Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kirjailija Lionel Shriver puolusti kulttuurista omimista – ja aiheutti laajan kohun

Amerikkalaiskirjailijan mukaan että fiktion kirjoittajat ovat toisten ihmisten äänien ammattimaisia kidnappaajia.

Kulttuuri
 
Laurent Denimal
Lionel Shriver
Lionel Shriver Kuva: Laurent Denimal

Amerikkalaiskirjailija Lionel Shriver puolustaa voimakkaasti brittilehti The Guardianin julkaisemassa puheessa kirjailijan oikeutta heittäytyä vieraan kulttuurin edustajan nahkoihin. ”Siitähän meille maksetaan, eikös vaan? Astu toisten ihmisten kenkiin, sovita heidän hattujaan”, Shriver sanoi hiljattain kirjailijatapahtuman avajaispuheessaan Australian Brisbanessa.

Shriver sanoo, että fiktion kirjoittajat ovat toisten ihmisten äänien ”ammattimaisia kidnappaajia”. Hänen mukaan moni kirjallisuuden klassikko olisi jäänyt kirjoittamatta, jos niiden tekijät olisivat jättäneet heittäytymättä esimerkiksi sodassa vammautuneen, homoseksuaalin tai mustaihoisen rooliin.

Joidenkin mielestä kulttuuriseen omimiseen – tai appropriaatioon – pitäisi kysyä lupa.

Aiheesta on tänä vuonna keskusteltu myös Suomessa. Täällä asia nousi esille viime talvena, kun Laura Lindstedtin Finlandia-palkitua Oneiron-romaania syytettiin kulttuurisesta omimisesta. Kirjassa Lindstedt kirjoittaa juutalaisen näkökulmasta. Viimeksi pahaa verta herätti Kiasmassa esillä oleva videoteos Grind. Jenni Hiltusen työssä esiintyy valesaamenpuku, mikä on loukannut saamelaisia.

Shriver ihmettelee, kuinka kirjailija voisi kysyä lupaa lainaamiseen. ”Pystytämmekö kojun kadunkulmaan ja pyydämme ohikulkijoilta allekirjoituksia, joilla he myöntävät rajoitetut oikeudet käyttää indonesialaista hahmoa luvussa 12?”

Shriver taivastelee, millaisiin mittoihin poliittinen korrektius on paisunut. Eräässä amerikkalaisyliopistossa nousi kova meteli, kun kaksi opiskelijaa jakoi synttärikemuissa vieraille pienoissombreroja eli meksikolaisia lierihattuja. Juhlien järjestäjiä syytettiin ”etnisestä stereotypisoinnista”.

”Toivon, että koko ’kulttuurisen omimisen’ käsite on ohimenevä muotivillitys. Se, että erilaisista taustoista tulevat ihmiset vaihtavat ideoita ja tapoja on ilmiselvästi yksi tuottavimpia ja kiehtovimpia asioita nykyaikaisessa urbaanissa elämässä.”

Perimältään amerikkalais-saksalainen Shriver sanoo sallivansa kaikin mokomin, jos joku hänen oman geeniryhmänsä ulkopuolelta haluaa pukea päälleen tirolilaishatun ja nahkahousut.

Lionel Shriver on syntymänimeltään Margaret Ann Shriver. Lionel-nimeä hän on käyttänyt 15-vuotiaasta, jolloin hän totesi miehen etunimen sopivan itselleen paremmin kuin naisen.

Shriverin tunnetuin romaani on elokuvaksikin tuotettu Poikani Kevin (2008), joka kertoo koulusurmaajasta. Brisbanessa hän lohkaisi, että surmaajasta hän rohkeni kirjoittaa ilman omaa kokemusta tappamisesta.

Shriverin puheesta tuli maailmanlaajuinen puheenaihe yhdessä yössä. Toiset kehuivat, toiset haukkuivat. Shriveriä kritisoi muun muassa Suki Kim, joka kirjoitti New Republicissa, että puheen huolestuttavimmat osat eivät löydy sen sisällöstä, vaan Shriverin esiintymisestä. Shriver, hyvin menestynyt valkoinen kirjailija, esitti uhria, Kim kirjoittaa.

”[Huolestuttavaa] oli ylimielisyys, jolla hän julisti, että pelkkä aasialaisuus ei ole identiteetti; emme tietenkään halua tulla stereotypisoiduksi rodunkaan perusteella, mutta kuka Lionel Shriver on meille kertomaan tämän? [Huolestuttavaa] oli huolettomuus, jolla hän julisti, että ’voit kertoa minkä tahansa tarinan, josta osaat tehdä oman’, ja että ’lopulta kyse on siitä, minkä kaiken kertomisesta voit päästä kuin koira veräjästä’.”

”Hänen koko asenteensa välitti mielipahaa. Mutta hänen omahyväiset virnistyksensä iskivät suoraan sydämeen meille, joiden identiteetit – olivat ne sitten rodullisia, seksuaalisia tai kulttuurisia – ovat leimanneet meidät toisiksi koko elämämme ajan”, Kim jatkaa.

Shriverin puhetta seuraavana päivänä Brisbanen kirjailijatapahtuma järjesti nopeasti paneelin, jossa Shriverin sanoista mahdollisesti loukkantuneet pääsivät vastaamaan. Kim oli kutsuttu tilaisuuteen puhumaan. Kimin mukaan käytännössä pelkästään valkoihoisista koostuvan yleisön eteen talutettiin muita kuin valkoihoisia vastaamaan Shriverin puheeseen.

”Oliko meidän roolimme festivaalilla todella reagoida Shriverin puheeseen vai helpottaa valkoista syyllisyyttä?” Kim pohtii.

”Minut oli kutsuttu Brisbanen kirjailijatapahtumaan kirjailijana, mutta nyt olin täällä ennen kaikkea aasialaisena. Tämä todisti entistä vahvemmin, että Shriver puhui hölynpölyä: joillakin meistä ei ole mahdollisuutta valita identiteettiämme. Musta mies Amerikassa ei voi vain päättää luopua ’mustuudestaan’ ja olla mies, mitä se sitten tarkoittaakaan.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat