Valikko

Taide tekee keräilijän kodin

Rafaela Seppälä ja Kaj Forsblom asuvat keskellä maailmanluokan taideteoksia. ”Ei taide ole mitään suurta ja mystistä. Sen kanssa voi hyvin elää”, Seppälä sanoo.

Kun Rafaela Seppälä kertoo taiteen keräilystä, katsoo hänen aviomiehensä, galleristi Kaj Forsblom vierestä – takan päälle ripustetusta, Julian Schnabelin tekemästä muotokuvasta.

”Tämä ei ole minun kokoelmani, vaan Kaj’n ja minun ko­koelma. Jokaisen tänne tulevan esineen pitää saada meidän molempien hyväksyntä”, Seppälä sanoo.

Hän puhuu keräilemisestä me-muodossa.

”Olemme tehneet tätä yhdessä. Kokoelma perustuu Kaj’n hirveän pitkään kokemukseen taiteesta, ja minun Pariisin-vuosiini, jolloin olin hirveästi taiteen kanssa tekemisissä”, Seppälä kertoo, ja melkein samassa Kaj Forsblom tuleekin tervehtimään.

Kaj Forsblomilla tulee 40 vuotta galleristina täyteen vuonna 2017.

Rafaela Seppälä asui vuosia Pariisissa. Hänen ensimmäinen aviomiehensä, ranskalainen Denis Paul Noyer on taiteilija.

Seppälä ja Forsblom tapasivat ensimmäisen kerran Pariisissa Fiac-taidemessuilla 90-luvun lopussa. Joulukuussa juhlittiin 15-vuotishääpäivää.

”Kokoelma on meidän avioliittomme tarina. Meillä on hämmästyttävän samanlainen maku”, Seppälä sanoo.

Olemme Seppälän ja Forsblomin kodissa eteläisessä Helsingissä.

Taatelikakku tuoksuu. Kahvit juodaan Tapio Wirkkalan suunnitteleman pöydän ääressä. Sen yllä roikkuu Paavo Tynellin riipusmainen valaisin 30-luvulta. Katse imeytyy seinien näyttäviin taideteoksiin – valtavaan Leena Luostarisen maalaukseen, David Hockneyyn ja Keith Haringiin.

”On hauska yhdistää designia ja taidetta, mutta esineitä pitää myös käyttää”, Seppälä sanoo. Vieraan takki ripustettiin Pai­mion parantolasta peräisin olevaan kaappiin.

Paitsi pariskunnalle, asunto on koti myös heidän valtavalle, yli tuhannen teoksen taide- ja designkokoelmalleen. Kaikki ei tietenkään mahdu samaan ­aikaan esille, vaikka asunnossa satoja neliöitä onkin. Kokoelmaa hoitava Ritva Väänänen työskentelee myös täällä, ja muun muassa huolehtii teosten lainaamisesta Suomeen ja ulkomaille.

Rafaela Seppälä on Sanoman hallituksen jäsen ja neljänneksi suurin omistaja. Vuoden 2014 verotuksessa hänen pääoma­tulonsa olivat noin 7,6 miljoonaa euroa.

Halutessaan Seppälä voisi ostaa monia maailmalla himottuja taideteoksia, hintalapusta välittämättä. Mutta tämänkin mittakaavan taidekeräilyssä rahaa enemmän puhuu sydän. Pitää tehdä niin kuin se sanoo, Seppälä painottaa.

”Kun jokin saa kananlihalle, se on hyvä merkki. Se kertoo liikutuksesta, ja sitten ostamista voi harkita”, hän sanoo.

Millaiset teokset Seppälään sitten purevat?

”Tulepas katsomaan”, hän sanoo, johdattaa yhteen asunnon oleskelutiloista ja osoittaa kattoon. Sulavalinjainen musta kaari näyttää uhmaavan fysiikan lakeja ja roikkuvan tyhjän päällä. Kyseessä on saksalaisen Otto Bollin minimalistinen teos. Mutta miten ihmeessä se toimii?

Sitä Seppälä ei suostu kertomaan. ”Ei aina tarvitse tietää. Kysymysten herättäminen on taiteen tehtävä. Teoksessa pitää olla jokin ärsyke, se ei voi olla vain kaunis”, hän sanoo.

”Bolliin me vain ihastuttiin molemmat. Hyvät teokset koskettavat. Ei sitä kannata monimutkaistaa.”

Päätökset saattavat syntyä nopeasti, mutta niitä ei koskaan tehdä heppoisin perustein.

”Olemme nopealiikkeisiä. Tiedämme mitä katsomme, jos emme, otamme selvää. Taiteen kerääminen on silti eniten vaistonvarainen asia”, hän sanoo.

Vaistoihin ja tunteeseen voi luottaa, kun niiden taustalla on vuosikymmenten kokemus kansainvälisestä taiteesta.

Seppälän ja Forsblomin kokoelman mittakaava ja arvo konkretisoituu, kun emäntä luotsaa vieraat hengästyttävälle tutustumiskierrokselle asunnon uumeniin. Tänne moni haluaisi, mutta harva pääsee. Jokainen tila kylpyhuoneesta alkaen on sisustettu taiteella.

Muotoilija Harri Koskinen on suunnitellut suomalaiselle taidelasille mustat hyllyt, jotka valaisevat maljakot ja muut esineet ylhäältä ja alhaalta.

”Katso kuinka liikuttavia nämä Gunnel Nymanin ruusunpunaiset kulhot ovat. Nämä ovat niin kauniita esineitä, mutta vitriineissä ne näyttävät helposti kököiltä”, Seppälä sanoo.

Seppälä ja Forsblom ovat asuneet nykyisessä kodissaan 12 vuotta. Taidetta varten se remontoitiinkin.

Kaikesta näkee, että emäntä pitää sisustamisesta. Sekä perheelle että edustamiseen tarkoitetut huoneet on harkiten täytetty designhuonekaluilla ja taideteoksilla. On kaunista ja viihtyisää.

Kirjasto on kattoon asti täynnä taidekirjoja. Seinällä on 60-luvun Picasso ja Wassily Kandinskyn guasseja.

Pääsalissa Markus Lüpertzin mieshahmoa esittävässä pronssiveistoksessa roikkuu jouluköynnöstä, vierellä nököttävät olkipossut.

”Tätä ne eivät museossa tekisi, mutta eihän siitä mitään haittaa ole”, Seppälä sanoo. ”Lapsenlapseni kutsuvat veistosta Bobiksi.”

Kierros jatkuu, ja toinen toistaan isommat taideteokset ja nimekkäämmät taiteilijanimet vilistävät vieraan silmissä. Kokoelman teokset ovat museoluokan taidetta. Ne eivät mitenkään mahtuisi keskivertokotiin, moneen museoonkin tekisi tiukkaa.

Korkeaa porrashuonetta hallitsee Julian Schnabelin lähes viisi metriä korkea maalaus, ja amerikkalaisen Ross Blecknerin sinisten maalausten kolibrit kuin lentävät kattoikkunaa kohti. Taiteilija tuli itse asentamaan 80-osaisen maalaussarjan. Porraskaiteen valoi kuvanveistäjä Pekka Jylhä.

Rafaela Seppälän oman työhuoneen teokset kuvastavat kokoelman monipuolisuutta. Olli Lyytikäinen, Esko Männikkö, Nan Goldin ja amerikkalais-iranilainen Sara Rahbar. Vanhaan palkkikameraan tehty teos oli lahja Juhani Harrilta silloin, kun Seppälä oli Lehtikuvan toimitusjohtaja.

Kun Seppälä ja Forsblom ostavat taidetta, he haluavat parasta. Ja heillä on siihen varaa. ”Panostamme siihen, että teokset ovat taiteilijan tärkeimpiä töitä”, Seppälä sanoo. Ruokasalin mittava Jannis Kounelliksen teos on esimerkiksi hankittu taiteilijan oman olohuoneen seinältä.

Valtaosa kokoelman taiteilijoista on ulkomaisia. Kokoelmassa on paljon 1980-luvun merkittäviä kansainvälisiä taiteilija­nimiä, mutta myös nuorempia, esimerkiksi 70-luvulla syntyneitä taiteilijoita. Seppälä ja Fors­blom ovat halunneet tuoda Suomeen teoksia, jotka eivät tänne muuten päätyisi. Useimmilla suomalaisilla museoilla ei olisikaan varaa teoksiin, joita kokoelmasta löytyy.

Seppälä ja Forsblom matkustavat jatkuvasti ympäri maailmaa taiteen perässä, messuille ja työhuoneisiin.

”Esimerkiksi viime vuonna New Yorkin Nada-messuilta löysimme aivan fantastisen nuoren taiteilijan, Adam Winnerin. Nyt Forsblomille on tulossa hänen näyttelynsä”, Seppälä sanoo.

Omaa kokoelmaa kartuttavan keräilijän ei tarvitse perustella valintojaan rahoittajalle tai lautakunnalle. Persoonan näkyminen on sekä yksityiskokoelmien vahvuus että heikkous.

”Keräilijällä on vapaus. Hän voi sallia itselleen virheitä. Voi olla, että joskus joku ylipuhuu ostamaan teoksen, joka ei sitten olekaan sitä mitä piti, tai teos ei vain löydäkään paikkaansa.”

Mutta yksi periaate sitoo. Kuormasta ei syödä.

”Emme hanki teoksia omista näyttelyistämme muuten kuin jos niistä jää jotain yli. Muu ei olisi reilua Kaj’n asiakkaille. Silloin galleristin ja keräilijän roolit ­eivät riitele.”

Taiteen uskomattomasta määrästä huolimatta asunnossa näyttää kodilta eikä museolta. Koti on toki hyvin hulppea, suorastaan aristokraattisen oloinen. Mutta ripustus on tehty niin taiten, että se antaa tilaa sekä taiteelle että ihmisille.

”Taiteen kanssa pitää voida elää. Taide tekee kodin”, Seppälä sanoo. Hän kertookin jumppaavansa Otto Bollin teoksen alla, Nam June Paikin installaa­tion vieressä.

Vanhempi taide Seppälän ja Forsblomin kokoelmassa on osin perittyä, osin hankittua. Yksi merenpuoleisista kabineteista on täynnä kotimaista arvotaidetta. On Hugo Simbergin tutkielma Tampereen tuomiokirkon freskoja varten, on Ellen Thesleff, Akseli Gallen-Kallela, Maria Wiik. Eero Erkon Pekka Haloselta saama alttaritaulu Tuonen lehto on ollut perheessä ­aina.

Tarvittaessa huoneen ikkunan eteen laskeutuu valkokangas, jolle heijastetaan Eija-Liisa Ahtilan videoteos Kalastajat, jossa malilaiset kalastajat yrittävät päästä kiikkerällä paatilla vesille.

Kun vierailija alkaa potea jo lieviä Stendhalin syndrooman ­oireita vie Seppälä meidät erilliseen huoneistoon samassa talossa. Se on oikeastaan kuin todella iso galleria. Tilaa hallitsevat Damien Hirstin valtavat perhosmaalaukset ja HC Bergin lasisista pääkalloista koostuva katto­kruunu, nuoruustyö. Takahuoneessa odottaa Anselm Kieferin maalaus. Charles Sandisonin teksti-installaation sanat vilistävät ruokasalin seinillä. Sitten on vielä Wilhelm Sasnalia, Tony Oursleria, Anish Kapoor, Subodh Gupta...

On vaikea kuvitella, että suomalainen keräilijä voisi pistää enää tätä paremmaksi. Seppälä ei kerro, paljonko teoksia he vuosittain ostavat, tai millaisia summia he taiteeseen sijoittavat. On selvää, että kokoelma on Suomen merkittävimpiä kansainvälisen nykytaiteen kokoelmia, jollei merkittävin. Teosten arvot mitataan kymmenissä ja sadoissatuhansissa euroissa. Kokoelman taiteilijoiden teoksia esitetään Lontoon Tatessa ja New Yorkin Momassa.

Seppälän ja Forsblomin suunnitelmissa on avata kokoelma yleisölle myöhemmin. Jos Guggenheim ei koskaan toteudu, onko seuraava projekti Seppälä Fors­blom -museo?

Seppälä on Guggenheim Helsingin tukisäätiön hallituksen jäsen ja Guggenheim Helsinkiin -yhdistyksen puheenjohtaja ja kertonut haluavansa rahoittaa museota.

”Ei me omaa museota laiteta”, Seppälä nauraa. ”En rupea spekuloimaan, mutta se voi olla jokin muoto josta ei vielä tiedetä yhtään mitään.”

Se on varmaa, ettei teoksia piiloteta varastoihin. Seppälä harmittelee sitä, jos taide jää mu­seoissa varastoihin.

”Ei taide ole mitään suurta ja mystistä. Sitä pitää katsoa, ja sen kanssa voi hyvin myös elää. Taide antaa hirveästi energiaa”, hän sanoo.

Sarja päättyy. Aiemmat osat julkaistu 26.9., 29.10., 13.11. ja 23.12.

Rafaela Seppälä

 Syntynyt 1954 Helsingissä.

 Opiskeli valtio- ja yhteiskuntatieteitä Pariisissa, valmistui Columbian yliopiston journalistikoulusta New Yorkissa 1976.

 Lehtikuvan toimitusjohtaja 2001–2004. Työskenteli sitä ennen muun muassa AFP:ssä ja Le Figarossa Pariisissa.

 Sanoman suuromistaja ja hallituksen jäsen. Vanhemmat Rafael ja Patricia Seppälä (os. Erkko).

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    2. 2

      Flamingon ja Serenan johtajat: Turkin vesipuistoturman kaltainen onnettomuus ei mahdollinen Suomessa

    3. 3

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    4. 4

      Suomen lippu herättää suuria tunteita – ja siksi kaikki huoltomiehet eivät uskalla kertoa omalla nimellään miten lippua käsittelevät

    5. 5

      Kaljaa läikkyy ja hyttyset syövät, mutta kun Ukkometso jyrähtää soimaan, ei märkiä housuja muista enää kukaan – Tältä näyttää juhannushurmos Himoksella

    6. 6

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    7. 7

      Viisi kuoli sähköiskuun uima-altaassa vesipuistossa Turkissa – kolme kuolleista lapsia

    8. 8

      En usko selviäväni yhteislauluista ja vadelmakääretortun syönnistä palvelutalossa – edessäni on elämä vanhana vaikeana naisena

    9. 9

      Märkä kokko, onnellinen kurvilainen ja kemuja kuiville jääneillä laivoilla – HS:n valokuvaaja Akseli Valmunen ikuisti Stadin juhannuksen

    10. 10

      Barcelonalaisilla työttömyyttäkin suurempi huoli: Turismi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    2. 2

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    5. 5

      Perussuomalaisten Laura Huhtasaari kertoo nyt, miltä tuntuu kun puolue hajoaa – ”Haava kyllä arpeutuu”

    6. 6

      Viisi kuoli sähköiskuun uima-altaassa vesipuistossa Turkissa – kolme kuolleista lapsia

    7. 7

      Miksi amerikkalaiset pelkäävät alastomuutta, mutta suomalaiset eivät? ”Tässä suhteessa emme ole kauhean kaukana muslimimaista”

    8. 8

      Viranomaiset selvittävät Suomessa trendilelu fidget spinnerin turvallisuutta – sormihyrriä markkinoidaan aikuisille mutta myydään lapsille

    9. 9

      Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on

    10. 10

      Punavangit odottivat teloituksia Suomenlinnan kuolemanselleissä kesällä 1918, mutta moni kuoli jo ennen tuomiota – ”Pala Suomen synkintä historiaa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Kullervo Hynysen keksintö saattaa mullistaa syövän, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin hoidon – fyysikon löytöjä on verrattu penisilliinin ja röntgenkuvauksen keksimiseen

    5. 5

      Joonas Tolvanen opiskeli Shaolin-soturimunkkien koulussa – nyt hän on lääkäri Kuopiossa, eikä suosittele Kiinan kung-fu-opintoja kenellekään

    6. 6

      Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla

    7. 7

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    8. 8

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    9. 9

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    10. 10

      Krp: Temppeliaukion kirkon suuroperaatio johtui terrori-iskuun varautumisesta – poliisin mukaan välitöntä uhkaa ei ole

    11. Näytä lisää