Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaiset artistit eivät halua tehdä poppia englanniksi

Suomen kieltä suosivassa maassa harva lähtee yrittämään ulkomaille, kirjoittaa Ilkka Mattila.

Kulttuuri
 
Alma laulaa englanniksi, monista poiketen.
Alma laulaa englanniksi, monista poiketen.

Poplaulaja Anna Abreu julkaisi tänä viikonloppuna kuudennen albuminsa. Seitsemän vuotta kestäneellä urallaan Abreu on tehnyt viisi levyllistä englanninkielistä musiikkia, mutta nyt laulukieli on vaihtunut.

Levy-yhtiö ehti tiedottaa jo ennen ilmestymistä, että levy on ylittänyt kultalevyrajan ennakkotilauksilla.

Tällä viikolla kerrottiin myös, että yli kymmenen vuotta englanninkielistä hiphoppia tehnyt Redrama julkaisee uuden suomenkielisen singlen.

Laajemmassa mittakaavassa Anna Abreun ja Redraman levyt kertovat siitä, että suomalaiset artistit tekevät popmusiikkia nykyisin lähes yksinomaan kotimaan markkinoille.

Poikkeuksia toki on, mutta ne on helppo luetella: Sunrise Avenue ja nuoremman polven edustajista Isac Elliot, Alma ja Venior. Myös Benjamin Peltosella ja Sara ”Saara” Forsbergillä on tähtäin Suomen ulkopuolella, ja Saara Aaltoa toivottavasti vihdoin lykästää Britannian Talent-kisassa.

Suurimmilla suomalaisilla metalliyhtyeillä on yhä varsinkin keikkamarkkinoilla kansainvälistä menestystä, Nightwishilla areenatasolla asti, mutta metalli – erilaisista marginaalirockin yrittäjistä puhumattakaan – ei näy poplistoilla.

Suomen suosituimmat popmusiikin tekijät ovat suomeksi laulavia tai räppääviä artisteja: sanneja, kasmireita, cheekejä ja jvg:itä.

Spotifyn Suomen listalla 20 kuunnelluimman kappaleen joukossa puolet oli tällä viikolla kotimaisia, ja niistä kaikki olivat suomenkielisiä.

Vertailun vuoksi Ruotsin Spotify-listalla 20 ensimmäisen joukossa oli samaan aikaan vain kaksi ruotsalaisen artistin kappaletta, kummatkin englanniksi laulettuja. Ensimmäinen ruotsinkielinen hitti löytyy sijalta 25.

Suomalaisen popviennin suosituin kohdemaa Saksa on vielä vahvemmin englanninkielisen popin kyllästämä, sillä Saksan 50 kuunnelluimmasta kappaleesta vain kolme oli saksankielisiä.

Saksan listalla on suomalaisten riemuksi myös kaivattu todiste suomalaisartistien kansainvälisestä potentiaalista: sijalla 4 on saksalaisen Felix Jaehnin kappale Bonfire, jonka englanninkielisestä lauluosuudesta vastaa Alma.

Musiikkialalla on tiedetty vuosikausia, että Suomessa suositaan omalla kielellä laulettua poppia enemmän kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Vain Ranskassa ja Kreikassa äidinkieli on ollut yhtä arvostettua.

Populaarikulttuurin historian tutkija Janne Mäkelä sanoo, että kyse on pohjimmiltaan samasta ilmiöstä kuin muussakin suomalaisessa kulttuurissa.

”Tämä on eristäytynyt kielialue ja täällä on eristäytyneet markkinat. Erikoista on tietysti, että suomalaiset ovat englannin kielen taidoissa maailman kärkiluokkaa, mutta silti me haluamme kuulla lauluja mieluummin suomeksi.”

Mäkelä muistuttaa myös suomeksi lauletun iskelmän perinteestä, joka elää yhä.

”Se on kulkeutunut nykyiseen popmusiikkiin, joka ei musiikilliselta muodoltaan kuulosta enää iskelmältä.”

Tuoretta ja vertailukelpoista kansainvälistä tutkimusta kansallisten musiikkimakujen erikoispiirteistä ei ole tehty, mutta kotimaisen musiikin suuresta suosiosta on monenlaista näyttöä.

Ylen radiokanavista YleX:llä viime vuonna soitetusta musiikista 37 prosenttia oli kotimaista ja Radio Suomessa osuus oli peräti 59 prosenttia.

Ylen ja kaupallisten radiokanavien soitetuimpien listoista kootun biisit.infon mukaan viime vuoden 20 soitetuimman kappaleen joukossa 11 oli kotimaisia ja suomenkielisiä. Kieli- ja kotimaisuusjakautuma on siis radioissa sama kuin Spotify-kuuntelussa.

Kaikesta viime vuonna myydystä musiikista 46 prosenttia oli IFPI:n tilaston mukaan kotimaista.

Teoston musiikin tekijöille jakamista esityskorvauksista voi taas päätellä, että suomalaisen musiikin kysyntä maan ulkopuolella ei ole erityisen suurta. Tuoreimmasta 17,4 miljoonan euron korvauspotista vain miljoona oli kertynyt ulkomaisista esityksistä. Luvussa ovat mukana niin kevyen kuin klassisen musiikin esitykset.

Kun suomalaiset kasvuyritykset ja esimerkiksi peliteollisuus suuntautuvat ensisijaisesti kansainvälisille markkinoille, niin uuden sukupolven musiikkituottajat ovat pysytelleet visusti kotimaassa.

Maallikon näkökulmasta tämä on yllättävää, koska jo vuosia on puhuttu siitä, kuinka musiikin digitaalisen jakelun ja globalisaation takia musiikin ja artistin kotimaalla ei ole enää samanlaista merkitystä kuin ennen.

Suomalaisten Spotifysta kuuntelemissa hiteissäkin on suomenkielisten lomassa ruotsalaisten, saksalaisten, hollantilaisten ja venäläisten tekemää englanninkielistä poppia.

Vanhat ja suuret levy-yhtiöt hallitsevat yhä valtaosaa suomalaisista musiikkimarkkinoista. Onko suomenkielisen musiikin suosimisessa kyse levy-yhtiöiden riskien minimoimisesta?

Ei ole, väittää Universal Music Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen. Hänen mielestään suomenkielisen musiikin hegemonia johtuu tarjonnasta.

”Tuottajat ja artistit tekevät nykyisin sellaista musiikkia. Suomalaisen popmusiikin tuotannon taso on noussut, ja kappaleet kuulostavat kansainväliseltä. Spotifyhin tulee joka päivä 20 000 uutta biisiä ja siinä kilpailussa suomalaiset biisit erottuvat suomen kielellä.”

Valtasen mielestä myös hiphopin nousu on vahvistanut suomen kielen ylivoimaa. Räppiä on vaikea tehdä uskottavasti englanniksi, ja siksi artistit ovat panostaneet äidinkieleen.

Vaikka artistit tekevät edelleen läheistä yhteistyötä levy-yhtiöiden kanssa, niin uusien artistien tyylin ja laulukielen valinta tehdään entistä useammin paljon ennen kuin levy-yhtiöön otetaan ensimmäistäkään kontaktia.

Uran ja imagon suunnittelijoina toimivat artistit ja heidän tuottajansa ja lauluntekijänsä.

Valtanen sanoo, että englanniksi laulavan vientiartistin kiinnittäminen ei olisi suomalaiselle levy-yhtiölle taloudellisesti raskasta.

”Perinteisen rockbändin tuotanto on paljon suurempi investointi. Jos tulisi tarjolle englanninkielinen artisti, jossa yhdistyisivät loistavat biisit, hienot tekstit, vahva persoona ja vahva laulu, niin ehdottomasti se kiinnostaisi. Niitä on vain harvinaisen vähän.”

Mutta jotakin musiikkia ulkomaille viedään. Sitä ei vain huomaa täällä kotimaassa.

Musiikkivientijärjestö Music Finlandin kansainvälistymisestä vastaava tiimijohtaja Riku Salomaa sanoo, että kansainväliselle uralle tähtääviä suomalaisia artisteja on jopa enemmän kuin viime vuosikymmenellä ja heidän joukkonsa on tyylillisesti monipuolisempi kuin ennen.

”Se on vähän erilainen scene kuin suomenkielisessä musiikissa”, Salomaa sanoo.

”Monet kansainvälistä uraa tekevät artistit ovat tehneet alusta asti paljon asioita ulkomailla, ja suuri osa heidän keikoistaan on Suomen ulkopuolella.”

Salomaa nimeää Alman ja Veniorin esimerkeiksi nykyajan suomalaisista vientiartisteista. Ja tietysti Sunrise Avenuen.

”Ulkomailla kuulee vielä joskus, että Suomea pidetään metallimaana, mutta Keski-Euroopassa ensimmäisenä mainitaan nykyään Samu Haber ”, Salomaa sanoo.

”Yhdysvalloissa ja Aasiassa Suomesta tunnetaan taas parhaiten biisintekijät.”

Music Finlandissa onkin lisätty jo 2000-luvun alusta asti sävellysten vientiä.

Toistaiseksi pisimmälle hitintekijän uralla on päässyt The Crash -yhtyeessä takavuosina laulanut Teemu Brunila, joka on ollut säveltäjätiimeissä Flo Ridan, David Guettan ja Mikan kaltaisten ulkomaisten hittiartistien levyillä.

Hitintekotaitoa, kun sitä löytyy, on helpompi myydä ulkomaille kuin artisteja ja varsinkin rockbändejä.

Siksi Music Finland järjestää toistuvasti biisintekoleirejä, joissa ulkomaiset ja suomalaiset lauluntekijät rakentavat yhdessä potentiaalisia pophittejä.

Jotkut niistä päätyvät lopulta kilpailemaan kuuntelukerroista suoratoistoviidakossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat