Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Mistä Suomessa ei saa puhua? Asiantuntijat listasivat 12 suomalaista tabua

Kulttuuri
 
Ville Tietäväinen
Kuva: Ville Tietäväinen

Tabu on jotakin kartettavaa ja kiellettyä. Tabut kantavat kulttuurisia ja sosiaalisia merkityksiä. Ne sisältävät ristiriitoja, paradokseja ja myyttisiä käsityksiä. Usein tabuista myös vaietaan.

Tabut muuttuvat yhteiskunnan mukana, mistä esimerkkejä ovat homoseksuaalisuus, mielenterveysongelmat, seksityö ja itsemurha. Lainsäädännöllä ja yleisen mielipiteen muutoksilla monet aiemmat tabut ovat nyt arkea.

HS kysyi eri alojen asiantuntijoilta näkemyksiä suomalaisista tabuista nyt. Osa vastaajista pohti, mitä tabu tarkoittaa nimenomaan suomalaisessa kontekstissa.

Taiteilija Osmo Rauhalan mielestä suomalaiset vaikenevat vaikeista asioista puhumalla niistä tietyillä hiljaisesti ennakkoon sovituilla tavoilla.

”Ei liene sattumaa, että ainoa meitä kuvaava kansainväliseen sanastoon päätynyt ilmaisu on suomettuminen. Se ei syntynyt täällä, vaan idässä.”

Rauhala viittaa kirjailija Sofi Oksasen kirjoitukseen Lännen Median lehdissä viime toukokuussa, jonka mukaan ”Neuvostojärjestelmä pyrki ja nojasi siihen, että ihmiset oppivat olemaan puhumatta järjestelmälle epäsuotuisista asioista ja sisäistivät tämän toimintatavan kyseenalaistamatta”.

”Juuri toimintatavan kyseenalaistamattomuus on meille tyypillistä. Se on myös tapamme käsitellä tabuja”, Rauhala sanoo.

Kirjailija Antti Nylén ei usko, että Suomessa on kovin omaperäisiä tabuja.

”Tabun perusehtoja lienee, ettei siitä ainakaan puhuta mitään lapsille. Ihmiset kasvatetaan karttamaan koko asian ajattelemista.”

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan mukaan avoimessa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa tabut ovat usein tabuja vain osalle ihmisistä, jollekin ryhmälle.

”Tällaisia vähemmistön tabuja ovat esimerkiksi profeetta Muhammad muslimeille ja neekeri-sana sivistyneelle kansanosalle.”

HS:lle vastanneet asiantuntijat nostivat esiin nämä 12 tabua suomalaisessa kulttuurissa vuonna 2016:

Tabu 1: Uskonto

Kirjailija Sirpa Kähkönen:

Irene Stachon / Lehtikuva
Sirpa Kähkönen
Sirpa Kähkönen

”Uskonto on Suomessa tabu. Sitä pidetään yksityisasiana, eikä siitä keskustella julkisesti siitä huolimatta, että niin omassa maassamme kuin maailman mittakaavassakin uskonnot ovat erottamaton osa politiikkaa ja valtioiden rakenteita.

Suomalainen media suhtautuu uskontoon laiskasti. Esimerkiksi herätysliikkeisiin liittyvissä kesäjutuissa esitellään vuosi toisensa jälkeen samat kurkkupastillit ja teltanrakennuksen tekniikat.”

Tabu 2: Taiteen vallankäyttö

Taiteilija Osmo Rauhala:

Sabrina Bqain / HS
Osmo Rauhala
Osmo Rauhala

”Yli 30-vuotisen urani aikana olen nähnyt vain muutamia julkisia yrityksiä pureutua kysymykseen taiteen sisäisestä vallankäytöstä. Avaukset eivät ole johtaneet muutamaa kommenttia laajempaan keskusteluun.

Taidepiirit korostavat taiteen kriittistä tehtävää ympäröivän yhteiskunnan epäkohtien ja vallankäytön paljastamisessa, mutta oman alueen valtapolitiikka on ollut tabu, johon ei juuri puututa. Arvostelija on vaarassa menettää toimeentulonsa kannalta keskeisen julkisen tuen: apurahat, julkiset ostot ja näyttelyt, opetustyöpaikat sekä kaikkiaan maineen alalla.

Tämän ‘sopeutumisen’ ilmapiiri on liitetty niin sanottuihin taiteen poliittisiin vuosikymmeniin, mutta esimerkiksi vielä pari vuotta sitten Ylen ohjelmassa eturivin taiteilija kertoi pelänneensä tulla julkisesti puolustamaan Helsinkiin suunniteltua Guggenheim-hanketta. Mitä hän pelkäsi? Sitä ei ohjelmassa käsitelty.”

Tabu 3: Eutanasia

Kirjailija Kaari Utrio:

Bo Stranden
Kaari Utrio
Kaari Utrio

”Seitsemän vuotta sitten nostin esille kysymyksen vanhusten oikeudesta päättää itse elämänsä lopusta ja saada siihen apua yhteiskunnalta. Minut melkein lynkattiin. Syvintä filosofista kysymystä on Suomessa mahdoton pohtia: Kenellä on oikeus päättää ihmisen elämän loppumisesta?

Kuolemanrangaistuksen hyväksyvissä yhteiskunnissa oikeus on valtiolla, eutanasian hyväksyvissä lääkäreillä. Kristillinen ajattelu oikeuttaa elämän lopettajaksi vain Jumalan. Niissäkin yhteiskunnissa, joissa itsemurha hyväksytään, se on viimeinen keino paeta häpeää. Mikään yhteiskunta ei hyväksy ihmisen oikeutta itse päättää, että nyt hänen elämänsä on valmis ja saa loppua.

Täysivaltainen iäkäs ihminen tietää itse vallan hyvin, milloin elämisen arvoinen aika loppuu. En näe mitään syytä, miksi elämäntyönsä tehnyt ihminen pakotetaan toisten taakaksi, hoitokoteihin, vaippoihin ja mummoralleihin.

Eutanasia, missä sen saa, on ansaittava sietämättömillä tuskilla. Miksi omaa elämäänsä ei voi lopettaa arvokkaasti silloin kun itse vakaan harkinnan jälkeen sen haluaa tehdä?”

Tabu 4: Tappaminen

Kirjailija Antti Nylén:

Milka Alanen
Antti Nylén
Antti Nylén

”Tappaminen on tabu, koska se on ihmisille niin vaikeaa, emmehän ole petoeläimiä. Ajattelemme, että tappaminen on väärin, mutta tapamme kuitenkin, koska on ’pakko’. Juuri tämä pakko pysyy pakkona tabun ansiosta. Kukaan ei tahdo, että kysyttäisiin: ’Onko sittenkään?’

Eläinten tappaminen pidetään täydellisesti poissa paitsi lasten myös aikuisten silmistä, vaikka se on valtavien mittakaavojen yhteiskunnallista todellisuutta. Eutanasiasta käydään kyllä varovaista eettistä keskustelua, mutta helposti puhe koskee vain itsemurhan oikeutusta.

Abortin tapauksessa tappaminen on vahva tabu. Abortista voi puhua vain juridisena kysymyksenä, ei eettisenä, ellei halua taantumuksellisen ääliön stigmoja otsaansa. Sodassa, jota varten suomalaisiakin jatkuvasti koulutetaan, tappaminen yritetään pitää siistinä, ratkaistuna kysymyksenä. Tabut haittaavat näiden vaikeiden asioiden käsittelyä entisestään, mutta ne käsitellään silti.”

Tabu 5: Kansan tahto
Sirpa Räihä / HS
Maija-Riitta Ollila
Maija-Riitta Ollila

Filosofi, valtiotieteen tohtori Maija-Riitta Ollila:

”Britannian brexit-äänestyksen jälkeen osoittautui, että kansan tahto kansanäänestyksen tuloksena on pyhä ja loukkaamaton. Tietotekniikka tekee jatkossa kansanäänestyksen entistä helpommaksi. Mitä kansan tahto tarkoittaa, ja miten se toteutuu?

Keskustelu perustuu 1700-luvun filosofin Jean-Jacques Rousseaun äärimmäisen epämääräiseen ja kiisteltyyn yleistahdon käsitteeseen. Yleistahdon on ajateltu tarkoittavan kaikkien kansalaisten yhteistä etua ja halua toteuttaa sitä. Demokratian hyvänä seurauksena pitäisi olla kansan tahdon toteutuminen.

Keskeistä demokratiassa on päätöksentekoa edeltävä keskustelu ja harkinta. Kansanäänestyksessä erilaisten intressien välinen sovittelu jää käytännössä pois.

Jokaisen kansalaisen pitäisi kyetä ajattelemaan kokonaisuuden etua eli määritellä kansan tahto: se, mitä kaikkien kannattaisi oman etunsa nimissä haluta. Tämä on kova vaatimus, kun on totuttu edustukselliseen demokratiaan, jossa jokainen voi äänestää oman intressinsä perusteella ja tietää, että intressien yhteensovittamista koskeva keskustelu ja harkinta seuraa vaalien jälkeen.”

Tabu 6: Ikäihmisten seksuaalisuus
Roni Rekomaa / Lehtikuva
Mikael Jungner
Mikael Jungner

Poliitikko Mikael Jungner:

”Vanhojen ihmisten seksuaalisuus on tabu. Syitä on monia. Suomi oli aikoinaan hyvinkin ahdasmielinen, mikä aiheutti estoja yksilötasolla. Nuo näkyvät edelleen: merkittävä osa ennen 1940-lukua syntyneistä ei ole esimerkiksi harjoittanut eläessään suuseksiä.

Sekä mies- että naiskuvamme on vääristynyt. Kulttuurimme on myös kömpelö ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, esimerkiksi tunteita ei juuri arvosteta eikä koskettelua.

Nuoruuden ihannointi on osa tätä tabua. Vaikkapa vanhusten hoivassa seksiin suhtaudutaan torjuvasti tai naureskellen, sen sijaan että siihen kannustettaisiin ja sen harjoittamista edistettäisiin. Se on surullinen ja korjaamisen arvoinen tilanne.”

Tabu 7: Rasismi

Politiikantutkija Saara Särmä:

Rami Marjamäki
Saara Särmä
Saara Särmä

”Suomessa ei nähdäkseni ole varsinaisia tabuja, mutta on asioita, joista ei osata keskustella. Polttavin ongelma on, että Suomessa ei osata keskustella rasismista ja rodullistamisesta. Valkoisuudesta ja ylipäätään etuoikeuksista keskustelu on lapsenkengissä, jos niissäkään.

Näkisin, että meiltä puuttuu yleisemmin ymmärrystä ja käsitteistöä näiden asioiden käsittelemiseen, vaikka pienissä piireissä terävää ja analyyttista keskustelua aiheista käydään. Laajemmin muutkin rakenteellisen epätasa-arvoisuuden ulottuvuudet ja valtarakenteet häviävät yleensä keskustelusta, kun epätasa-arvon kokemuksia käsitellään lähinnä yksilötarinoina.”

Tabu 8: Tekniikan ylivalta

Runoilija Heli Laaksonen:

Rio Gandara / HS
Heli Laaksonen
Heli Laaksonen

”Jos Suomessa ei suoranaisia tabuja juuri olisikaan, tulee mieleen useita sellaisia epäkohtia, jotka päätyvät nopeasti epä-älylliseen mitätöintiin. Vaikka tämä: Onko kaikki tekniikka, joka on mahdollista, ihmiselle hyväksi? Onko ihmiselle lajityypillistä valahtaa automaation kokonaan liikuteltavaksi kuin makkara linjastolla: itseohjautuvilla autoilla liukuovista sisään älytalon sopivaksi lämmittämään huoneeseen, muisti, suuntavaisto ja yleistieto ulkoistettuna koneille?

Mihin ihminen tarvitsee itseään enää silloin? Saako kehityksen mielekkyyden kyseenalaistaa ilman, että käsketään mennä takaisin maakuoppaan lankapuhelimella soittelemaan?

Innovaatioille on paikkansa ja veturin asemansa yhteiskunnassa – mutta onko kehitysuskovaisuuden kritisoija taantunut aasi, jonka olisi parasta olla hiljaa?”

Tabu 9: Yhteiskuntaluokka

Ruotsin Kansallismuseon johtaja Berndt Arell:

Kari Pullinen
Berndt Arell
Berndt Arell

”Yhteiskuntaluokkaan kuuluminen on jotakin, josta ei voida, saada tai uskalleta puhua Suomessa tänä päivänä. Aiemmin oli täysin hyväksyttävää, että ihmiset luokiteltiin työväenluokkaan, keskiluokkaan ja yläluokkaan. Nykyään olemme tietoisesti poistaneet yhteiskuntaluokan käsitteen. Teeskentelemme, ettei sitä ole olemassa, vaikka hyvin tiedämme sen olevan.

Oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan: ’Kuulun yläluokkaan?’ Tuskin koskaan lausuvan myöskään: ’Olen keskiluokkaa.’ Sen sijaan poliittisesti latautuneesti ja ylpeästi sanotaan: ’Minä olen työväenluokkaa!’”

Voiko tänä päivänä tehdä luokkaretken, jos luokkaa ’ei ole olemassa’? Vastaus on epäröimättä: kyllä voi, tietyin varauksin, mutta se on hankalaa. Samoin kuin on vaikeaa päästä pieneen olemassa olevaan yläluokkaan, on vaikeaa tehdä retki työväenluokkaan. Helpointa on siirtyä keskiluokkaan, joka on iso ja monisävyinen ja -tasoinen.”

Tabu 10: Vaikea suhde omiin lapsiin
Mika Ranta / HS
Tiina Raevaara
Tiina Raevaara

Kirjailija Tiina Raevaara:

”Suomalaiset ruoskivat mielellään itseään, ja siksi on vaikea keksiä täysin vaiettuja aiheita. Aseveljeys natsi-Saksan kanssa, joukkoteloitukset sisällissodassa tai vaikkapa marsalkka Mannerheimin seksuaalinen suuntautuminen ovat ehkä vaikeita aiheita – mutta kuitenkin jonkin verran käsiteltyjä.

Ehkä todellisemmat tabut ovat koko ihmiskunnalle yhteisiä: On vaikeaa yrittää esimerkiksi kirjoittaa hyvää kaunokirjallisuutta omien lasten tappamisesta tai insestistä. Pelkkä yrittäminen tuntuu vastenmieliseltä.”

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta:

”On tabu sanoa, ettei välitä lapsistaan, ettei halua olla lastensa kanssa tai ettei tarvitse lapsiaan, vaan eläisi mieluummin ilman heitä. Toki tällaisia ihmisiä on aika vähän, mutta heitä silti on.”

Tabu 11: Raiskaus
Sami Kero / HS
Ronja Salmi
Ronja Salmi

Toimittaja, kirjailija Ronja Salmi:

”Raiskaus ei ole uhrin vika. Raiskaukseen eivät provosoi käytös, vaatteet tai päihteet. Raiskaus on raiskaajan teko, mutta silti häpeä siitä jää raiskatulle. Näin käy, koska raiskaaja ei ole häpeää kantamassa. Hänet on häivytetty passiivin taa, esimerkiksi kun sanomme ‘hänet raiskattiin’ tai ‘hän joutui raiskatuksi.’ Aivan kuin raiskaus itsessään olisi rikoksen tehnyt.

Todellisuudessa raiskaaja on olemassa. Tuo mies on kumppani, ystävä, naapuri tai tuttu. Ehkä isä, veli. Jonkun poika. Tuomiota hän ei koskaan saanut, koska rikoksesta ei kerrottu. Uhri tunsi tekijän ja siksi vaikeni. Häpesi.

Raiskaustilastot tehdään rikosilmoitusten perusteella. Niiden mukaan Suomessa uhri ja tekijä eivät entuudestaan tunne, vaan suuri osa tapauksista on niin sanotusti puskaraiskauksia. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan tilastot vastaavat 10–15:tä prosenttia todellisista raiskausluvuista. Oikeasti Suomessa raiskaa suomalainen. Yksityisasunnossa, täydessä hiljaisuudessa.”

Tabu 12: Sukupuoli

Päätoimittaja Robert Sundman:

Meri Björn
Robert Sundman
Robert Sundman

”Nähdäkseni sukupuolen käsite on edelleen kipeä tabu suomalaisessa yhteiskunnassa. Jotkut varmaan uskottelevat itselleen, ettei stereotyyppisiä sukupuolirooleja enää juurikaan Suomessa vaalita.

Mutta kyllä me kaikki tiedämme, että ahtaita muotteja kyseenalaistavat keskustelijat saavat punavihersuvakkihuoramädättäjä-haukkumanimellä varustettua vihapostia lähes vakiona. Ja jos eivät saakaan, vastaus on silti usein loukkaantunut heitto: Miksi miehet eivät saa enää olla miehiä eivätkä naiset naisia? Onko pojille pakko tuputtaa nukkeja?

Tästä kysymyksestä ei suostuta luopumaan, eikä keskustelu koskaan kunnolla edes ala, kun jankkaaminen jatkuu. Samaan aikaan sukupuolien moninaisuus tuntuu olevan äärettömän vaikeaa ymmärtää. Toisen kamppailua ei joko haluta – tai uskalleta – nähdä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat