Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomi on unessa, sanoo Kansallisbaletin Kenneth Greve – ja aikoo ravistella meidät hereille baletilla, joka ”hieroo sisällissotaa katsojien naamaan”

Kansallisbaletti työstää parhaillaan Kalevalanmaa-nimistä teosta, jonka on määrä kattaa koko Suomen historia ja ravistella meidät hereille ratkomaan tulevaisuuden haasteet. Yleisö pääsee myös oopperatalon lavan alle.

Kulttuuri
 
Heidi Piiroinen
Tanskalainen Kenneth Greve suunnittelee Kansallisbaletille spektaakkelia suomalaisuudesta ja sen historiasta.
Tanskalainen Kenneth Greve suunnittelee Kansallisbaletille spektaakkelia suomalaisuudesta ja sen historiasta. Kuva: Heidi Piiroinen
Kuka?

Kenneth Greve

 Kansallisbaletin taiteellinen johtaja vuodesta 2008.

 Syntynyt Kööpenhaminassa vuonna 1968.

 Työskenteli Tanskan Kuninkaallisen baletin ensitanssija vuosina 1992–2008.

 Työskennellyt tanssijana myös muun muassa New York City Ballet’ssa, American Ballet Theatressa ja Pariisin oopperan baletissa.

 Greven viime vuosien teoksiin kuuluvat baletit Lumikuningatar ja Pieni merenneito.

Voiko baletilla herätellä Suomen uuteen nousuun? Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve on sitä mieltä, ja sen hän aikoo nyt myös tehdä.

Tanskalainen Greve on työskennellyt Kansallisbaletissa vuodesta 2008. Hän on nähnyt Suomea, kuunnellut suomalaisia ja oppinut suomalaisuudesta yhtä sun toista.

Ja sen perusteella hänestä näyttää nyt siltä, että Suomi on itsenäisyytensä juhlavuoden kynnyksellä unessa, lamaannuksissa.

Suomalaisten poliitikkojen retoriikka kuulostaa Greven korvaan erikoiselta.

”Puhutaan että voi ei, olemme lamassa, metsäteollisuus on pilalla”, Greve kuvailee. ”Että ovella on pari ulkomaalaista joten menetämme Suomen suomalaisuuden tai jotain sellaista.”

Hän näkee Suomen toisin.

”Teillähän on upea maa ja uskomattomia hyödyntämättömiä resursseja!”, Greve sanoo täynnä tanskalaista optimismia. ”Te ette ole löytäneet vielä täyttä potentiaalianne!”

Niin kuin esimerkiksi matkailuelinkeinon suhteen, jos pieni sivupolku sallitaan:

”Menin Rovaniemelle ja näin joulupukin. Te todella voisitte saada siitä vähän enemmän irti”, Greve sanoo ja nauraa hersyvästi.

Mutta Greve on vakavissaan sen suhteen, että suomalaiset voisivat vähitellen saada uuden vaihteen silmään.

”Pitää herätä, pitää kysyä, että mitä minä voisin tehdä tämän maan eteen”, Greve jatkaa. ”Että hemmetti soikoon, mistä minä löydän sisäisen sisuni?”

Heidi Piiroinen
Kenneth Greve tietää, miltä näyttää suomalainen sisu. Se on mös Kalevalanmaan keskiössä.
Kenneth Greve tietää, miltä näyttää suomalainen sisu. Se on mös Kalevalanmaan keskiössä.

Ei sen enempää eikä vähempää: Greve todella aikoo auttaa suomalaisia löytämään sisun uudelleen seuraavan balettinsa avulla. Kalevanmaa tulee ensi-iltaan marraskuussa 2017, sopivasti Suomen satavuotisjuhlien alla.

Teos on muhinut Greven päässä jo parin vuoden ajan, ja nyt se rupeaa samaan konkreettisen muodon.

Liikkeelle lähdetään 8 000 vuoden takaa, hirvenmetsästyksestä, ja sitten juostaan läpi koko Suomen historia.

”Teillähän on sadan vuoden verran aivan poikkeuksellista historiaa. Mihin kaikkeen te olettekaan pystyneet!” Greve sanoo. ”Kuinka paljon siitä saadaan välitettyä nuorille, jotka nyt juoksevat ulkona metsästämässä pokemoneja?”

Suomen historia on yllättävä aihevalinta Greveltä, joka viimeisimmät baletit, Lumikuningatar ja Pieni merenneito, ovat ammentaneet satusetä Hans Christian Andersenin tarinoista.

Mutta Grevellä on enää kaksi vuotta jäljellä Kansallisbaletissa, ja sitten on aika muuttaa muualle – niin on sovittu vaimonkin kanssa. Kalevalanmaa on Greven jäähyväisteos, tribuutti Suomelle.

”Se on isänmaallinen teos mutta ulkomaalaisen tekemänä”, Greve sanoo.

”Mutta ei siis mitään nationalistista, minähän olen rasismin vastainen hyvän tahdon lähettiläs”, hän varmistaa.

Luvassa on spektaakkeli, sen Greve lupaa.

Mukana on baletin lisäksi Kansallisoopperan orkerteri ja kuoro. Musiikin koostaa Greven luottomies Tuomas Kantelinen, ja livenä kuullaan ainakin Värttinää ja harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosta.

”Mutta toivon että saan mukaan myös suomalaista teknoa, Darudea ja sellaista”, Greve lisää.

Ylen arkistosta poimittujen videoklippien avulla lavalle tuodaan muun muassa olympialaiset. Urheiluhulluuden lisäksi teokseen on haalittu suomalaisia asioita Kalevalan hahmoista ja Minna Canthista rintamamiestaloihin ja öiseen naku-uintiin, sotahistoriaa unohtamatta.

”Olen huomannut, että Suomessa ei kovin paljon puhuta sisällissodasta. Aion hieroa sitä ihmisten naamaan”, Greve lupaa.

Koko perheen satubaletiksi Kalevalanmaasta ei siis ole. Mukana on kuitenkin myös paljon huumoria ja hulluttelua.

”Aion saada yleisön itkemään ja nauramaan. Itse asiassa tiedän jo tarkalleen, mikä saa yleisön itkemään ja missä kohtaa”, Greve sanoo.

Tarkemmin hän ei suostu sitä ennakkoon kertomaan.

Kunnianhimoa Greveltä ei puutu. Koko Suomen historian kattaminen on yksi haaste, ja kliseiden välttäminen sitä tehdessä on toinen.

”Joku sanoi, että lopussa pitäisi soittaa Finlandia-hymni, mutta yritän tehdä asiat toisin, ravistella. Sanoin Tuomakselle [Kantelinen] että kirjoita minulle uusi hymni”, Greve sanoo.

Ja siinä uudessa hymnissä pitää olla potkua.

”Haluan, että kaikki lähtevät teatterista inspiroituneena”, Greve sanoo. ”Että ihmiset innostuvat miettimään, mitä juuri he tekevät seuraavien sadan vuoden eteen. Se on asia, jota ei pidä jättää vain poliitikkojen käsiin.”

Aiotko siis pelastaa Suomen, kysyy kuvaaja.

”En”, vastaa Greve, ”mutta haluaisin auttaa Suomea pelastamaan itse itsensä.”

Haastattelun mittaan Greve haluaa varmistaa moneen kertaan, ettei häntä tulkita nyt niin, että hän kritisoi suomalaisia tai on jotenkin negatiivinen. Päinvastoin.

Suomi on hänen mielestään upea maa. Siksi voisimme hänen mielestään olla myös vähän ylpeämpiä siitä, mitä meillä täällä on.

”Kun saavuin Suomeen, joku kysyi että miten ihmeessä sinä tänne päädyit muuttamaan”, Greve kertoo. ”Vastasin, että minähän olen ihan onnessani kun saan olla täällä.”

Greve väittää rakastavansa jopa Helsingin räntäsateita.

”Kuinka usein sinulta kysytään sellaista Etelä-Ranskassa?”

Kalevanmaan erikoisuus on se, että ennen esitystä yleisö on tervetullut tunnelmaan virittävälle kierrokselle oopperatalon uumeniin. Sinne yleisö ei yleensä pääse. Kierroksen ohjelma pysyköön vielä arvoituksena, mutta ainakin syvällä Kansallisoopperan hissikuilussa taotaan Sampoa, Greve kertoo.

Yleisön päästäminen Kansallisoopperan lavan taakse kuulostaa kirjaimelliselta tavalta avata oopperataloa yleisölle ja purkaa mystiikkaa oopperan ja baletin ympäriltä. Satuaiheiset balettiteokset olivat puolestaan selvä täky perheille.

Onko Greve kokenut painetta tehdä teoksia, joilla houkutellaan uusia yleisöjä?

”Painetta? Hyvänen aika, eihän se ole painetta vaan tietoinen päätös”, Greve puuskahtaa. ”Olisi strateginen itsemurha sanoa ettemme halua uusia yleisöjä.”

Oopperatalon pitääkin olla auki, kellareita myöten.

”Sehän kuuluu teille”, Greve sanoo.

Perheet Greve haluaa katsomoon tutustuttaakseen lapsia tanssiin ja klassiseen musiikkiin.

Balettiteokset opettavat lapsia tulkitsemaan asioita sen sijaan, että lukisi valmiin selityksen älypuhelimen näytöltä, hän sanoo.

”Kun katsoo Pähkinänsärkijää, pitää vähän myös arvailla. Katsojalle kerrotaan vähän ja loput on mielikuvitusta. Niin kasvatetaan luovia ihmisiä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat