Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuuletko eron – tästä Esa-Pekka Saloselle maksetaan miljoonia

HS videoi Kevätuhrin harjoituksia ensiminuutilta lähtien – näin musiikki muuttui.

Kulttuuri
 
Kuuletko eron? Tästä Esa-Pekka Saloselle maksetaan
Kuuletko eron? Tästä Esa-Pekka Saloselle maksetaan
HS seurasi tällä viikolla Esa-Pekka Salosen ja Radion sinfoniaorkesterin harjoituksia tiistaista perjantaihin. Videonäytteillä Salonen ja muusikot kertovat harjoitustyön arjesta ja voit itse kuulla, miten Igor Stravinskyn Kevätuhri edistyi. Lue lisää lauantain kulttuuriosastolta. Toimittaja: Vesa Sirén. Kuvaus: Terhi Liimu ja Esa Syväkuru. Leikkaus: Esa Syväkuru

”Jotkut teistä muistavat miltä tuntui käydä 1970-luvulla hammaslääkärissä. Siltä tämän täytyy tuntua!” kapellimestari Esa-Pekka Salonen huutaa ja aukoo suuta kuin kauhuissaan.

Tällä viikolla HS seurasi videokameran kanssa Salosen ja Radion sinfoniaorkesterin Igor Stravinskyn Kevätuhrin harjoituksia.

Tarkoitus on selventää myös muille kuin asianharrastajille, mitä sinfoniaorkesterin harjoituksissa tapahtuu ja miltä muutokset kuulostavat.

Mika Ranta / HS
Esa-Pekka Salonen on johtanut Igor Stravinskyn Keväuhria jo yli sadassa konsertissa ja tehnyt siitä levytykset Lontoossa ja Los Angelesissa. Tällä viikolla hän johti Radion sinfoniaorkesteria.
Esa-Pekka Salonen on johtanut Igor Stravinskyn Keväuhria jo yli sadassa konsertissa ja tehnyt siitä levytykset Lontoossa ja Los Angelesissa. Tällä viikolla hän johti Radion sinfoniaorkesteria.

Samalla voit testata videotestillä korviesi tarkkuuden: erotatko ensimmäisten harjoitusminuuttien kohdat niistä, joita oli ehditty jo harjoittaa? Videon alussa kuulet näytteet kahdelta eri harjoituspäivältä Maan tanssi -nimisen osan alusta.

Testi ei välttämättä ole lapsellisen helppo, sillä Radion sinfoniaorkesterin kaltainen laatuorkesteri osaa todella paljon heti harjoitusten alussa – vaikka kyseessä onkin kieroista tahtilajinvaihdoksista ja huikeista tehoistaan tunnettu Kevätuhri.

Suurin ero on kuuluu tietysti lopputuotteeseen eli konserttiin verrattuna. Perjantain Stravinsky-konsertin Kevätuhri-taltiointi on nähtävissä ja kuultavissa tästä linkistä ja HSTV-videon alussa harjoitettu Maan tanssi-osa alkaa kohdasta 15 minuuttia ja 30 sekuntia.

Radion sinfoniaorkesterin konsertti toistetaan lauantaina klo 15, mutta sekin esitys on loppuunmyyty.

Tiistai: ensimmäinen harjoituspäivä

Ennen harjoituksia jokainen muusikko on kerrannut omat stemmansa, ja kalenteriin on voinut mahtua myös oman soitinryhmän erillisiä harjoituksia.

Nyt soittaa varsinainen jättiorkesteri, ja kuukausipalkkaisten RSO-muusikkojen lisäksi mukana on myös muita soittajia keikkapalkalla. Aivan aluksi yhteissoitto on toki hieman epävireistä, ja pari lipsahdustakin kuullaan. Salonen ei käytä sekuntiakaan huomauttaakseen asioista, jotka muusikot tietävät korjata itsekin.

Ensimmäiset huomautukset Salonen tekee lennosta, musiikin katkeamatta. Ne koskevat esimerkiksi kohtia, jotka hän lyö toisin kuin osa orkesterista on päätellyt.

Balansointi on oleellinen osa harjoitusta. Trumpettien erään kohdan Kevätuhrin toisen osan alussa Salonen haluaa kuulla ainakin puolta hiljempaa, aivan etäältä. Trumpetistit vaihtavat sordiinoja ja lisäävät niiden ympärille kangasta.

