Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Näin Venäjän arvaamattomuus vaikuttaa Suomessa – itsesensuuri, epäily ja kouriintuntuva pelko saavat koomiset mittasuhteet näytelmässä

Juha Jokelan Sumu on Kansallisteatterin kauden avaus ja komedia suomalaisten suhteesta Venäjään.

Kulttuuri
 
Akseli Valmunen / HS
Sumu on näytelmäkirjailija Juha Jokelan toinen Kansallisteatterin kantaesitys. Ensimmäinen oli Patriarkka.
Sumu on näytelmäkirjailija Juha Jokelan toinen Kansallisteatterin kantaesitys. Ensimmäinen oli Patriarkka. Kuva: Akseli Valmunen / HS

Eletään parin vuoden takaista Ukrainan-kriisin aikaa. Kolmen miehen Somnimag-yhtiössä on kehitelty uusi suomalainen huippuinnovaatio, magneettikuvain, joka kartoittaa tarkasti ihmisen aivotoimintaa.

Laitetta työ- ja elinkeinoministeriön tuella Venäjälle myyvät start up -yrittäjät törmäävät useisiin pelkoihin: Mitä jos kauppakumppanit saavat tietää, että laitteen kehittäjä on Ukrainan kannalla? Mitä jos firmaan palkattu uusi assistentti onkin vakooja?

Suuren naapurin pelko leijuu projektin yllä kuin synkkä sumupilvi.

Näytelmän henkilöhahmojen pelko on kouriintuntuvaa, se asettaa kaiken ylle samaan aikaan trillerimäisen varjon että koomisen kaiun.

Tästä on kyse Kansallisteatterin syyskauden avauksessa. Aihe ei siis ole Venäjä, vaan meidän suhteemme siihen.

”Suomalainen pystyy vääntämään itsensä koomiselle mutkalle pelkästään siitä tietoisuudesta, että naapurissa on arvaamaton ja aggressiivinen suurvalta. Tätä kiemuralle kiertymistä yritän Sumun kautta käsitellä ja komedian spotilla ampua”, näytelmäkirjailija Juha Jokela sanoo.

Pelko on Jokelan mukaan sekä komedian että trillerin käyttövoima.

”On tässä joku henkilökohtainen kontaktipintakin, että näytelmän pelon kautta käsittelen jotain omaa konfliktin pelkoani. Jos pelkää, on haastavaa käyttäytyä arvokkaasti, siitä tulee se komediallisuus.”

Komedia. Se vaikuttaa olevan Jokelalle luontainen tapa kertoa asioista. Ensimmäinen Jokelan käsikirjoitustyö oli komediasarja Pulkkinen (1999–2002). Komedia-etuliitteen Jokela kirjoitti myös sekä vuoden 2003 hittinäytelmänsä Mobile Horrorin että Esitystalous 2 – tehtävä Espoossa (2013) alkulehdille.

Mutta Jokelan koominen ei ole mitä tahansa farssia. Se ei ole ihan niin ilmeistä. Se syntyy, jos on syntyäkseen, lavan ja katsomon vuorovaikutuksessa. Juuri vuorovaikutuksen mahdottomuus kiinnostaa Jokelaa. Se, miten vaikeaa on ymmärtää toista ihmistä ja tulla ymmärretyksi.

Koomisen vireen lisäksi Jokelan näytelmissä on usein yhtenä henkilöhahmona idealisti, joka on vaikeuksissa. Sumussa se on firman toimitusjohtaja Olli, joka uskoo, että ihmisten erilaiset näkemykset ovat pohjimmiltaan sovitettavissa yhteen.

”Kyllä, usein näytelmissäni on hahmo jolla on jonkinlainen eettinen projekti meneillään ja se ajautuu vasten mahdotonta seinää”, Jokela myöntää.

Itse idealistiksi tunnustautuva näytelmäkirjailija samastui Maidan-aukiolla helmikuussa 2014 vapaampaa ja korruptoimatonta yhteiskuntaa vaatineisiin mielenosoittajiin.

”Siinä, miten mielenosoittajien näkemys ja pyrkimys avoimeen yhteiskuntaan törmäsi kovaan ja kyyniseen geopolitiikan realismiin, on jotain samaa kuin siinä, miten minun näytelmieni idealistit joutuvat vaikeuksiin.”

Puolitoista vuotta kestänyt käsikirjoitusprosessi alkoi Ukrainan tapahtumista.

”Minulle Ukrainan tapahtumat osuivat johonkin isommin kuin muut kriisit. Niissä oli niin erikoisia säikeitä liittyen Venäjän trollikuvioihin ja venäläiseen tapaan uutisoida asioista.”

Jokela on Kansallisteatterin kotikirjailija. Se tarkoittaa sitä, että hänellä on optio kolmeen näytelmään. Sumu on Jokelan toinen näytelmä Kansallisteatteriin. Ensimmäinen oli Patriarkka. Kahden sukupolven, suurten ikäluokkien ja heidän lastensa, törmäämisestä kertova näytelmä veti 40 000 katsojaa. Viime viikon torstaina se sai ensi-iltansa Tampereen Teatterissa.

Patriarkka oli Jokelan ensimmäinen kosketus suuren näyttämön teatterikoneistoon. Mittasuhteet olivat monin tavoin erilaiset kuin esimerkiksi Espoon kaupunginteatteriin tehdyissä Esitystalous-esityksissä.

Nyt kokemus on Jokelan mukaan auttanut karsimaan ylimääräistä, kuten ”näyttämölelujen” turhaa käyttämistä.

Harjoituksissa on HS:n vieraillessa päästy vaiheeseen, jossa keskitytään magneettikuvain-laitteen ja videokuvaa heijastavien valtavien kaihdinseinämien yhteispelin hiomiseen.

Ohjaaja-Jokela istuu rauhallisesti katsomossa ja antaa ohjeita mikrofoniin. Tunnelma on suorastaan leppoisa.

Näin lähellä ensi-iltaa. Miten se on mahdollista?

Sitä pitää kysyä myös Patriarkassa Jokelan apulaisohjaajana toimineelta Martina Martilta.

”Juhan työskentelytapa on tarkka. Hänellä on vahva visio siitä, miltä esitys tulee näyttämään ja siitä, mikä näyttelijöiden ilmaisu on.”

Yksi tyypillinen piirre työskentelylle on tekstin tarkka läpikäyminen näyttelijöiden kanssa. Jokela on ohjannut itse kaikki edelliset näytelmänsä.

Jonkinlainen idea Kansallisteatterin kolmannen option näytelmästäkin hänellä jo on.

”Jos suunnitelmat pitävät, se voisi käsitellä koulutusta ja sivistystä.”

Ajankohtaisia aiheita nekin, tällä hetkellä.

Sumun ensi-ilta Kansallisteatterissa tänään 14.9.

Kari Ketonen on yksi työntekijöistä yhtiössä, joka näytelmässä vie korkeaa teknologiaa Suomesta Venäjälle.
Kari Ketonen on yksi työntekijöistä yhtiössä, joka näytelmässä vie korkeaa teknologiaa Suomesta Venäjälle.
Katariina Kaitue näyttelee Sumu-näytelmässä Venäjän-kaupasta vastaavaa ministeriä.
Katariina Kaitue näyttelee Sumu-näytelmässä Venäjän-kaupasta vastaavaa ministeriä.
Kansallisteatterin Sumu-näytelmässä taustaprojisoinnit ovat toistuvia. Taustalla näyttelijä Elena Spirina, etualalla Timo Tuominen (vas.) ja Jani Karvinen.
Kansallisteatterin Sumu-näytelmässä taustaprojisoinnit ovat toistuvia. Taustalla näyttelijä Elena Spirina, etualalla Timo Tuominen (vas.) ja Jani Karvinen.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat