Valikko
Kulttuuri

Sota ei jättänyt Ari Matikaista rauhaan – siksi hän teki siitä dokumenttielokuvan

Sota ja mielenrauha -dokumentti etsii vastausta kysymykseen, mitä sota ihmiselle tekee

Mitä sota tekee ihmiselle?

Tämän kysymyksen varaan dokumentaristi Ari Matikainen rakensi ensi viikolla teattereihin tulevan elokuvansa Sota ja mielenrauha.

Se oli kolmen vuoden työ, mutta kysymys alkoi muotoutua jo paljon aiemmin.

Kun Matikainen (s. 1970) teki Ylelle suomalaisuutta ja musiikkia käsitteleviä haastattelusarjoja (70-luvun sekahaku ja Yhteinen sävel), tuntui että sota leijui niissäkin kaikkialla.

”Sama juttu ruotsinsuomalaisista kertoneessa Kansankodin kuokkavieraissa: sotaan palattiin kaiken aikaa”, hän kertoo.

”70-luvun musiikkijulkkikset muistelivat isiä, jotka eivät ottaneet syliin. Eläköityneet ruotsinsuomalaiset puhuivat sodanjälkeisestä ilmapiiristä, jota lähdettiin pakoon.”

Alkoi tuntua siltä, ettei Suomessa ole ketään tai mitään, mihin sota ei olisi vaikuttanut.

Se oli muuttanut ihmisiä, repinyt perheitä hajalleen, jättänyt jälkeensä traumoja, häpeää, vaikenemista. Tunneaukkoja, Matikainen määrittelee.

Miten se kaikki tapahtui?

Pitää päästä mahdollisimman lähelle tuntemuksia, joita sodassa koettiin, Matikainen järkeili.

Onneksi Suomesta löytyy aineistoa. On SA-kuvia, filmimateriaalia ja korsuperinnettä arkistoissa. Sota-ajan kirjeitä ja päiväkirjoja riittää. Matikainen alkoi tutkia niitä, kerätä itsekin.

”Löysin kokonaisia, läpi sodan kestäneitä kirjeenvaihtoja, joista piirtyi esiin ajan tunnekaari.”

On myös uutta historiantutkimusta, joka keskittyy politiikan ja rintamalinjojen sijasta sodan kulttuuri- ja psykohistoriaan.

Matikainen tutustui siihenkin, ja joukko tutkijoita valikoitui elokuvaan asiantuntijoiksi. Puhuvina päinä kuullaan esimerkiksi Ville Kivimäkeä, Jenni Kirvestä ja Juha Mälkkiä.

Sotahan oli vuosien jatkumo.

Talvisodan lyhyttä puolustustaistelua ja katkeraa välirauhaa seurasi jatkosota: ensin hyökkäysvaihe, sitten vuosien asemasota. Lopulta sorruttiin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alle.

Eri vaiheet vaikuttivat sotilaiden ja kotona odottavien mieliin eri tavoin, kuten elokuvan kirje- ja päiväkirjasitaatit kertovat.

Taisteluissa tappaminen ja kuolema järkyttivät, usein pohjia myöten, mutta myös asemasotavaihe rasitti mielenterveyttä.

Kuukausien joutenolo korsuissa tuntui järjettömältä. Silti sen saattoi milloin tahansa keskeyttää kuolema miinaan tai tarkka-ampujan luotiin.

Kotirintamalla kaivattiin ja pelättiin vuosikausia. Evakot joutuivat pakenemaan kodeistaan, joskus parikin kertaa.

Ari Matikainen yllättyi siitä, miten avoimesti monissa kirjeissä elämää ja tunteita kuvattiin: ”Ei sensuurista tietoakaan.”

Toinen yllätys oli se, että sotaan totuttiin. Elämän tarkoituksen ja normaaliuden lankaa koetettiin säilyttää monin eri tavoin.

”Jotkut kiinnittyivät arjen pyörittämiseen korsussa. Toiset uppoutuivat voiton haaveisiin tai romanttiseen kaipuuseen. Jotkut vain lakkasivat välittämästä siitä, elävätkö vai kuolevat.”

Katsoja kohtaa elokuvassa kymmeniä kasvoja: enimmäkseen miehiä, enimmäkseen tavattoman nuoria.

Historioitsija Jenni Kirves muistuttaakin, että sotaa kävivät parikymppiset pojat. ”He eivät saaneet äänestää tai käydä ravintolassa, mutta oikeus kuolla heillä oli.”

Näitä kasvoja Matikainen oikein etsimällä etsi, mutta päähenkilöä hän ei elokuvaansa halunnut.

”En halunnut, että sen voisi tulkita yhden ihmisen kokemuksiin perustuvaksi. Pyrin yleiseen tarinaan, joka antaa jokaisen katsojan eläytyä sotaan omalla tavallaan. Halusin myös löytää sodan ajan ihmisistä jotain uutta.”

Vaikutelmaa haettiin käyttämällä vanhaa filmimateriaalia uudella tavalla.

Matikainen etsi lähikuvia, ilmeitä, ja jätti taustalla pauhaavan Sibeliuksen musiikin tai Pekka Tiilikaisen äänen pois.

Taistelukuvia on vähän, niiden sijaan poikia lumisodassa, korsussa kahvilla, uimassa munasillaan. Lyhyessä otoksessa sotilas vetää leikkiautoa narusta perässään.

Se on kuvattu karjalaiskylässä. Lelu on ehkä löydetty hylätystä talosta. Totta kai sillä on pitänyt käydä leikkimään.

”Sekin kuva vastaa tavallaan kysymykseen siitä, mitä sota tekee ihmiselle ja miten hän yrittää siitä selviytyä.”

Ville Kivimäen Tieto-Finlandiallakin palkittu tutkimus Murtuneet mielet (2013) kertoo karusti, että kaikki sotilaat eivät suinkaan selviytyneet.

1940-luvulla ei käytetty termiä traumanjälkeinen stressihäiriö, eikä sitä siis hoidettu. Ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveyshäiriöitä pidettiin ihmisen omana heikkoutena, ei sodan seurauksina.

Kuitenkin sodan jäljet näkyvät sen kokeneissa aina – sen tutkimus jo myöntää. Itsehoitokeinojakin löydetään aina, kuten miehet tekivät Suomessa 1940- ja 50-luvuilla: on alkoholia, voi vaieta kuin simpukka tai siirtää traumoja perheeseen ja lapsiin.

Nyt tästä ollaan jo kaukana, Matikainen uskoo. Vuosikymmenten pidättely on päättynyt, sotaa tutkitaan ja sen pitkistä jäljistä keskustellaan.

Se kertoo, että olemme pysyvästi rauhan tilassa.

Ohjaaja itse ei silti vielä irrota.

Tuotettavana on nyt tanskalaisen Lars Feldballe-Petersenin dokumentti bosnialaisesta sotarikollisesta, joka kärsi Haagissa saamansa vankeusrangaistuksen Suomessa ja päätyi terapiassa hakemaan sovintoa uhriensa omaisten kanssa.

”Bosnian sodasta on vasta neljännesvuosisata, ja monille se on yhä todellisuutta. Kaikki sotarikollisetkaan eivät koe tehneensä mitään väärää. Entä ne kansakunnat, joissa on sodittu vuosisatoja?” Matikainen kysyy.

”Miten niissä löydetään välineitä rauhassa elämiseen?”

Sota ja mielenrauha -elokuvan ensi-ilta on 11. maaliskuuta.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Dokumenttielokuvat
  • Toinen maailmansota
Kulttuurin uutiskirje

Kerran viikossa saapuva HS:n kulttuuriuutiskirje kokoaa yhteen sähköpostiin parhaat kulttuurijutut viikon varrelta sekä viikonlopun kiinnostavimmat kulttuuritärpit.

Uutiskirje on ilmainen.

Katso esimerkki uutiskirjeestä tästä.


Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Maineikas vuorikiipeilijä Ueli Steck putosi ja kuoli Mount Everestillä – ”Hän liukastui”

    2. 2

      Pilapiirtäjät moukaroivat Trumpia – HS valitsi 62 parasta piirrosta

    3. 3

      Politiikassa on yksi tabu, joka on kuin insestin, ihmissyönnin ja pedofilian vastine – ja ilman sitä olisimme kuolleita

    4. 4

      Vanha rouva näytti herttaiselta, mutta yhtäkkiä olinkin rasististen herjausten kohteena

    5. 5

      Jari Lindström yritti johtaa kahta ministeriötä mutta sairastui vakavasti – Nyt hän puhuu HS:lle aiheesta, josta poliitikot ovat vaienneet

    6. 6

      Nääntynyt kuutti pelastettiin pihalta Raaseporissa – toimitettiin Korkeasaareen toipumaan

    7. 7

      Loistavan lähdön ottanut Valtteri Bottas ajaa kohti ensimmäistä voittoaan – Räikkönen kolmantena

    8. 8

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    9. 9

      Cheekin ja Elastisen mahtipontinen areenashow potki räntävapun unholaan

    10. 10

      KäPan juniorit kaatoivat Real Madridin – matka jatkuu kohti Barcelonan turnauksen finaalia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    2. 2

      Jari Lindström yritti johtaa kahta ministeriötä mutta sairastui vakavasti – Nyt hän puhuu HS:lle aiheesta, josta poliitikot ovat vaienneet

    3. 3

      Vanha rouva näytti herttaiselta, mutta yhtäkkiä olinkin rasististen herjausten kohteena

    4. 4

      Rähinä Recordsin omistaja perusti kaverinsa kanssa harrastuksena ravintolan – nyt miehet pyörittävät yli kymmenen miljoonan euron liikevaihtoa

    5. 5

      Poliisi etsi asenaista Helsingin rautatieasemalla

    6. 6

      Taksit vastaavat kilpailuun: Helsingin takseille yhtenäinen ilme, Oulu aloitti jo kansainvälisellä keltaisella

    7. 7

      ”Minulla on mielenterveysongelmia, petyin niin pahasti” – Mohammad Tamim palasi Jyväskylästä Afganistaniin, mutta onko hän nyt turvassa?

    8. 8

      Loskaa oli niin, että huviteatterin katto repesi – Katso kuvakooste Helsingin historiallisista lumivapuista

    9. 9

      Suomalaisen näytelmän kantava voima Outi Nyytäjä on kuollut

    10. 10

      Suomen ruokakulttuuri on muuttunut 30 vuodessa valtavasti – paitsi yksi asia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    2. 2

      Vuoden hienoin mainos on tässä – kondominvalmistaja kehottaa kuksimaan kuin suomalainen

    3. 3

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    4. 4

      Sveitsiläislehti hehkuttaa suomalaista vaikenemista – omisti tuppisuisuudelle koko numeron

    5. 5

      ”Se on kuin jokin uskonto: usein kun suomalainen lähtee töistä, hän ei enää vastaa puhelimeen” – USA:ssa uraa tehnyt Tero Kuittinen hämmästelee suomalaista keskustelua työuupumuksesta

    6. 6

      Jako hyviin ja huonoihin työttömiin ärsyttää Kaisa Heikkilää, 29, joka päätti olla ylpeästi työtön – ”Suomessa työ määrittelee ihmistä”

    7. 7

      Metsään kadonnut kuopiolaismies oli jo alkanut riisua vaatteitaan hypotermiassa – onneksi poliisikoira Körmy löysi lumen alta pipon

    8. 8

      Rumatkin miehet koetaan viehättäväksi, jos jutut ovat hyviä – naisilla tilanne on monimutkaisempi, selvisi viehätysvoimatutkimuksessa

    9. 9

      Jari Lindström yritti johtaa kahta ministeriötä mutta sairastui vakavasti – Nyt hän puhuu HS:lle aiheesta, josta poliitikot ovat vaienneet

    10. 10

      ”Anna on taas lihonut” – Suomalainen suosikkibloggaaja laihdutti lukijoidensa edessä, lihoi entiselleen, päätti lopettaa jojoilun – ja saa nyt kuulla siitä jatkuvasti

    11. Näytä lisää