Valikko
Kulttuuri

Museoissa pitää voida puhua rahasta, sanoo hampurilaisravintolassa työskennellyt Ateneumin johtaja

Susanna Pettersson laittoi museon amanuenssit kokeilemaan myös asiakaspalvelua. Johtamisen perusasioita Pettersson oppi jo työssä hampurilaisravintolassa.

Ateneumia kohta kaksi vuotta johtanut Susanna Pettersson on siitä harvinainen kulttuuripomo, ettei hän suostu valittamaan resursseista, eikä arkaile puhua museon kassavirrasta.

Taidemuseoiden ja rahan suhde on ollut Suomessa perinteisesti hankala. Kaupallisuuden on ajateltu uhkaavan taiteellista ja sisällöllistä vapautta, mutta sellaiseen ajatteluun ei edes Kansallisgallerialla ole enää varaa.

”Seuraavia museosukupolvia pitäisi kasvattaa ajattelemaan museoita osana kulttuuriteollisuutta ja -bisnestä. Toimintaa pitää osata ajatella myös taloudellisin perustein. Näyttelyt rahoitetaan pääosin lipputuloilla ja museokauppamyynnillä. Maksava yleisö on yksi meidän suurista rahoittajistamme”, Pettersson sanoo.

Vankasti verorahoilla ylläpidetyt suomalaiset museot joutuvat luomaan nahkaansa uudestaan, kun niiden rahoitusta leikataan. Rahaa pitää löytää entistä enemmän itse.

Kansallisgallerian kolmessa museossa rahaa kerätään yleisöltä muun muassa lipaskeräyksillä ja verkossa. Olennaisia ovat myös isot sponsorit ja lahjoittajat, viimeisimpänä Jane ja Aatos Erkon säätiö, jolta Kansallisgalleria sai juuri miljoonan pääomakeräykseen.

Jokaisesta kampanjan aikana haalitusta eurosta kilahtaa valtiolta kaksi ja puoli euroa lisää Kansallisgallerian kassaan. Petterssonin mukaan keräys etenee hyvin, mutta töitä saadaan tehdä jotta tavoite, 8 miljoonaa euroa, saavutetaan aikataulussa, eli kesäkuun 2017 loppuun mennessä.

Pettersson vaikuttaa vankkumattomalta optimistilta. Hän puhuu mieluummin mahdollisuuksista kuin haasteista ajassa, jona kansakunnan hajanaisuus ja populismi korostuvat. Yliopistoleikkaukset ajavat sivistystä alas, professorit pakenevat maasta. Museoilla on paljon, jonka edestä taistella.

”Media on pirstaloitunut. Ihmiset eivät enää jaa samaa faktapohjaa, koska he käyttävät erilaisia tietolähteitä. Arvoihin liittyvistä kysymyksistä ei voida enää puhua faktojen pohjalta, sillä ihmiset keskittyvät väittelemään faktojen oikeellisuudesta”, Pettersson toteaa.

Museot taas ovat paikkoja, joissa arvoista voidaan keskustella, esimerkiksi teosten pohjalta.

”Ihmisillä on tarve nojata auktorisoituun tietoon ja siksi sen lähteitä, museoita, edelleen tarvitaan. Museot ovat erinomaisia instrumentteja maailman ymmärtämiseen”, Pettersson sanoo.

Ateneum on ollut Petterssonille aina tärkeä rakennus. Hänen hiljattain 106-vuotiaana kuollut isoäitinsä Helvi Hokkanen-Pettersson opiskeli Ateneumissa 30-luvulla, yhdessä muiden muassa Tuulikki Pietilän ja Essi Renvallin kanssa.

Isoäiti vei Susannaa näyttelyihin jo varhain. ”Häneltä saatoin myös kysyä esimerkiksi, millainen oli Olavi Paavolainen.”

Petterssonin isoisä taas oli Helsingin yliopiston kirkkoarkkitehtuuriin erikoistunut taidehistorian professori Lars Pettersson.

Ateneum oli yksi niistä museoista, joissa Pettersson aloitteli oppaana, ja eteni myöhemmin muihin tehtäviin. Ateneumissa hän tapasi vuonna 1996 myös tulevan puolisonsa, joskin kyseessä olivat silloin rakennuksessa toimineen Nykytaiteen museon näyttelyn avajaiset.

Petterssonin puoliso Timo Valjakka on pitkään Helsingin Sanomille kirjoittanut kriitikko ja kuraattori.

Vuonna 1983 17-vuotias lukiolainen Susanna Pettersson seisoi Ateneumin Ars-näyttelyssä tanskalaismaalari Per Kirkebyn teoksen edessä.

”Maalaukset veivät täysin jalat alta. Tunnekokemus oli valtava. Tiesin, että haluan lukemaan taidehistoriaa”, Pettersson sanoo työhuoneessaan Ateneumissa. Seinillä on Paul Osipowin ja Juhana Blomstedtin maalauksia.

Nuorempana Pettersson haaveili myös toimittajan, kirjailijan ja opettajan ammateista, sillä kaikkiin sisältyy kirjoittamista. Museotöissä näiden ammattien parhaat puolet yhdistyvät.

Olennaisimman työelämäoppinsa Pettersson ei kuitenkaan sano saaneensa taidemuseosta, vaan Carrollsin hampurilaisravintolasta.

”Isojen kisojen aikaan 80-luvun puolivälissä jono ulottui Mannerheimintieltä Paavo Nurmen patsaalle. Teimme töitä tiiminä. Kukaan ei voinut heittäytyä prinsessaksi ja sanoa, ettei halua avata tukkeutunutta lattiakaivoa”, Pettersson sanoo.

”On johtamisen perusasioita ymmärtää, ettei mikään työtehtävä ole toista vähäpätöisempi. Kaikki ovat samalla viivalla, yhtä tärkeitä.”

Siksi Pettersson on laittanut museoammatillisen henkilökuntansa kokeilemaan töitä asiakaspalvelussa muun muassa salivahtina, lipunmyynnissä ja naulakossa. Kun uusi kokoelmanäyttely maaliskuussa avattiin, seisoi johtaja Pettersson päivän aulassa toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi.

”Henkilökunta on ollut innoissaan. Meidän täytyy tietää, kenelle me tätä työtä yhdessä teemme”, Pettersson sanoo. Hän puhuu paljon me-hengestä, yhdessä tekemisestä ja kunnioituksesta.

Museo on kaikille. ”Kaikki Ateneumin ovista tulevat ovat vieraitamme. Titteleitä ei täällä katsota”, Pettersson sanoo.

Tyypillinen museokävijä on silti yhä korkeasti koulutettu keski-ikäinen tai sitä vanhempi nainen. Miten ihmeessä esimerkiksi maakuntien nuoret miehet saadaan museoon?

”Nyt kerron hyvän jutun!”, Pettersson innostuu ja palaa päiväänsä aulaemäntänä.

”Sisään tuli hermostuneen oloinen nuori mies. Hän tuli ensimmäistä kertaa elämässään museoon, treffeille. Ne menivät hyvin. Hän sanoi, että oli ihan mieletöntä nähdä ne kaikki tutut teokset. Silmät säkenöivät. Jotain suurta oli tapahtunut. Se jäi hienona hetkenä mieleen”, Pettersson muistelee.

Museon ei tule osoittaa sormella, mikä on oikea tapa katsoa taidetta. Taiteesta voi puhua hauskasti ja fiksusti yhtä aikaa, Pettersson sanoo. Mutta halpaan kosiskeluunkaan ei pidä ryhtyä.

”Kun Lontoossa oli Tizian-näyttely The Sun otsikoi, että ’Tits and bums at the National Gallery’. En lukenut juttua”, Pettersson nauraa.

Ateneumissa testataan parhaillaan uudenlaista opastustapaa. Se ei perustu tiedon kaatamiseen katsojille. Teosta katsotaan yleisön havaintojen pohjalta. Tutkimusten mukaan teokset jäävät silloin paremmin mieleen, Pettersson sanoo.

Petterssonin ensimmäinen ”henkilökohtainen iso teko” Ateneumissa on maaliskuussa avautunut uusi kokoelmanäyttely, jossa Suomen taiteen ikonisimmat teokset on laitettu uuteen järjestykseen. Maalaukset on ripustettu vieri viereen.

Monet ovat kommentoineet, että kyseessä on Instagram-ajan ripustus, vaikka todellisuudessa tiheä ripustustyyli palaa sadan vuoden takaiseen Ateneumiin ja Ranskan salonkinäyttelyistä innostusta saaneeseen ripustukseen.

Pettersson sanoo näyttelyn korostavan suomalaisen taiteen ja kulttuurin varhaista kansainvälisyyttä.

”Ei taide tunne maantieteellisiä rajoja. Museona haluamme muistuttaa siitä, että vaikutteet ovat aina menneet rajojen yli. Näin on tapahtunut ennen, ja näin tapahtuu nyt. Meidän kulttuurimme on mosaiikki”, Pettersson sanoo.

Myöhemmin syksyllä Pettersson tuo Ateneumiin Pohjoismaiden tähän asti suurimman Modigliani-näyttelyn.

Kansainvälisyyden vahvistaminen ja tutkimuksen korostaminen ovat asioita, joista HS:n haastattelemat pitkään museossa työskennelleet ammattilaiset Petterssonia kiittelevät.

Pettersson kävi juuri Japanissa neuvottelemassa Japanomania-näyttelyn jatkosta. Versio Tove Jansson -näyttelystä sekä Helene Schjerfbeckin teokset kiertävät, ja maailmalle lähtee myös Ateneumin kesän Alice Neel -näyttely.

Tuottoisaa bisnestä näyttelyvienti ei ole, mutta se avaa ovia ja rakentaa Ateneumin brändiä. Se taas on olennaista, jotta museoon saadaan lainaksi kansainvälisiä merkkiteoksia tai Picasson kaltaisia huippunäyttelyitä.

Pettersson on ensimmäinen johtaja, joka valittiin uudella menettelyllä säätiöitettyyn Kansallisgalleriaan. Hän ei hakenut paikkaa, vaan hänet valittiin haun ulkopuolelta. Pettersson johti tuolloin Suomen Lontoon-instituuttia, mutta palasi perheineen Suomeen vajaan kahden Lontoon-vuoden jälkeen.

Pettersson oli Ateneumin johtajaksi ilmeinen valinta. Hän on kokenut johtaja, joka on väitellyt tohtoriksi juuri Ateneumin kansallisen kokoelman historiasta.

”Kokoelmatuntemus on hyvä maaperä jalkojen alla”, Pettersson sanoo.

Petterssonilla on johtamiskokemusta myös Alvar Aalto -säätiöstä ja -museosta. Hän jatkaa yhä tutkimustyötä ja opettaa museologiaa Amsterdamin yliopiston Reinwardt-Akatemiassa. Taide täyttää työ- ja vapaa-ajan.

Pettersson tuntee johtamansa talon ja koko suomalaisen taidemuseolaitoksen historian siis kenties paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Hän on asiajohtaja, mutta valmis kyseenalaistamaan instituutionsa olemassaolon. Pettersson painottaa useasti museoiden yhteiskuntavastuuta.

”Museon pitää ansaita teoilla paikkansa ja rahoituksensa yhteiskunnassa joka ikinen päivä. Yhdenkään laitoksen asema ei ole itsestään annettu”, hän sanoo.

Kovin paljon museo ei enää voi kävijämäärää kasvattaa, sillä seinät paukkuvat jo nyt. Rakennus on alkujaan mitoitettu noin 80 000 ihmiselle vuodessa. Tänä vuonna museoon odotetaan vähintään 350 000 ihmistä. Iso remontti on pitkän tähtäimen suunnitelmissa, ja lisätilaa otetaan ehkä maan alta.

Jos jotain saisi toivoa, haluaisi Pettersson puskuria kokoelmateosten hankintaan. Vanhan taiteen hinnat ovat karanneet huutokaupoissa kauas Ateneumin teosmäärärahoista.

”Toisaalta on vain hyvä, jos Schjerfbeckit huudetaan eurooppalaisiin museokokoelmiin, sillä niin ne saavat uutta yleisöä. Kunhan ne ovat yleisölle avoimia.”

Yleisö on aina ykkönen.

Susanna Pettersson

 Syntynyt Helsingissä 1966.

 Väitteli filosofian tohtoriksi 2008 tutkimuksella ”Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin. Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit”.

 Työskenteli eri tehtävissä Valtion taidemuseossa 1992–2010, viimeksi kehitysjohtajana.

 2010–2013 Alvar Aalto -säätiön ja Alvar Aalto -museon johtaja.

 2013–2014 Suomen Lontoon-instituutin johtaja.

 Ateneumin johtaja vuodesta 2014.

 Jyväskylän yliopiston museologian dosentti ja Reinwardt Academyn vieraileva professori.

 Aalto-yliopiston hallituksen jäsen, Suomen Japanin instituutin säätiön hallituksen puheenjohtaja.

 Naimisissa, kaksi teini-ikäistä tytärtä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuvataide
  • Taidemuseot
  • Kulttuuripolitiikka
  • Taidekokoelmat
  • Ateneum

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Poliisi lopettaa Rautatientorin Suomi ensin -mielenosoituksen – syynä viimeaikaiset pahoinpitelyt ja jatkuvat häiriöt

    2. 2

      Ministeri Lindström: Tiesin erityisavustajan toiminnasta, hän ei toiminut omavaltaisesti – avustaja yritti pyyhkiä somalijärjestöiltä tuet

    3. 3

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    4. 4

      Miten tämä on edes tapahtunut? Hautakiven pala päätyi katukiveksi Espoossa

    5. 5

      Mitä tehdä, kun lapsi ei halua mökille? Suositusten mukaan alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin – asiantuntija kertoo, onko siinä mitään järkeä

    6. 6

      Oletko grillannut aina väärin? Kemisti kertoo, miten paistat täydellisen pihvin

    7. 7

      Egyptiläinen ravintola tuhoutui tulipalossa Helsingin Käpylässä – omistaja kuuli tulipalosta naapurilta

    8. 8

      Uusi käänne Espoon pitseriapalossa: Mieskaksikon epäillään heittäneen polttopullon myös toiseen ravintolaan

    9. 9

      Sopiiko jäätelö välipalaksi ja onko vegaaninen tavallista terveellisempää? – Ravitsemusterapeutti arvioi jäätelöiden ravintosisällöt

    10. 10

      IT-konsultiksi 12 viikossa – Fysioterapeutti Josefin Reuter sai ensimmäisen paikan ilmaiselta pikakurssilta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yhä useampi suomalainen harrastaa suuseksiä, mutta harva ymmärtää suojautua taudeilta – ”Ihmiset hämmästelevät, että tarttuuko näinkin”

    2. 2

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    3. 3

      Ministeri Lindström: Tiesin erityisavustajan toiminnasta, hän ei toiminut omavaltaisesti – avustaja yritti pyyhkiä somalijärjestöiltä tuet

    4. 4

      ”Tuntui kuin koko talo räjähtäisi” – Pitseriaan tehtiin omistajan mukaan polttopulloisku Espoossa, poliisi ottanut useita kiinni

    5. 5

      Pyörällä mereen ajanut Aleksander Lauraéus, 43, oli kuolla Hietalahden satama-altaaseen – nyt hän vaatii lisää tikapuita rantamuureille

    6. 6

      Humaltujia on neljää tyyppiä – Jos olet ”Mr. Hyde”, syy voi olla perimässä

    7. 7

      Kaupunkiympäristön tuhoaminen pyöräilyn varjolla on lopetettava – Jos ei voi ajaa nykyisiä pyöräteitä pitkin, niin ei ole pakko ajaa ollenkaan

    8. 8

      Oletko grillannut aina väärin? Kemisti kertoo, miten paistat täydellisen pihvin

    9. 9

      Stand-up-koomikko Iikka Kivi katuu höyrähtämistään Halla-ahon ajatuksiin – ei voi olla ”vähän kuin ilta- tai viikonloppunatsi”

    10. 10

      Luonnonvastaisista, sairaista koiraroduista pitää päästä eroon

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    2. 2

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    3. 3

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    4. 4

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    7. 7

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    8. 8

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    9. 9

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    10. 10

      Krp: Temppeliaukion kirkon suuroperaatio johtui terrori-iskuun varautumisesta – poliisin mukaan välitöntä uhkaa ei ole

    11. Näytä lisää