Valikko
Kulttuuri    |   Lauantaiessee

Issey Miyake näkyy nyt Iittalan ikkunoissa – tunnetko muotineron, jonka vaatteissa on tanssittu balettia ja suunniteltu iPhone?

Issey Miyake näkyy nyt Iittalan ikkunoissa, ja Vuokkoa fanittava japanilaissuunnittelija on muutenkin ajankohtaisempi kuin aikoihin.

Iittalan Esplanadin liikkeen ikkunassa on uusia maljakoita, lautasia, lautasliinoja ja kynttilälyhtyjä. Posliinia ja lasia, pastellipinkkiä ja keväistä vihreää.

Ei kovin yllättävää, äkkiseltään. Mutta nämä kipot ja kupit kiinnostavat nyt Vogueta ja Wall Street Journalia myöten. Yhdysvalloissa niitä myydään MoMA-museon kaupassa.

Iittala on tottunut ratsastamaan historiallaan (”Löydä Kaj Franckin designklassikot uudestaan”, Iittala mainosti alkukuusta. Kuinka monesti ne täytyy löytää?).

Nyt uusi yhteistyömallisto japanilaissuunnittelija Issey Miyaken kanssa on antanut kattauksille uutta nostetta.

Ei ihmekään. Issey Miyake voi helmikuisen märällä Esplanadilla tuntua etäiseltä nimeltä (mielikuvat: Japani, 80-luku, kaavut), mutta häneen kannattaa tutustua. Paitsi että Miyake muodin taikanäppi ja elävä legenda, hän on ajankohtainen juuri nyt: Muutaman viikon kuluttua Tokiossa avautuu laaja Miyake-näyttely, joka on jo ehditty moneen kertaan nimetä yhdeksi vuoden tärkeimmistä muotiaiheisista näyttelyistä.

Jaa miksi? Kurkistus arkistoihin auttaa.

On tietysti hyvää tuuria, että Issey Miyakesta tuli ylipäänsä Issey Miyake, sillä tarina uhkasi katketa jo elokuussa 1945. Seitsemän vuotta aikaisemmin Hiroshimassa syntynyt ­Miyake menetti ydinpommituksessa suuren osan perhettään, mutta selvisi itse.

Nuori Miyake hankkiutui Pariisiin muotioppiin, sillä Japanissa muotia ei pidetty miesten alana. Harjoiteltuaan Guy Larochella ja Givenchyllä Miyake matkusti New Yorkiin. Siinä, missä Pariisin muotimaailma tuntui elitistiseltä ja sisäänpäinkääntyneeltä, New Yorkista hän löysi vapautta. Erityisesti hän kiinnostui siitä, miten miehet ja naiset kaikista yhteiskuntaluokista käyttivät farkkuja ja t-paitaa.

Niiden yksinkertaisuus ja demokraattisuus viehättivät Miyakea, ja palattuaan Tokioon vuonna 1970 hän ryhtyi kehittelemään omaa versiotaan yhtä helppokäyttöisestä asusta.

Keitokseen menivät japanilaiset työvaatteet, Edo-kauden samuraiasut ja Pariisin haute couture -tekniikat – ja vähän vielä avaruusaikaa päälle.

Aina uusista keksinnöistä innostunut Miyake kehitti 1980-luvun lopulla uuden pliseeraustekniikan, jossa polyesterikangas ommellaan ensin vaatteeksi ja prässätään sitten pienille vekeille. Tuloksena on hyvin joustava, muotonsa säilyttävä vaate, joka menee pikkuruiseen tilaan eikä rypisty. Vallankumouksellista!

Ensimmäisenä Miyaken Pleats please -malliston vaatteita niitä käyttivät koreografi William Forsythen balettitanssijat. Pleats please -vaatteiden käyttäminen ei kuitenkaan vaadi tanssijan mittasuhteita, päinvastoin: ne sopivat kaikenmuotoisille kehoille. Usein ne kelluvat käyttäjänsä ympärillä kuin japanilaistaiteilija Isamu Noguchin paperilamput.

Museokokoelmiin ja designin aikakirjoihin on päätynyt muun muassa Miyaken Flying saucer -mekko (1994), joka näyttää matkalaukun pohjalla lentävältä lautaselta ja avautuu päälle puettaessa riemunkirjavaksi, haitarimaiseksi tuubiksi, joka liikkuu vapaasti kehon mukana ja ympärillä.

Miyaken vaatteet ovatkin ihanasti outoja, kuin abstraktia taidetta tai päällepuettavaa vau-arkkitehtuuria.

Muodin ja taiteen liitto sinetöitiin viimeistään vuonna 1982, kun Miyaken suunnittelema asu kelpuutettiin taidelehti Artforumin kanteen.

Siitä lähtien Miyaken vaatteet ovat olleet taidemaailman epävirallinen univormu. (Jos ei halua esiintyä samassa mekossa kuin kaikki muut, kannattaa välttää Miyakeen pukeutumista taideväen tai arkkitehtien kansainvälisissä kokoontumisajoissa.)

Toimivia vaatteita, siis, jos niissä voi paitsi tehdä grand jeté -balettiloikan, myös edustaa tyylikkäästi juhlissa!

Ja sitten niissä voi tietysti kehittää iPhonen.

Walter Isaacsonin kirjoittaman Steve Jobs -elämäkerran mukaan Jobsia viehätti ajatus henkilökohtaisesta univormusta, koska se helpottaisi päivittäistä elämää.

Erityisesti Jobs oli ihastunut lempisuunnittelijansa Miyaken käyttämiin mustiin poolopaitoihin. Jobs pyysi Miyakelta muutamia.

”Hän teki niitä minulle noin sata kappaletta”, Jobs kertoo kirjassa.

Loppu on it-muodin historiaa: Jobs käytti koko loppuelämänsä Miyaken mustia pooloja yhdessä sinisten farkkujen ja lenkkareiden kanssa. Univormu vahvisti kuvaa omia polkujaan kulkevasta nerosta, joka on hakkeroinut arjen haasteet.

Jobs kuoli vuonna 2011, mutta Miyake jatkaa edelleen työskentelyä. Vaikka hän ilmoitti jättäytyvänsä pois muotimaailmasta vuonna 1997, hän käy edelleen läpi Tokion Shibuyassa sijaitsevan designstudionsa tuottamat mallistot.

Univormuilla on kieltämättä huono maine. Niistä tulevat mieleen lähinnä armeijat ja diktatuurit. Kun Jobs esitteli Applen työntekijöille ajatuksen Apple-univormuista, henkilökunta buuasi. (Jobskin tunnettiin hankalana johtajana. Sattumaako?)

Tällaisena yksilöllisyyttä korostavana aikana univormu tuntuu oudolta, vaikka se olisi itse valittu. Erityisesti naisten kohdalla. Miehet voivat pukeutua samaan pukuun joka päivä, mutta naisten odotetaan innostuvan vaatteiden miettimisestä.

Viime vuonna mainostoimisto Saatchi & Saatchin työntekijästä Matilda Kahlista tuli netti-ilmiö, kun hän kirjoitti Harper’s Bazaar -lehteen vapaaehtoisesta työunivormustaan.

Kahl oli kyllästynyt miettimään, onko hänen työasunsa kuhunkin tilanteeseen sopiva. Siksi Kahl päätti luopua muotioikkujen seuraamisesta ja pukeutua joka ikinen päivä samaan asuun: valkoiseen kauluspaitaan ja mustiin housuihin, ja sitoa kaulaansa mustan rusetin.

Mediat raportoivat Kahlin valinnasta ympäri maailmaa aivan kuin hän olisi ratkaissut perheen ja työn yhdistämisen ongelman tai ansainnut keskisuuren tiedepalkinnon.

Mutta toisaalta, miksi miettiä kaapilla joka aamu, jos voi olla oman elämänsä Steve Jobs?

Kirjoitan tätä Vuokon Nurmesniemen klassikkohaalarissa, jossa näytän vähän legoukolta – univormu jos mikä. Ei ihmekään, että Issey Miyake on kertonut Vuokon olevan hänen idoleitaan.

Ei Miyake-univormukaan huono olisi. Tulevaisuudessa ehkä suorastaan nerokas:

Runsas vuosi sitten Miyaken naistenvaatemallistoista vastaava Yoshiyuki Miyamae kertoi muotoilusivusto Dezeenin haastattelussa olevansa kiinnostunut 3d-tulostamisen mahdollisuuksista. Että matkoillaan voisi vain painaa nappia ja tulostaa itselleen vaatteet.

Sitä arvostaisi varmasti Jobskin.

Mutta teknologiasta viis. Tärkeintä Miyamaen mukaan on kuitenkin se, että vaatteista voi nauttia.

Samaa sanoi Miyake itse haastattelussa vuonna 2014: ”En halua muuta kuin että ihmiset kokevat ilon tunteen kun he käyttävät vaatteitani.”

The Work of Miyake Issey -näyttely Tokion National Art Center -museossa 16.3.–13.6.2016. Lähteet: Pleats Please Issey Miyake (2012), Irving Penn Regards the Work of Issey Miyake (1999), Mark Holborn: Issey Miyake (1996).

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Lauantaiessee
  • Muoti
  • Muotoilu
  • Japani

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    2. 2

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    3. 3

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    4. 4

      Kolmen päivän katkaisuhoito ei riitä koko kesän jatkuneen tissuttelun lopettamiseen – tuntuu, että puolisoni on jätetty heitteille

    5. 5

      Trump: Minulla on tarvittaessa ”täydelliset armahdusvaltuudet” – tutkijat kyseenalaistavat

    6. 6

      Lääkäri Pippa Laukka tyrmää epäilyn: ”Lankutuksella ei saa selän rasitusmurtumaa”

    7. 7

      Willehardt Gröhn, 18, rakentaa näyttäviä pyöriä, koska haluaa jotain, mitä muilla ei ole – pyöräbuumin villitsemissä kaupungeissa pyörä on muotiasuste

    8. 8

      Turvapaikan­hakijana Suomeen tullut lääkäri joutuu odottamaan vuosia, että saa harjoittaa ammattiaan – Kotouttamiseen sijoitettiin enemmän rahaa kuin koskaan, mutta näkyykö se käytännössä?

    9. 9

      Merkillinen välikohtaus Itämerellä ihmetyttää – se liittynee Venäjän lisääntyneeseen uhoon

    10. 10

      Taiteilija Miina Äkkijyrkkä syytti norjalaistaiteilijaa kopioinnista ja vaati 118 000 euron korvauksia – Tekijänoikeusneuvosto katsoi teokset parodioiksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Taiteilija Miina Äkkijyrkkä syytti norjalaistaiteilijaa kopioinnista ja vaati 118 000 euron korvauksia – Tekijänoikeusneuvosto katsoi teokset parodioiksi

    2. 2

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    3. 3

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    4. 4

      Olen pian taloudellisesti riippuvainen poikaystävästäni opintotuki­uudistuksen takia – ja se tuntuu nöyryyttävältä

    5. 5

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    6. 6

      Erin Dillon menetti kaksi lastaan huumeiden takia, mutta haaveilee silti yhä huumeista – HS:n reportaasi valkoisten kerjäläisten kaupungista, jossa huumepussit toimitetaan kotioven eteen

    7. 7

      Merkillinen välikohtaus Itämerellä ihmetyttää – se liittynee Venäjän lisääntyneeseen uhoon

    8. 8

      Aurinkovoide ei suojaa ihoa, jos sitä käyttää väärin: ”Riskeihin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti” – Testaa, suojaudutko auringolta oikein

    9. 9

      Rintasyövästä kertaalleen parantuneen Astrid Swanin syöpä on uusiutunut

    10. 10

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    2. 2

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    3. 3

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    6. 6

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    9. 9

      Tällainen on Helsingin kallein vuokrakämppä: huoneita 11, neliöitä 500, vuokra 25 000 euroa kuussa

    10. 10

      Lipunmyynti lähijunissa loppui aikoja sitten, mutta 22 asemaa on edelleen ilman automaattia – Mitä tekee konduktööri, joka ei saa enää myydä lippuja?

    11. Näytä lisää