Valikko
Kulttuuri    |   Essee

Yksinäiset ihmiset etsivät elokuvista ymmärrystä ja yhteisöllisyyttä

Elokuva on kollektiivinen kokemus yksinäisille, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Laura Airola.

En ole todellinen filmihullu, sillä minulta ovat monet tärkeät klassikot näkemättä.

Kuulun kuitenkin niihin onnellisiin, joiden kotikaupungissa toimi aikanaan muutaman elokuvaintoilijan pyörittämä elokuvakerho. Siellä näin jo varhaisteininä maailman parasta elokuvaa.

Ensimmäinen teatterissa näkemäni elokuva oli Roy Anderssonin Toisen kerroksen lauluja. En ymmärtänyt 13-vuotiaana siitä mitään, mutta silti teos teki suuren vaikutuksen. Se antoi toivoa siitä, että jossain ajatukset elämästä ovat suurempia kuin Kokkolan Anttilan tuulikaapissa.

Tämä tapahtui ennen kuin olin tarttunut yhteenkään maailmankirjallisuuden klassikkoon. Koulua vieroksuvana yläkoululaisena pääsin oppikirjojen sijaan elokuvakerhon avulla natsivainojen aikaiseen Puolaan, Atlantin valtamerelle tai venäläiseen poikakouluun – kaupunginteatterissa kun pääsi useimmiten korkeintaan keskelle keskinkertaista puku­draamaa tai farssia.

Elokuva on taidemuotona mielestäni lähimpänä taikuutta – arjen vastakohtaa. Arki oli nuorena parhaimmillaankin siedettävää. Lukioaikaisen ystäväni mielestä elämän parhaita hetkiä ovat ne, jotka olisivat voineet olla elokuvasta.

Elokuva esittääkin usein tiivistettyä elämää. Se on arkisen yläpuolella – vaikka lopulta elämä olisikin elokuvaa ihmeellisempää.

Voimakkaimmat kokemukset eivät unohdu: sokea kukkakauppias Charles Chaplinin Kaupungin valoissa, Marion Cotillardin loittoneva linnunluinen selkä Dardennen veljesten elokuvassa Kaksi päivää, yksi yö tai Nino Rotan musiikki Kummi­sedässä. Nähtyäni Hitchcockin Linnut en voinut vuosikausiin kulkea kotikaupunkini naakkapuiston läpi pelkäämättä lintujen hyökkäystä.

Jossain vaiheessa en halunnut keskustella näkemistäni elokuvista, koska pelkäsin sen laimentavan voimakasta tunnettani – tuntui, että jaettuna kokemus latistuisi. Sentimentaalisena katsojana tuskastuin myös, jos muut eivät kokeneet elokuvaa yhtä voimakkaasti kuin minä. Olin pöyristynyt, ettei elämän traagisuus näyttäytynyt heille yhtä vahvana.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ehkä he kykenivät suhtautumaan elokuvaan vain elokuvana.

Yksinäisille elokuvateatteri on mainio pakopaikka. Ulkomailla asuessa se on ollut ensimmäinen asia, jonka olen kaupungista etsinyt lähikaupan jälkeen.

Opiskeluaikanani vetäydyin sunnuntaipäivinä elokuva-arkiston hämärään. En ollut ainoa: melkein kaikki saapuivat paikalle yksin, ja istuivat sopivan turvavälin päähän toisistaan. Kun salin valot pimenivät, jokainen sai rauhassa vaipua omaan elämykseensä.

Lopputekstien jälkeen ihmiset häipyivät omiin suuntiinsa hiiskumatta. Narikassa aistin aivojen hyrinää samalla taajuudella, olimmehan juuri kokeneet jotain suurta yhdessä – tai niin ainakin ajattelin. Elokuvateatterit sallivat muuten vieroksutun introverttiyden ja itseensä kääriytymisen. Ulkopuolinen olisi voinut luulla, että välttelimme ihmiskontakteja. Päinvastoin. Etsimme ymmärrystä.

Tommi Melender pohtii esseissään, että kirjailija kirjoittaa lievittääkseen yksinäisyyttään. On helppo uskoa, että joillekin tekijöille elokuvan funktio on sama. Elokuvanrakastaja lievittää yksinäisyyden tunnetta elokuvia katsomalla ja elokuvantekijä kommunikoimalla kokemuksensa tai maailmankuvansa oletetuille ystäville.

Yksinäisyyttä on käsitelty elokuvissa maailman sivu. Klassisin esimerkki on Martin Scorsesen Taksikuski. Käsikirjoittaja Paul Schrader valitsi elokuvan motoksi lainauksen kirjailija Thomas Wolfen esseestä: ”Yksinäisyys on kaikkea muuta kuin harvinainen ilmiö. Se on väistämätön olemassaolon perusta, keskeinen osa ihmisyyttä.”

Vaikka taksikuski Travis kuvittelee olevansa God’s lonely man, hän on väärässä. Kaikki ihmiset ovat. Torsti Lehtisen sanoin ihminen on ”ruumiillistunut ikävä” – kahden tietoisuuden välillä on aina se viimeinen verho, jonka takaa toista ei tunne. Elokuvan kautta on mahdollista yrittää hetken kokea yhteyttä ehkä kauan sitten eläneisiin tietoisuuksiin tai eri tavalla ajatteleviin ihmisiin. Etsimme sieltä yhteistä kokemusta, yhteistä tunnetta, yhteistä-edes-jotain.

Bussimatkalla tänne Sodankylän elokuvajuhlille isuin sattumalta vanhan koulukunnan elokuvamiehen viereen. Hän on pyörittänyt koko elämänsä leipätyön ohessa pientä elokuvateatteria syvällä Etelä-Pohjanmaalla. Teatteri toimii reilun 5 000 asukkaan nyt jo entisessä kunnassa, ja näyttää kaksi elokuvaa päivittäin – useimmiten muutamalle katsojalle. Naapurikunnan elokuvafriikki pappi oli pyytänyt saada pitää elokuvaseuroja miehen elokuvateatterissa. Avarakatseisena miehenä hän tietysti suostui. Tilaisuudet ovat olleet menestys – pappi alustaa elokuvan, ja jälkikäteen keskustellaan sen herättämistä ajatuksista

Konsepti toimii, koska elokuvateatterissa hyvän elokuvan näkeminen on jo itsessään hengellinen kokemus.

Pari vuotta sitten edesmenneelle elokuvan grand old manille Peter Von Baghille elokuva korvasi uskonnon. Aki Kaurismäen haastattelussa hieman ennen kuolemaansa Von Bagh sanoo valitsevansa elämän ja elokuvan välillä mieluummin elokuvan. Von Bagh toimi muun muassa Bolognan vanhojen elokuvien festivaalin taiteellisena johtajana. lntohimoisesta elokuvien ystävästä kertovassa dokumentissa Von Baghin italialainen kollega kutsuu vanhoja elokuvia avaimiksi tulevaisuuteen. Old films provide keys to understand the future.

Vaikka vanhat elokuvat saattavat näyttäytyä nykykatsojalle joskus koomisina tai naiiveina, ne toimivat Von Baghin sanoin kansakunnan muistina. ”Petterin” oppilaat kertovat, että Von Bagh oli tinkimätön, mitä tuli vanhojen klassikkojen tulkintaan – väärissä kohdissa ei kannattanut nauraa. Elokuvateatterin pimeässä yksinäisyydessä kaikki tulkinnat ovat kuitenkin onneksi sallittuja.

Nykyään elokuva on harvoin enää moraliteetti, joka neuvoisi miten meidän kuuluisi elää. Parhaat elokuvat syventävät ymmärrystä elämän loputtomasta ristiriitaisuudesta. Huononkin elokuvan jälkeen voi ainakin ajatella, mitä se yritti väittää elämästä, tai millaista maailmaa se kommunikoi – ja mitä se taas kertoo ajastamme.

Elokuva-arkistot ja pienet elokuvateatterit ovat yhä harvinaisempia Helsingin ulkopuolella. Mielestäni jokainen filmihullu, jonka mielestä hienoja elokuvia kannattaa näyttää vaikkapa Ylistarossa kahdelle tai yhdellekin ihmiselle, pitäisi palkita valtion kulttuuripalkinnolla.

Hyvän elokuvan näkeminen avartaa samalla tavalla kuin hyvän kirjan lukeminen. Puhtaan kaupallisilla elokuvillakin on viihdearvonsa – ja onhan elokuvateatteri myös klassisin ensitreffipaikka.

Nykyisin saatan kävellä elokuvateatteriin ilman sen suurempaa ennakkotutkimusta – jos elokuva on huono, ainakin pehmeissä penkeissä saa nukkua rauhassa parin tunnin päiväunet.

Elokuva ei vaadi katsojaltaan mitään. Riittää, että kokee, kenties myötäelää. Se on lohtu meille kaikille, yksin maailmaan heitetyille.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Elokuvat
  • Elokuva
  • Lauantaiessee
  • yhteisöllisyys

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tutkimusprofessori: Yksi kysymys paljastaa parisuhteen tilan – ”Jos suhteessa ei ole suutelua, harvoin siinä on onnellisuutta”

    2. 2

      Näin paljon autosi arvo alenee, kun ajat sen ulos autokaupasta – data-analyytikon gradutyöstä syntyi laskuri, joka paljastaa autokaupan todellisuuden

    3. 3

      Tiina luuli saaneensa pojan, mutta lapsi sanoo olevansa tyttö ja pukeutuu pinkkiin – Alaikäisten transsukupuoli­suuden selvitykset lisääntyvät räjähdysmäisesti

    4. 4

      Soten uusin käänne saa ruusuja ja risuja – Julkinen terveydenhoito ei pilkkoudu, mutta sen kilpailuedut epäilyttävät

    5. 5

      Poliisi hääti taas Suomi ensin -mielenosoittajia Rautatientorilta

    6. 6

      Parisuhde tuntuu puuduttavalta nykymaailman helppouden keskellä – Pitkästä liitosta on rakastuminen kaukana

    7. 7

      Ranskan ilmavoimien komentajalla oli kiire viettämään viikonloppuja – lensi toistuvasti suihkuhävittäjällä veronmaksajien piikkiin

    8. 8

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    9. 9

      Verkossa leviävä kiristysohjelma saastuttaa koneita ympäri maailmaa – näin suojaudut piinaavalta ohjelmalta

    10. 10

      Käräjäoikeus määräsi Uberin maajohtajan Joel Järvisen omaisuutta takavarikkoon 250 000 euron edestä – Uber aikoo valittaa päätöksestä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Parisuhde tuntuu puuduttavalta nykymaailman helppouden keskellä – Pitkästä liitosta on rakastuminen kaukana

    2. 2

      Tiina luuli saaneensa pojan, mutta lapsi sanoo olevansa tyttö ja pukeutuu pinkkiin – Alaikäisten transsukupuoli­suuden selvitykset lisääntyvät räjähdysmäisesti

    3. 3

      Näin paljon autosi arvo alenee, kun ajat sen ulos autokaupasta – data-analyytikon gradutyöstä syntyi laskuri, joka paljastaa autokaupan todellisuuden

    4. 4

      Maailmanlaajuista verkkohyökkäystä ei ole saatu pysäytettyä – Asiantuntija: Moni tekijä viittaa venäläisrikollisiin

    5. 5

      Microsoft lakkautti viimein puhelinyksikkönsä – kaikki Nokiasta siirtyneet menettivät työpaikkansa Suomessa

    6. 6

      Tutkimusprofessori: Yksi kysymys paljastaa parisuhteen tilan – ”Jos suhteessa ei ole suutelua, harvoin siinä on onnellisuutta”

    7. 7

      Mika Kaurismäki muistelee kuollutta Michael Nyqvistiä: ”Corona-baarissa hän kävi pelaamassa biljardia Antti Reinin ja muiden kanssa”

    8. 8

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    9. 9

      Netflix peruu sarjojaan, ja se on hyvä uutinen

    10. 10

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    7. 7

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    8. 8

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    9. 9

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    10. 10

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    11. Näytä lisää