Isorummun Salonen kuulee paljon odottamaansa vaimeammin, mikä on myös Musiikkitalon akustiikan ominaisuus. Monien kokeilujen jälkeen hän pyytää sijoittamaan ison instrumentin patarumpujen lähelle. Edellisinä iltoina esiintynyt Helsingin kaupunginorkesteri oli päätynyt aivan samaan isorummun sijoitteluun omassa konsertissaan.

Eräässä kohdassa Salonen pyytää viuluilta ”kylmempää” sointia. Konserttimestari Jari Valo soittaa hyisen fraasin esimerkiksi muille viulisteille. ”Hyvä, viluttaa”, Salonen hyväksyy.

Pian toinen fraasi pitääkin soittaa ”pitkään ja riettaasti”. Näin Kevätuhrista alkaa muotoutua juuri niin monipuolinen sointielämys kuin pitääkin.

Mika Ranta / HS
Radion sinfoniaorkesterin konserttimestari Jari Valo työssään.
Radion sinfoniaorkesterin konserttimestari Jari Valo työssään.

Kevätuhrin vaikein osuus on sen päättävä Uhritanssi. Salonen omistaa sille ensimmäisestä 90 harjoitusminuutista lähes puolet. Nyt rassataan täsmällisyyttä, balanssia ja karaktereja urakalla.

Muusikot myhäilevät tyytyväisinä.

”Hän tarttui nopeasti oleellisiin ongelmiin. Kun tuli Uhritanssin kaltaisia kaikille vaikeita kohtia, ne käytiin sovinnolla hitaasti ja rauhallisesti muutaman kerran läpi. Sen jälkeen ne alkoivat toimia”, konserttimestari Jari Valo kiittää.

Mika Ranta / HS
Jukka Harju (keskellä) on Radion sinfoniaorkesterin soolokäyrätorvensoittaja.
Jukka Harju (keskellä) on Radion sinfoniaorkesterin soolokäyrätorvensoittaja.

Soolokäyrätorvensoittaja Jukka Harju toteaa, että hänen soitinryhmänsä tuntee ylpeyttä siitä, kun käyrätorvensoittajana aloittanut Salonen on päässyt noin pitkälle. Kun kapellimestari tuntee instrumentin läpikotaisin, se tuo soittajille myös turvallisuutta.

Esimerkiksi tällaisten asioiden vuoksi Salonen on ansainnut urallaan miljoonia euroja. Radion sinfoniaorkesterilta hän kuittasi viikon harjoituksista ja perjantain konsertista noin 15 000 euroa. Suomessa konsertin uusimisesta seuraavana päivänä saa yleensä vielä puolet lisää, ja Salosen kaltaisen supertähden tapauksessa ehkä enemmänkin.

Monissa ulkomaisissa kaupungeissa hänen viikkotienestinsä viikon harjoituksista ja 2–4 konsertti-illasta samalla ohjemistolla on vielä huomattavasti korkeampi.

Keskiviikko: toinen harjoituspäivä

Nyt ollaan siirrytty ”kirvesmiehen työstä hiontaan”, konserttimestari Valo kuvailee ensimmäisen ja toisen harjoituspäivän eroja.

”Voivatko fagotit nostaa nyanssin pianosta (hiljaisesti) neljään äffään (arkikielelle kääntäen: järjettömän voimakkaasti)”, Salonen korjaa erästä kohtaa.

”Opettajallani oli tapana sanoa, että prutkuttakaa niin saatanasti”, hän lohkoo professori Jorma Panulaan viitaten.

Muusikot tekevät työtä käskettyä, ja nyt fagotit kuuluvat käyrätorvien alta.

Trumpettien sordinointi miellyttää nyt Salosta. Ne kuuluvat tarpeeksi etäisinä silloin kun pitää ja iskevät tietysti huippukohdissa koko voimallaan.

Ollaan harjoitusperiodin puolivälissä. Paradoksaalisesti osa edellisen päivän harjoittamattomista kohdista kuulosti ”ehjemmiltä” aivan samoin kuin vanha maalaus voi näyttää loogisemmalta vuosisatojen himmentämänä kuin restaurointivaiheessa, jossa vasta osa siitä on puhdistettu.

Mutta työ jatkuu ja musiikki muuttuu pelottavammaksi. Salonen elämöi välillä kuin King Kong ja karjuu rytmejä ulos: PA-PA-PA- PA!

Mika Ranta / HS
”Niin paljon kuin lähtee”, Esa-Pekka Salonen ohjeistaa.
”Niin paljon kuin lähtee”, Esa-Pekka Salonen ohjeistaa.

”Tappipuolelle asti, niin paljon kuin lähtee! Kappaleen ongelma on se, että se osataan soittaa ja ihmiset ovat kuulleet sen monta kertaa. Se menee, ja siinä ei ole mitään jännää. Meidän tulee restauroida sokki. Se silkka pelko pitää kuulua.”

Tämä on tärkeää, sillä baletiksi sävelletyn Kevätuhrin juoni on kammottava: muinaisen heimon nuoren neidon pitää tanssia itsensä kuoliaaksi, jotta kevät pyhittyy ja heimo pelastuu.

Pelko asuu Salosen harjoittaessa varsinkin teoksen hiljaisissa kohdissa. Ja repeää kauhuksi väkivaltaisissa orkesteripurkauksissa.

”Nyt alkaa tulla niin rumaa kuin pitää”, Salonen huudahtaa tyytyväisenä.

Tauolla Salonen selittää nykyistä johtamisfilosofiaansa. Ennen hän uskoi Stravinskya, joka väitti, ettei musiikki voi ilmaista mitään muuta kuin musiikkia. Nyt hän löytää musiikista yhä enemmän tunteita ja Stravinskyn pohjimmaisen venäläisyyden.

Nuorena Salonen muistelee puhuneensa muusikoille vain yksiselitteisiä ohjeita, kuten nopeammin, hitaammin, lyhyemmin, pidemmin. Nykyisin hän ryydittää ohjeitaan myös värikkäillä vertauskuvilla, jotka samalla usein keventävät harjoitustunnelmaa.

”Kun musiikki saavuttaa korvani, se muuttuu aika usein metaforiksi. Voin antaa muusikoille metaforan vaikka 1970-luvun verenhimoisesta hammaslääkäristä jolla ei ollut novokaiinia eikä turbiiniporaa, vaan sellainen jurskutin. Kyllä se muusikossa tietynlaisen mielikuvan herättää!”

Perjantai: kenraaliharjoitus

Torstai oli yhteisharjoitusten poikkeuksellinen välipäivä, koska Salonen johti Richard Straussin Elektraa Kansallisoopperassa. Jokainen muusikko on tietysti voinut jatkaa harjoittelua ilman Salostakin.

Kenraaliharjoitus on konserttipäivänä perjantaina, eikä muusikoita sovi tässä vaiheessa uuvuttaa tai tehdä epävarmoiksi. Salonen johtaa teoksen läpi hyvin vähäisin huomautuksin ja säteilee Uhritanssin jälkeen täyttä luottamusta orkesteriin. Harjoitukset loppuvat yli tunnin etuajassa.

Entä ne yllätykset, joita konserteissa aina tapahtuu? Salosen mukaan parasta johtamista voi silloin olla se, että ei johda lainkaan.

”Jos ajaa autolla jäällä ja alkaa menettää auton hallintaa, ei pidä hirveästi veivata rattia ja polkea jarrua. Kun irrotat otteen ratista ja painat kytkimen alas, auto oikaisee itsensä”, hän vertaa.

”Ammattiorkesterilla on sisäinen koheesio ja taipumus soittaa hyvin yhteen. Aika usein tilanne oikenee sillä, että pyyhit itsesi hetkeksi kuvasta. Ja annat heidän käyttää omia vaistojaan!”

Radion sinfoniaorkesteri lauantaina klo 15 Musiikkitalossa, mutta esitys on loppuunmyyty. Koko Stravinsky-konsertin taltioinnit löytyvät esimerkiksi Radion sinfoniaorkesterin kotisivuilta tästä linkistä. Konsertin arvostelu julkaistaan sunnuntain kulttuurisivuilla.

Mika Ranta / HS
Harjoitusten jälkeen Esa-Pekka Salonen säteilee luottamusta orkesteria kohtaan.
Harjoitusten jälkeen Esa-Pekka Salonen säteilee luottamusta orkesteria kohtaan.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat