intentio. Intentio on sitä, että ajattelet tekeväsi jotakin jostakin syystä. Motivaatio menee syvemmälle. On vaikea tietää miksi tekee jotakin.”

Knausgårdille kirjoittaminen vertautuu siihen, mitä lukeminen oli hänelle lapsena.

”Kun luki ja katosi siihen lukemiseen. Se on kokemus, jonka saan kirjoittamisesta. Se on yksi asia.”

Toinen asia liittyy ajattelemiseen. ”Kirjoittamisen tila on avara ja avoin, eikä se ole oikeastaan minä, joka silloin ajattelee – vaikka juuri minä voin siinä tilassa olla itseni kanssa, itselleni. Sitä on vaikea selittää.”

Kirjoittaminen myös parantaa.

”On hyvä kirjoittaa. Se on kivuliasta ja kauheaa mutta kirjoittamisessa on jotakin hyvää. Varmaankin siksi, että se on jonkin luomista. Ei hajottavaa vaan rakentavaa.”

”Sitten voi tietenkin kysyä miksi minulle on tärkeää tulla parannetuksi. Se on toinen tarina.”

4. Maine (ja pelko)

Knausgårdin Taisteluni-romaani on ollut tapaus niin Euroopassa kuin Amerikassa ja sen on luonnehdittu muuttaneen käsityksemme siitä, mitä kirjallisuus on.

Miltä tuollaisen kuuleminen tuntuu tekstin kirjoittajasta itsestään?

”Se on uskomattoman pelottavaa. Se täyttää minut pelolla, koska se on tyhmää ja hullua. Se on myös asia, johon en voi suhtautua lainkaan. Nyt, kun kirjoitan uutta, se ei merkitse mitään. Sen ajatteleminen, että minähän olen hieno kirjailija tai muuttanut jotain: se ei vain toimi. En pysty liittämään sitä omakuvaani. On kuin he puhuisivat jostain sarjakuvahahmosta.”

Knausgård lisää, että jos hän alkaisi ajatella, että hänen teksteistään sanotut asiat ovat totta, hän korruptoituisi.

”Yritän selvitä tämän kanssa, olla järkevä. Ja uskollinen sille mitä olen tehnyt. Se ei ole poikkeuksellista, vaan aika tavallista kirjoittamista. Sellaista itsestään kirjoittamista, jota jo Augustinus teki.”

5. Haastattelut

Taisteluni-romaanista käy useasti ilmi, miten vaikealta ja vastenmieliseltä puhelinhaastattelujen antaminen Knausgårdista tuntuu. Onko asia edelleen niin?

”Olen antanut paljon puhelinhaastatteluja. Se ei enää vaivaa minua.”

Vastaus on kohtelias ja saa jatkokseen vielä selityksen:

”On vain niin, että minun on rajoitettava haastatteluiden antamista, koska ne vievät aikaa ja energiaa.”

Aika ja energia, ne taas ovat poissa siitä mitä Knausgård haluaa tehdä.

”Haluan kirjoittaa.”

Kun asia on niin, että Knausgårdin on tehtävä tänään vielä viisi haastattelua, on syytä lopettaa.

Kiitos paljon haastattelusta!

”Thank you. Bye. Bye.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat