Valikko
Kulttuuri    |   Essee

Suomeen muutosta haaveillut perhe erakoitui Manhattanille – puheenaiheeksi noussut dokumentti nyt Helsingissä

Nuori elokuvantekijä ryhtyi kuvaamaan erikoisista veljeksistä elokuvaa. Heidän menneisyydestään paljastui vielä odotettuakin oudoimpia asioita, kirjoittaa Veli-Pekka Lehtonen.

Susanne pitää ulkoilusta. Hän on kasvanut maalla Keskilännessä Yhdysvalloissa ja saanut leikkiä luonnossa. Kun Susanne varttuu, hän matkustaa Etelä-Amerikkaan. On vuosi 1989. Patikkaretkellä Machu Picchulle hän tutustuu Oscariin, komeaan perulaiseen. Susanne pitää miehestä, Oscar vaikuttaa erilaiselta, hän ei välitä materiasta tai muodista. Sellainen miellyttää hippiliikkeestä innostunutta Susannea.

Oscar muuttaa Susannen perässä Yhdysvaltoihin, lapsia syntyy, ja ­aikansa maata kierrettyään perhe päätyy asumaan Manhattanille New Yorkiin. Matkaa on tarkoitus jatkaa sieltä eteenpäin. Pohjoismaat kiinnostavat, siellä yhteiskuntajärjestelmä toimii ja ­asiat ovat hyvin, pari ajattelee. Kotona seinälle kiinnitetään paperi, jossa lukee unelmien määränpää: Skandinavia ja Suomi. Siihen maailmankolkkaan he eivät kuitenkaan koskaan pääse.

Asiat alkavat mennä outoon suuntaan.

Vuosia myöhemmin, vuonna 2010, nuori yhdysvaltalainen elokuvantekijä Crystal Moselle kävelee New Yorkissa. First Avenuella hänen katseensa osuu outoon poikaporukkaan. Poikia on kuusi.

Nuorin heistä on 11 vuotta, vanhin 18-vuotias. Pojat ovat pukeutuneet yhdenmukaisesti. Heillä on tummat puvut ja mustat pitkät hiukset, jotka ulottuvat pitkälle alaselkään. Utelias elokuvantekijä kiinnostuu kummallisista pojista. He ovat kuin toiselta planeetalta tai jostain elokuvasta.

Kuin oma heimonsa.

Pojat ovat arkoja. He kertovat olevansa veljeksiä. Isä on kieltänyt heitä puhumasta tuntemattomille.

Elokuvaohjaaja kuitenkin kiinnostaa, koska elokuva kiinnostaa. Tuttavuus syvenee, ja pian Crystal Moselle ryhtyy kuvaamaan veljeksistä elokuvaa. Hän kutsuu poikia Wolfpackiksi, Susijengiksi, kuulun Ratpack-viihdeporukan mukaan.

Syntyy dokumentti nimeltä The Wolfpack.

Kun dokumentti valmistuu tammikuussa 2015, se palkitaan heti Sundancen arvostetulla elokuvafestivaalilla Yhdysvalloissa. Elokuva ei ole loistelias: dokumentiksi siinä on liikaa aukkoja, liikaa epäselvää. Elokuva on kuitenkin riittävän hyvä – siitä tulee nopeasti maailmalla puheenaihe. Veljeksistä kirjoitetaan lukuisia lehtiartikkeleita, joissa paikataan elokuvan tarinan jättämiä aukkoja.

Helsingissä elokuvaa esitetään parhaillaan loppuunmyydyille katsomoille Docpoint-festivaalilla. Syksyllä dokumentti nähdään Yle Teemalla.

Pojat, jotka elokuvantekijä huomaa kadulla, ovat Susannen ja Oscarin. Perhe on elänyt Manhattanilla muulta maailmalta eristyksissä vuosia.

Skandinaviaan ei koskaan päästy. Perheessä on lapsia yhteensä seitsemän, poikien lisäksi kehitysvammainen tyttö. Nuhjuinen koti on ollut vuokra-asunnossa kerrostalon 16. kerroksessa Lower East Sidella. Alue on tuttu monista Hollywood-elokuvista: sinne sijoittuvat muun muassa Suuri gangsterisota ja Kun Harry tapasi Sallyn -elokuvan monien muistama kahvilakohtaus.

Dokumentti alkaa kohtauksella, jossa jo aika isoiksi kasvaneet pojat ovat kotonaan tummat puvut päällä, käsissään leikkipistoolit. He osoittelevat niillä toisiaan, huutavat repliikkejä.

He leikkivät, he leikkivät elokuvaa, he matkivat elokuvaa Reservoir Dogs. Se on rikostarina, joka kuvaa uskollisuutta ja veljeyttä. Elokuvat ovat olleet poikien ikkuna maailmaan, sillä isä on kieltänyt heiltä kanssakäymisen ulkopuolisten kanssa.

Oscar-isä pelkää. Hän pitää New Yorkia paheellisena ja vaarallisena. Hän vastustaa työssäkäyntiä ja uskoo, että asiat ovat Yhdysvalloissa pielessä. Näin hän sanoo dokumentissa. Kuka tahansa saattaa olla tappaja, metropolissa huumeita on kaikkialla.

Ystäviä ei ollut. Koulua käytiin kotona, äiti opetti, käytti joskus lääkärissä. Äitikin oli isän vallan alla. Dokumentissa kerrotaan, miten asunnon ainoa avain oli isällä. Isä myös läpsi äitiä. Olimme kuin vankilassa, pojat kertovat. Isää innosti vaihtoehtoajattelu ja Hare Krishna -liike. Kodissa Manhattanilla hän oli kuin lahkojohtaja. Hän halusi oman heimon ja kymmenen lasta. Lapsia ehti tulla seitsemän. He saivat sanskritinkieliset nimet. Ensin syntyi Visnu ja sitten pojat: Bhagavan, Govinda, Narayana, Mukunda, Krsna ja Jagadisa.

Dokumentissa keskeinen näky on ikkunasta kadulle, elämään. Veljekset kertovat kameralle, miten talviaikaan ei käyty ulkona ollenkaan. Jonain vuonna ulkona käytiin isän valvonnassa yhdeksän kertaa, jonain vuonna kerran. Yhtenä vuotena ei ollenkaan. Naapurit luulivat, että perhe on todistajansuojeluohjelmassa.

Käännekohta tarinassa on vuosi 2010. Silloin veljeksistä kolmanneksi nuorin – 15-vuotias Mukunda – ottaa ohjat käsiinsä.

Tapahtumat esitellään elokuvassa tarkasti. Oli taas päivä, jolloin Oscar-isä lähtee ruokaostoksille ja pojat tietävät että se reissu kestää kolmisen tuntia. Sillä aikaa Mukunda vilahtaa ovesta ja sanoo veljilleen: ”Toivottakaa onnea.” Se kuulostaa elokuvan repliikiltä.

Kimmoke Mukundan lähtöön löytyy aikuistumisesta ja vapaudenkaipuusta. Tunne oli vain vahvistunut, kun Mukunda oli veljineen katsonut Batman-elokuvan Yön ritari.

Mukundalla on ulos mennessään kasvoillaan Halloween-naamari, siltä varalta että isä tulee vastaan. Poika kävelee kadulle, kiertelee lähiliikkeissä ja joutuu pidätetyksi. Hänellä ei ole henkilöpapereita, hän päätyy sairaalaan. Perheen solmu alkaa purkautua. Pian veljekset alkavat uhmata isää yhdessä, he eivät enää välitä. He uskaltautuvat ulos kadulle.

Kävelyllä he törmäävät Moselleen. Elokuvantekijä on ensimmäinen, joka käy pojilla kylässä.

Dokumenttielokuva The Wolfpack kuvaa lopulta selviämistä. Isä on ollut kontrolloiva, mutta hän on antanut lasten katsoa elokuvia ja kuunnella musiikkia. Perheen dvd-kokoelma oli laaja ja karttui koko ajan, lopulta elokuvia oli hyllyssä viitisen tuhatta.

Elokuvat täyttivät poikien mielen. ”Elokuvat olivat syy elää”, sanoo yksi pojista dokumentissa.

Elokuvista veljekset kirjasivat ylös vuorosanoja, kirjoittivat niitä puhtaaksi kirjoituskoneella, esittivät sitten teoksia keskenään. Pyssyt olivat itse rakennettuja. Rooliasuja he askartelivat teipillä ja liimalla muropaketeista ja joogamatosta.

Poikien suosikkielokuvien kärkeen kuuluvat Kummisetä II, JFK – avoin tapaus, Tuulen viemää sekä Taru sormusten herrasta. Myös Casablanca ja Citizen Kane mainitaan.

Angulon perheen tarina on outo, ja The Wolfpack voisi elokuvana olla sosiaalipoliittinen kauhudokumentti. On tapahtunut vääryyksiä, joista voisi olla vaikea toipua. Yllättäen The Wolfpack huokuu elokuvana iloa, ystävällisyyttä ja onnellisuutta.

Elokuva kuvaa riemunhetkiä vapaudessa; miltä tuntuu olla ensimmäistä kertaa junassa, uimarannalla Coney Islandilla ja syömässä popkornia elokuvateatterin hämärässä. Elokuvassa riemu on erityisen valtavaa koti­videoissa, joissa pojat juoksevat leikeissään eteiskäytävällä. Lopulta lapset pääsevät kirmaamaan myös äidin rakastamaan luontoon, poimimaan omenia suoraan puusta Michiganissa.

Dokumentti näyttää pojat avoimina, kohteliaina ja suloisen viattomina. Dokumentin jälkeen osa pojista on vaihtanut nimeä ja leikannut hiuksensa, osa perustanut oman elokuvayhtiön, osa alkanut seurustella. Äidin rakkaus ja elokuvakokoelma ovat pelastaneet lapset, ohjanneet heidät lapsuudesta aikuisuuteen.

Elokuva on sittenkin pelastuskertomus.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Elokuva
  • Dokumenttielokuvat
  • New York
  • Elokuvafestivaalit
Kulttuurin uutiskirje

Kerran viikossa saapuva HS:n kulttuuriuutiskirje kokoaa yhteen sähköpostiin parhaat kulttuurijutut viikon varrelta sekä viikonlopun kiinnostavimmat kulttuuritärpit.

Uutiskirje on ilmainen.

Katso esimerkki uutiskirjeestä tästä.


Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Meillä on kaikki niin hyvin”, sanoi Kirsi Karhusen, 46, mies saattohoidossa ennen kuolemaansa – Terhokodissa lapsillekin puhutaan kuolemasta suoraan

    2. 2

      Kaksi eläkeläistä ja suojana 12 poliisia – saksalaispariskunta antoi oikeistopopulismille kasvot, eivätkä kaikki pitäneet siitä

    3. 3

      Syövän on epäilty johtuvan stressistä, ujoudesta, jopa kielteisistä ajatuksista – laaja kartoitus murtaa sairastuneille haitallisia myyttejä

    4. 4

      Neljä kuppia kahvia, ei edes pullollista energiajuomaa – suurselvitys tarkisti kofeiinin terveydelliset riskirajat

    5. 5

      HS:n lukijat ehdottavat: Nämä suomalaiset tuotteet kuuluisivat bisnesmokien museoon

    6. 6

      Viro on yhä jakautunut rinnakkaismaailmoihin 10 vuotta patsasmellakoiden jälkeen – HS seurasi viron- ja venäjänkielisten nuorukaisten koulupäivää

    7. 7

      Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ei ole eroriita vaan henkistä väkivaltaa – miksi siihen ei puututa?

    8. 8

      Natsitohtori Mengele vihelteli oopperaa valitessaan uhrejaan Auschwitzissa – ihmiskokeiden tulokset olivat tieteellisesti kelvottomia

    9. 9

      Tuhkarokko leviää nyt ympäri Eurooppaa – Suomessa valmiuksia on lisätty uudella lailla

    10. 10

      Brigitte Macron ”neuvoo ja valmentaa” presidentiksi pyrkivää miestään – lukiolaispojan ja opettajan skandaalisuhteesta syntyi Ranskan seuratuin pari

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Taka-Töölön 80-vuotias klassikkoravintola säästyi perikadolta – Nina Kaukonen osti ravintolan, jossa Matti Pellonpää kävi suihkussa ja Supo vahti Salman Rushdieta

    2. 2

      Neljä kuppia kahvia, ei edes pullollista energiajuomaa – suurselvitys tarkisti kofeiinin terveydelliset riskirajat

    3. 3

      Punkki puri Jussi Kaijalaa ja se muutti hänen elämänsä – ”Vian epäiltiin jo olevan korvien välissä”

    4. 4

      Syövän on epäilty johtuvan stressistä, ujoudesta, jopa kielteisistä ajatuksista – laaja kartoitus murtaa sairastuneille haitallisia myyttejä

    5. 5

      HS:n lukijat ehdottavat: Nämä suomalaiset tuotteet kuuluisivat bisnesmokien museoon

    6. 6

      Onko naisen huivi aina alistamisen merkki? 18-vuotias huivinkäyttäjä kertoo, että ei ole – tästä kamppaillaan juuri nyt Euroopan maissa

    7. 7

      Tuhkarokko leviää nyt ympäri Eurooppaa – Suomessa valmiuksia on lisätty uudella lailla

    8. 8

      Joutsenlaulun Vain elämää -versio soi myös radiossa vastoin Jussi Hakulisen tahtoa – ”Sanoin, että laittakaa radio kiinni”

    9. 9

      Brigitte Macron ”neuvoo ja valmentaa” presidentiksi pyrkivää miestään – lukiolaispojan ja opettajan skandaalisuhteesta syntyi Ranskan seuratuin pari

    10. 10

      Tieteelliset tosiasiat hylätään humpuukina, jos ne horjuttavat omaa maailmankuvaa – ”Ihmiset kyseenalaistavat tutkijoiden motiivit ja sitoumukset”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Maailman vaarallisin tulivuori oireilee uhkaavasti – Kun Campi Flegrei taas räjähtää, vaarassa on miljoonia ihmisiä

    2. 2

      Ammattikoulutuksen tila on kelvoton – poikani lukujärjestys on tyhjä ja hän joutuu lorvimaan kotona

    3. 3

      Oudot tuntemukset juoksulenkillä paljastuivat syöväksi – Entinen huippu-urheilija Kirsi Valasti uskoo, että liikunnan tuoma kehotietoisuus pelasti hänet

    4. 4

      Bostonin maratonin voittajan uurteiset reisilihakset hämmästyttävät: ”En ole nähnyt koskaan mitään vastaavaa”

    5. 5

      ”Se on kuin jokin uskonto: usein kun suomalainen lähtee töistä, hän ei enää vastaa puhelimeen” – USA:ssa uraa tehnyt Tero Kuittinen hämmästelee suomalaista keskustelua työuupumuksesta

    6. 6

      Kolmentuhannen euron lasku kuoleman jälkeen yllätti omaiset

    7. 7

      Selvitys: Lähes kolmannes pohjoiskorealaisista käyttää huumeita – metamfetamiini on monille jo arkipäiväistä

    8. 8

      Ravitsemusterapeutti kärsi vuosia kipeästä vatsasta ja ilmavaivoista – Sitten ystävä kertoi ruokavaliosta, joka toi helpotuksen

    9. 9

      Onko tässä Helsingin pienin ja kallein vuokrayksiö? 10 neliömetriä, 1 941 euroa kuukaudessa

    10. 10

      Nyt on hyvä aika päivittää televisio – alle kuukauden päästä kanavasi voivat pimentyä

    11. Näytä lisää