Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaisen teatterin uudistaja Kalle Holmberg oli ikuisen totuuden etsijä

Kalle Holmberg (1939–2016) nosti Turun teatterin maineeseen, loi karvalakkioopperan ja ohjasi Rauta-ajan televisioon.

Kulttuuri
 
Jussi Nukari / LEHTIKUVA
Kalle Holmberg Helsingin kirjamessuilla viime vuoden lokakuussa.
Kalle Holmberg Helsingin kirjamessuilla viime vuoden lokakuussa. Kuva: Jussi Nukari / LEHTIKUVA
Kuka?

Kalle Holmberg

 Teatteriohjaaja Kalle (Kaarle) Holmberg syntyi Mikkelissä 21. kesäkuuta 1939.

 Holmbergin töistä tunnetuimmiksi lasketaan usein Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatteriin sekä Kalevala-tulkinta Rauta-aika Ylelle.

 Teatterineuvos palkittiin muun muassa Prix Italialla 1983, Pro Finlandialla 1987 ja Suomi-palkinnolla 1993.

 Oli naimisissa ohjaaja-dramaturgi Ritva Holmbergin kanssa vuodesta 1963.

 Viimeiseksi työksi jäi Dostojevski-aiheinen essee, joka julkaistaan myöhemmin.

Suomalaisen teatterin tuulinen ja tulinen kultakausi siirtyy parhaillaan tekijöidensä myötä historiaan, muiden kerrottavaksi. Viimeiset mohikaanit saapuvat suuren joen rannalle.

Maanantaina teatterimme vallankumouksellinen, täydesti yhä uudelleen itsensä ja taiteensa haastanut Kalle Holmberg, 77, lähti omalle matkalleen – vain vähän elokuussa kuolleen kollegansa Jouko Turkan jälkeen.

Tyhjiö on kaikuva. Uunit humisevat kuin isän kuolemaa muistelevien tšehovilaisten sisarusten juhlissa.

Teppo Lipasti / LEHTIKUVA
Katusoittajana Ralf Långbackan kanssa maaliskuussa 1971.
Katusoittajana Ralf Långbackan kanssa maaliskuussa 1971.

Kalle Holmbergin pensseli oli suuri, mutta ääriviivat tarkkoja. Hänen töihinsä mahtui sekä vimmaa että hiljaisuutta, shakespearelaista raakalautaa että suomalaisia vuodenaikoja tai tsaarin hovin kristalleja.

Vanhan ylioppilastalon hajareisin lauletusta, korkealle kaartuvin julistuksellisin hypyin leiskuneesta Lapualaisoopperasta kaikki alkoi. Nuoresta Ylioppilasteatterin johtajasta kasvoi nopeasti kansallisen historiamme suurten linjojen tulkki. Hän valoi suomalaisuuden tarinat Agricolasta Seitsemään veljekseen, kalevalaisesta Rauta-ajasta Tuntemattomaan sotilaaseen luoden teoksille omat persoonalliset ja huikean ajankohtaiset kaarensa.

Holmberg tutki Eisensteinin kuvakerrontaa, dostojevskilaista polyfoniaa, moniäänisyyttä ja suomalaista kansantaidetta. Joukkojen taide sai voimansa yhden ihmisen tragediasta.

Katsojien rakastamissa näyttämökertomuksissa tai tv-ohjauksissaan hän herätteli hengen korpimaiden sankareihin, valoi kultaisia naisia ja pani Sammon jauhamaan.

Hänestä pyrki esiin Kullervon kirous ja hän osasi laittaa kohdilleen vikkelän Eeron kilahtelevat viisaudet.

Paavo Haavikko, Maiju Lassila, Väinö Linna tai Joel Lehtonen saivat hänen ohjauksissaan uuden hengen.

Hän tarvitsi suomalaisuuden myyttejä purkamaan suurimmat mahdolliset tilat ja alisti taiteelleen niin Helsingin kuin Turun kaupunginteattereiden näyttämöt, Savonlinnan oopperalavan tai Olympiastadionin, jonne Paavo Nurmi vei soihtunsa.

Ari-Veikko Peltonen
Kalle Holmberg ohjasi näyttelijöitä Helsingin kaupunginteatterin Tuolit-esityksen harjoituksissa vuonna 1988.
Kalle Holmberg ohjasi näyttelijöitä Helsingin kaupunginteatterin Tuolit-esityksen harjoituksissa vuonna 1988.

Turun kaupunginteatterin ”Kotkien kaudeksi” nimetyt vuodet 1971–1977 ja yhdessä Ralf Långbackan kanssa luotu ”taiteellinen teatteri” sai suomalaiset vaeltamaan Auran rannalle kaikkialta. Turusta tuli teatteritaiteen mekka.

Sieltä sekä ohjaaja että esitykset kutsuttiin milloin Firenzeen milloin Berliiniin, Tukholmaan tai Bochumiin. Seitsemän veljestä saivat vielä yhden veljen, saksalaisen.

Suvilahden voimalan kohti taivasta harovat rappiotilat herättivät Holmbergissa Kullervon tai Me pommittajien sotafilosofin.

Hän loi yhdessä suomalaisten säveltäjien ja libretistien kanssa uuden kansanoopperan muodon, joka sai nimekseen ”karvalakkiooppera” ja niitti mainetta aina Los Angelesia myöten Euroopasta puhumattakaan.

Jorma Puusa / Lehtikuva
Rauta-ajan kuvauksissa Ilomantsissa 1981. Oikealla Vesa-Matti Loiri.
Rauta-ajan kuvauksissa Ilomantsissa 1981. Oikealla Vesa-Matti Loiri.

Holmberg paloi taiteelleen. Hänen sisäinen tulensa oli niin suuri, että se myös korvensi ja vaati veronsa, joita ohjaaja kuvaa elämäkertateoksissaan Vasen laita ja Viimeinen erä.

Kuin Van Gogh hän oli valmis leikkaamaan korvansa vielä suuremman sisäisen kivun edetessä.

Venäläiset klassikot, Fjodor Dostojevskin teokset ja ajatukset tai Boris Godunovin valtataistelut tekivät Holmbergista venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin kyntäjän. Ateneumin purkutiloissa dostojevskilaisia kerroksia kuorinut Kepillä on kaksi päätä avasi portaat Kellariloukon ahdinkoon, Karamzovien tilityksiin ja Raskolnikovin huuruisen murhan jälkeiseen sysimustaan yöhön, johon vain katumus ja rakkaus saattoivat tuoda valon.

Uusi Valamo, Athoksen Pyhä vuori ja Jumalan eteen kumartuva rukous toivat Holmbergin elämään turvaa tuntemattoman edessä kuten hän itse sanoi: ”Kuin lapsuus syleilisi vanhuutta ja vapauttaisi kohtaamaan asketismin idean”.

Kalle ja hänen taiteensa toinen puolikas, tärkein työtoveri ja vaimo Ritva Holmberg saivat voimansa Valamon hiljaisuudesta.

V. K. Hietanen
Kalle Holmberg Turun Kaupunginteatterissa.
Kalle Holmberg Turun Kaupunginteatterissa.

Holmbergin suuruudessa oli yksi tärkeä ominaisuus. Hän kunnioitti ja rakasti työtovereitaan, jokaista. Näyttelijät olivat hänen tärkeintä materiaaliaan, he vastasivat ohjaajan toiveisiin kokonaistaideteoksen paaluttajina, intohimosta teatteriin.

Kalle Holmbergin teatterivallankumous oli sytykkeenä muiden muassa Vesa-Matti Loirin, Heikki Kinnusen, Esko Salmisen, Satu Silvon, Heidi Krohnin tai Kaisa Korhosen, Juha Mujeen ja Rea Maurasen taiteilijataipaleilla.

Mutta Holmberg vaati itseltään saman kuin työtovereiltaan. Siksi hän joskus myös näytteli. Kristian Smedsin Brysseliin tekemässä satiirisessa Suomi-manifestissa Mental Finland joulupukki-Holmberg lopulta ripustettiin ristille.

Holmerg opetti, otti kisällikseen, tuki ja auttoi jaloilleen uusien teatterisukupolvien tulenkantajia. Vaikka raamit kaulassa, mutta lukkarin vankilasta on paettava, läpi on mentävä.

Hänellä oli huoli suomalaisen taiteen ja kulttuurin hiipumisesta, olosuhteista, rahoituksesta.

Omistuskirjoitus hänen elämäkertansa tekijäkappaleessa kertoo kaiken. Muistan miten hän pohti sitä pitkään, pitkään.

”Thalian taisteluterveisin tervehdin sinua ja mietin miten heidän oikein käy. Jälkeentulevien?”

Ohjaamansa virolaisen Jaan Kaplinskin tekstin sanoin Kalle Holmberg on matkalla ”maahan, jossa kuolemaa ei ole”.

Lasse Naukkarinen
Vuonna 1966 Ylioppilasteatterissa kantaesityksensä saaneesta Lapualaisoopperasta ja sen julistuksellisuudesta kaikki alkoi Kalle Holmbergin pitkällä uralla.
Vuonna 1966 Ylioppilasteatterissa kantaesityksensä saaneesta Lapualaisoopperasta ja sen julistuksellisuudesta kaikki alkoi Kalle Holmbergin pitkällä uralla.
Sanottua
Näyttelijä Esko Salminen

”Kalle oli suuri visionääri, hän sai ihmiset liikkeelle, uskomaan asiaansa. En koskaan päässyt perille siitä, miksi hän oikein lopetti ohjaamisen.”

Näyttelijä Kristiina Halkola

Rauta-aika oli huikea kokemus, ehkä juuri siksi, että Kalle ei ollut sitä ennen juuri ohjannut televisiolle. Ja huikeahan siitä tuli, kun hänellä ei ollut mitään ennakkorajoituksia. Hän uskalsi laittaa itsensä likoon.”

Pääjohtaja Mika Myllyaho, Kansallisteatteri

”Teatterin isä monella tapaa. Hänen merkityksensä on ollut valtava, erityisesti ohjaajantaidon kehittämisen kannalta. Hän toi ohjaajantaiteen Suomeen sellaisena kuin se nyt on.”

Näyttelijä Juha Muje

”Kallehan antoi elämän minulle näyttämöllä. Hän oli minulle tärkein vaikuttaja teatterissa, otti minut 17-vuotiaana Teatterikorkeakouluun. Olihan se riski, olin nuori kundi Pietarsaaresta. Olin aina Kallen suojeluksessa.”

Kirjailija Pirkko Saisio

”Hänen tulonsa oli aikanaan piristysruiske. Hänen yhteiskunta-analyysinsa oli raikasta. Oli kuin räjähdyspanos katsoa hänen esityksiään verrattuna ajan tapaan tehdä teatteria, hänen dynamiikkansa oli niin vahvaa.”

Näyttelijä Vesa-Matti Loiri

”Erittäin tärkeä ystävä ja suuri opettaja on poissa. Suru on valtava.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat