Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Anna Liisan nuoruudenrakastettu ilmestyy kuin tyhjästä

Pelkistäminen on Teatteri Avoimien Ovien Canth-tulkinnan vahvuus ja heikkous.

Kulttuuri
 
Mikko Mäntyniemi
Anna Liisa esitetään Teatteri Avoimissa Ovissa kuuden näyttelijän voimin. Edessä Anna Liisa (Helmi-Leena Nummela).
Anna Liisa esitetään Teatteri Avoimissa Ovissa kuuden näyttelijän voimin. Edessä Anna Liisa (Helmi-Leena Nummela). Kuva: Mikko Mäntyniemi

Näytelmä Anna Liisa, Teatteri Avoimet Ovet. Minna Canthin näytelmän dramatisointi ja ohjaus Heini Tola, rooleissa Kai Bäckström, Paavo Kerosuo, Karoliina Kudjoi, Helmi-Leena Nummela, Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo. ★★★

Teatteri Avoimien Ovien Canth-tulkinnan näyttämökuva on puhdas ja pelkistetty kuin tahraton mieli. Vitivalkeana hohtavan lavan takaseinälle on projisoitu tähkäpäissään pullisteleva viljapelto.

Pikkuhiljaa kuvaan sekoittuu menneisyyden karvasta mustetta, kun Anna Liisa (Helmi-Leena Nummela ) on häidensä alla pakotettu kohtaamaan nuoruutensa teko, lapsenmurha.

Heini Tola on dramatisoinut Minna Canthin viimeiseksi jääneestä näytelmästä mukavan pelkistetyn version kuudelle näyttelijälle. Vain draaman ydinhenkilöt, nuoruudenrakastettu Mikko (intohimoinen Kai Bäckström ), uusi kosija Johannes (humoristisia sävyjä saava Paavo Kerosuo ), viekas Husso ( Petriikka Pohjanheimo ) sekä Anna Liisan vanhemmat ( Karoliina Kudjoi ja Jukka Pitkänen ) ovat jääneet näyttämölle todistamaan Anna Liisan mielen murenemista.

Pelkistäminen on sekä esityksen vahvuus että heikkous. Juonen ja henkilögallerian riisumisen kautta korostuvat syyllisyyden kollektiiviset ja ajattomat teemat.

Yksin Anna Liisa ei ole lapsen murhaaja, koko yhteisö on sairastunut teeskentelyn ja asioiden paremmin päin esittämisen syntiin. Pelkistetty tulkinta antaa esitykseen luontevasti pakottoman modernin sävyn.

Kuitenkin kontekstistaan irrotettu Mikon ja Anna Liisan rakkaustarina ei minusta oikein löydä motivointia ja ristivetoa. Nuoruudenrakastettu Mikko on alkuperäistekstissä renki, siis alempiarvoinen sulhanen talollisen tyttärelle. Nyt Mikko ilmestyy kuin tyhjästä kitara olalla.

Kuka hän on?

Myös esitykseen hiipivä koomisuus onnistuu ajoittain, lähinnä kuvastaessaan seurapiirin tekopyhyyttä. Aina se ei osu maaliinsa.

Tanssikoreografiat ja Suvi Isotalon musiikki lisäävät esitykseen kaunista lyyrisyyttä. Juuri sanattomina hetkinä, tanssikohtauksissa, Mikon ja Anna Liisan välinen tukahdutettu intohimo vakuuttaa.

Helmi-Leena Nummelan heleää ääntä olisi kuunnellut mielellään lisääkin.

Nyt se pääsee oikeuksiinsa oikeastaan vasta lopun lunastuksenomaisessa kohtauksessa. Anna Liisan vapautus on kaunis ja kirkas. Ja kyllä se puhuttelee, tänäkin päivänä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat