Valikko
Kulttuuri

Rasistit omivat siniristilipun, länsimaiset joogaajat mantrat – milloin vuorovaikutus muuttuu muiden kulttuurien omimiseksi?

Kulttuurinen omiminen nousi Suomessa puheenaiheeksi kevään aikana. Missä kulkee raja kulttuurisen vuorovaikutuksen ja omimisen välillä?

”Voiko sitä sanoa varastamiseksi, jos se ei ole keneltäkään pois?” kysyy kirjailija Jukka Laajarinne. Hän pohti vieraan kulttuurin elementtien käyttämistä kirjoittaessaan romaa­niaan 72, jossa hän kuvaa sekä muslimeja että katolisia. Hän ei kuulu kumpaankaan yhteisöön.


Laajarinne vastaa omaan kysymykseensä esimerkillä.


”Rasistit ovat omineet Suomen lipun omaan käyttöönsä”, hän sanoo. ”Siksi kukaan täyspäinen ei kehtaa enää käyttää esimerkiksi Suomi-paitaa.”


Esimerkin kaltaista tilannetta ei yleensä liitetä kulttuurisen omimisen käsitteeseen, mutta Laajarinteen mielestä myös valtaväestöltä voidaan omia. Vaikutukset ovat toki erilaiset, ja useimmiten vakavammat silloin, kun valtaväestö omii vähemmistöjen kulttuurisia elementtejä ja symboleita.



Symbolit: niistähän kulttuurisessa omimisessa on kyse.


Symboleihin sisältyy monimutkaisia vallankäytön rakenteita. Ne ovat vuosisatojen aikana muovautuneet niin vahvoiksi, että suurin osa ihmisistä käyttää niitä ajattelematta.


Mitä seurauksia on kulttuurisella omimisella eli vieraan kulttuurin symbolien käytöllä?


Pelko kulttuurin muuttumisesta ei sinällään ole Laajarinteen mielestä syy paheksua kulttuurista omimista, sillä kulttuurit muuttuvat joka tapauksessa koko ajan.


Kulttuurinen omiminen loukkaa monia, mutta loukkaaminen ei ole sen pahin seuraus.


Varsinaiseksi ongelmaksi nousevat valta-asetelmat, joita vieraan kulttuurin väärin esittäminen vahvistaa. Nämä asetelmat nimittäin sanelevat sen, minkälaista kohtelua, minkälaiset mahdollisuudet ja miten paljon sananvaltaa kukin saa.


Tästä käyvät esimerkiksi tavat, joilla valkoihoiset länsimaalaiset ovat esittäneet niin afrikkalaisia, Amerikan alkuperäiskansoja kuin saamelaisiakin – mitä tahansa länsimaisesta normista poikkeavia ihmisryhmiä.


Toistuvalla väärin esittämisellä on onnistuttu istuttamaan ihmisten mieliin ajatuksia siitä, millaisia älyn ja tunne-elämän valmiuksia ihmisillä on. Näin on oikeutettu sitä, että eri rotujen edustajia ei ole kohdeltu tasavertaisina. Esimerkiksi Britannia perusteli toimiaan Intian siirtomaassaan vielä 1900-luvulla sillä, että intialaiset olivat liian pehmeitä ja feminiinisiä huolehtiakseen itse itsestään.


Vastaavien stereotypioiden kohteiksi ovat Suomessa joutuneet toistuvasti romanit ja saamelaiset, joita esittäviä sketsihahmoja on suomalainen viihteen historia pullollaan.


Taustalla on Lapin matkailu­teollisuus, sanoo saamelaistaiteilija Outi Pieski.


”Lapin matkailun luomat mielikuvat ovat aikamoinen poliittinen koneisto. Lappi esitetään koskemattomana erämaana ja saamelaiset jonkinlaisena mielikuvituskansana: joulupukin apulaisina tai esihistorialliselle ajalle jääneinä villeinä.”


”Se on sitä pienentämistä”, saamelaistaiteilija Marja Helander sanoo. ”Kaikki ne sketsit ja vitsit nunnuka-lappalaisista ylläpitävät mielikuvaa saamelaisista likaisina juoppoina, jotka eivät osaa hoitaa omia asioitaan.”


Kulttuuristen symbolien irrottaminen asiayhteydestään vesittää niiden merkitystä, Pieski huomauttaa.


”Meillä ei ole varaa menettää kulttuurista pääomaamme.”


Valkoinen suomalainen ei mielellään luovu sketseistään, eikä helpolla näe niissä mitään väärää.


”Länsimaisessa kulttuurissa elää hyvin vahvana ajatus siitä, että kaikki materiaali on käytettävissä”, sanoo Pieski.


”Jos sen käytön kieltää, on länsimaista vapautta loukattu”, Helander lisää.


Helander ja Pieski korostavat, että he eivät halua sensuroida tai kieltää taiteilijoilta sen paremmin kuin katsojiltakaan. Heidän Helsingin Sanomissa toukokuussa julkaistun mielipidekirjoituksensa tavoitteena oli herättää keskustelua ja lisätä tietoisuutta. Se on kaksikon tavoite edelleen.


”Taiteilijalla on totta kai vapautensa, mutta teoilla on kuitenkin seurauksensa”, Helander muistuttaa. ”Taide ei tapahdu irrallaan yhteiskunnasta.”


Samoilla linjoilla on myös Koko Hubara, joka on saanut paljon negatiivista palautetta Laura Lindstedtin Oneiron-romaania käsitelleestä blogikirjoituksestaan.


”En ole missään sanonut, että valkoiset eivät saa puhua mustista tai kantasuomalaiset kirjoittaa juutalaisista syömishäiriöisistä”, hän sanoo. ”Olen ainoastaan halunnut keskustelua etuoikeuksista ja positioista ja herätellä ihmisiä siihen, että kenttä ei ole vieläkään auki kaikille.”



Negatiivisista kommenteista huolimatta Hubara pitää keskustelua tarpeellisena: ”Tämä on osa nyt Suomessa käynnissä olevaa valkoisuuden ja suomalaisuuden näkyväksi tekemisen prosessia.”


Keskusteluun kuuluu, että valtaväestö loukkaantuu vähemmistöjen loukkaantumisesta.


”Suomalaiset saavat jälleen kerran määrittää, mistä saamelaiset saavat loukkaantua”, Marja Helander tiivistää.


Keskustelu on Suomessa vielä alkuvaiheissaan. Hubara toivoo, että siinä päästäisiin pian käsittelemään varsinaista ongelmaa henkilöiden sijaan. Samoilla linjoilla ovat myös Helander ja Pieski, jotka toteavat ylilyöntien puolin ja toisin olevan ymmärrettäviä tässä vaiheessa, kun rajoja vasta hahmotellaan.


Suomessa keskustelua ovat enimmäkseen käyneet taiteilijat, jotka ovat joko puhuneet oikeudestaan käyttää vieraita kulttuureja materiaaleinaan tai toisaalta tuoneet esille vieraan kulttuurin esittämisen ongelmia.


Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ainoastaan taiteilijat omisivat kulttuureja tai että omiminen kohdistuisi ainoastaan taiteilijoihin.


Rajojen piirtäminen sen välille, mikä on kulttuurista vuorovaikutusta ja mikä omimista on osoittautunut hankalaksi myös pohdittaessa arkisia harrastus- ja vaatevalintoja.


Esimerkiksi joogan harrastajat, joita on Suomessakin alati kasvava määrä, ovat vajaan vuoden aikana joutuneet pohtimaan sitä, onko heidän harrastuksensa kulttuurista omimista.


Tämä keskustelu käynnistyi, kun viime vuoden syyskuussa kanadalainen yliopisto perui joogatunnin joidenkin opiskelijoiden ilmaistua huolensa siitä, että länsimaalaisten harjoittama jooga on otettu intialaisilta välittämättä sen henkisistä ja uskonnollisista lähtökohdista.


Näin ollen jooga muistuttaa brittiläisten kolonialistien intialaisiin kohdistamasta sorrosta ja kulttuurisesta kansanmurhasta.


Tapaus poiki runsaasti vasta-argumentteja, joissa käytiin läpi joogan historiaa 1800-luvulta asti ja tuotiin esille, että intialaiset itse toivat joogaa Yhdysvaltoihin hyvinkin määrätietoisesti.


Tämä puolestaan synnytti kirjoituksia siitä, miten joogasaleilla toistetut mantrat ovat sanskritinkielisiä rukouksia ja esillä olevat koristeelliset patsaat usein hindulaisia jumalia. Ja niin edelleen, puolin ja toisin.


Keskustelun lopputulokseksi saatiin, kuten Huffington Post asian muotoili: ”It’s complicated”.


Se on monimutkaista.


Aikajana: Kulttuurinen omiminen puhuttaa


Kulttuurinen omiminen (josta käytetään myös nimityksiä kulttuurinen appropriaatio tai kulttuurinen varastaminen) on ollut suosittu puheenaihe suomalaisessa kulttuurikeskustelussa reilun puolen vuoden ajan.


Se tarkoittaa yksittäisten elementtien ottamista vieraasta kulttuurista ja niiden käyttämistä alkuperäisestä kontekstista irrallaan sekä niistä hyötymistä. Useimmiten kyseessä on asetelma, jossa valtakulttuuri lainaa jotain vähemmistökulttuurille kuuluvaa.


Helmikuu


Koko Hubara kirjoitti blogiinsa, että Laura Lindstedtin romaani Oneiron on ”kulttuurista omimista par excellence”. Kirjoitus aiheutti vastalauseiden myrskyn.


Hubara on kirjoituksissaan tuonut esille rodullistamisen käsitettä. Rodullistaminen tarkoittaa sitä, että ihmisiin liitetään ihonvärin tai etnisen taustan perusteella oletuksia, stereotypioita tai ennakkoluuloja. Rodullistaessaan valtaväestö erottaa vähemmistöt perustavanlaatuisesti erilaisiksi kuin valtaväestö. Tämä luo ja ylläpitää valta-asetelmia.



Huhtikuu


Zodiakissa esitettiin koreografi Sonya Lindforsin teos Noble Savage, jossa valkoinen näytettiin toisena. Lindfors oli myös mukana huhtikuussa antirasistisessa #StopHatredNow-tapahtumaviikossa, joka otti kantaa vihapuheeseen ja rasismiin.


Toukokuu


Taiteilijat Outi Pieski ja Marja Helander kirjoittivat Helsingin Sanomien mielipideosastolle tekstin, jossa he pitivät Kiasman kokoelmanäyttelyssä nähtävää Jenni Hiltusen Grind-videoteosta ongelmallisena.


Kiasman kokoelmaintendentti Arja Miller vastasi HS:n sivuilla seuraavana päivänä Pieskin ja Helanderin kirjoitukseen sanomalla, että kyseessä on väärinkäsitys siitä, mistä Hiltusen teoksessa on kyse. Hiltunen puolestaan sanoi keskustelun tuntuvan erikoiselta, sillä hän ei mielestään käsittele teoksessaan saamelaisuutta.


Kesäkuu


Sonja Saarikoski kirjoitti Helsingin Sanomiin esseen jossa hän pohti, saako kukaan sanoa enää mistään mitään.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kulttuuri
  • Rasismi
  • Kirjallisuus
  • Televisiosarjat
  • Sanoma Pro
Kulttuurin uutiskirje

Kerran viikossa saapuva HS:n kulttuuriuutiskirje kokoaa yhteen sähköpostiin parhaat kulttuurijutut viikon varrelta sekä viikonlopun kiinnostavimmat kulttuuritärpit.

Uutiskirje on ilmainen.

Katso esimerkki uutiskirjeestä tästä.


Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    2. 2

      Rähinä Recordsin omistaja perusti kaverinsa kanssa harrastuksena ravintolan – nyt miehet pyörittävät yli kymmenen miljoonan euron liikevaihtoa

    3. 3

      Vuoden hienoin mainos on tässä – kondominvalmistaja kehottaa kuksimaan kuin suomalainen

    4. 4

      Suomen ruokakulttuuri on muuttunut 30 vuodessa valtavasti – paitsi yksi asia

    5. 5

      Merja Savelainen teki sen, mistä moni haaveilee: irtisanoutui, lähti maailmalle ja tekee töitä vain seuraavaa reissua varten – miten se onnistui?

    6. 6

      Puoli miljoonaa kranaattia tunnissa ja kymmeniätuhansia kuolleita – kaikki tietävät, millainen Korean sota olisi

    7. 7

      Hakkeri varasti Netflixin hittisarjan tulevan kauden – uhkaa julkaisevansa jaksot, jos hänelle ei makseta lunnaita

    8. 8

      Kuolemaa Lapin taivaalla uhmannut Casey Neistat muokkaa suomalaisteinien mielipiteitä enemmän kuin ehkä kukaan muu – ja tienaa samalla miljoonia

    9. 9

      Heidi Jaaran yritys syntyi lapsettomuus­kriisistä – Balmuir tekee luksushuiveja, jotka kelpaavat Cheekille ja Saudi-Arabian prinsessalle

    10. 10

      Taina Vilkuna siemailee viiniä satana työpäivänä vuodessa – näin Alkon maistelutiimi päättää, mitä suomalaiset juovat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vuoden hienoin mainos on tässä – kondominvalmistaja kehottaa kuksimaan kuin suomalainen

    2. 2

      22-vuotias laulaja yritti kaikin tavoin lyödä läpi – sitten yksi dramaattinen tapaaminen muutti kaiken

    3. 3

      Potkiiko hallitus hyvätuloiset ulos Helsingin kaupungin vuokra-asunnoista? Vuokrataloihin jaettu kirje nostatti asukkaat takajaloilleen

    4. 4

      Sveitsiläislehti hehkuttaa suomalaista vaikenemista – omisti tuppisuisuudelle koko numeron

    5. 5

      Suomen ruokakulttuuri on muuttunut 30 vuodessa valtavasti – paitsi yksi asia

    6. 6

      Teinitytön itsemurhaa käsittelevä hittisarja kuohuttaa, nyt sarja kiellettiin Uudessa-Seelannissa alle 18-vuotiailta: tästä on kyse

    7. 7

      Puoli miljoonaa kranaattia tunnissa ja kymmeniätuhansia kuolleita – kaikki tietävät, millainen Korean sota olisi

    8. 8

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    9. 9

      Tämä kuva-arvoitus on piinannut helsinkiläistä Panu Sihvolaa liki 60 vuotta – Hoksaatko itse, mitä 1920-luvun maalaus esittää?

    10. 10

      Liettualaismies petkutti Facebookilta ja Googlelta jopa 100 miljoonaa dollaria

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    2. 2

      ”Se on kuin jokin uskonto: usein kun suomalainen lähtee töistä, hän ei enää vastaa puhelimeen” – USA:ssa uraa tehnyt Tero Kuittinen hämmästelee suomalaista keskustelua työuupumuksesta

    3. 3

      Sveitsiläislehti hehkuttaa suomalaista vaikenemista – omisti tuppisuisuudelle koko numeron

    4. 4

      Kolmentuhannen euron lasku kuoleman jälkeen yllätti omaiset

    5. 5

      Jako hyviin ja huonoihin työttömiin ärsyttää Kaisa Heikkilää, 29, joka päätti olla ylpeästi työtön – ”Suomessa työ määrittelee ihmistä”

    6. 6

      Vuoden hienoin mainos on tässä – kondominvalmistaja kehottaa kuksimaan kuin suomalainen

    7. 7

      Metsään kadonnut kuopiolaismies oli jo alkanut riisua vaatteitaan hypotermiassa – onneksi poliisikoira Körmy löysi lumen alta pipon

    8. 8

      Nyt on hyvä aika päivittää televisio – alle kuukauden päästä kanavasi voivat pimentyä

    9. 9

      Rumatkin miehet koetaan viehättäväksi, jos jutut ovat hyviä – naisilla tilanne on monimutkaisempi, selvisi viehätysvoimatutkimuksessa

    10. 10

      ”Anna on taas lihonut” – Suomalainen suosikkibloggaaja laihdutti lukijoidensa edessä, lihoi entiselleen, päätti lopettaa jojoilun – ja saa nyt kuulla siitä jatkuvasti

    11. Näytä lisää