Valikko
Kulttuuri    |   HS-haastattelu

Peilinä toisilleen – Satu Silvo ja Reidar Palmgren ovat oppineet kiinnittämään huomion toistensa myönteisiin puoliin

Joensuussa nähdään tänä kesänä Markku Pölösen komedia, jossa pääparia esittää Reidar Palmgren ja Satu Silvo. Näyttelijälle tiivis harjoitustahti on rankka, mutta onneksi pariskunta on oppinut halaamaan toisiaan.

Satu Silvo asettaa korkokenkänsä Reidar Palmgrenin rintakehälle ja painaa miestä alas.

”Mä haluan kuumaa ja hikistä seksiä”, hän uhoaa.

Palmgren tuntuu ensin vastustelevan, mutta tyytyy sitten kohtaloonsa.

Ohjaaja Markku Pölönen nojautuu eteenpäin penkillään. Kohta tapahtuu varmaankin hurjia!

Äkkiä pieni musta koira hyppää lavalle ja alkaa nuolla Palmgrenin naamaa. Se on Silvon tyttären Vilman sekarotuinen Martta, joka on kovasti innoissaan näytelmästä.

Silvo räjähtää nauruun.

Kuuma seksikohtaus on tällä erää peruutettu.

Olemme Joensuussa, vain pari vuotta toimineessa Utran kesä­teatterissa. Käynnissä ovat Pölösen kirjoittaman ja ohjaaman Laula minulle rakkaudesta -näytelmän harjoitukset, jonka ensi-ilta on heinäkuun alussa.

Tauolla Silvo kaipailee lisää hengähdyshetkiä rytmittämään tiukkaa harjoittelua. ”Tää menee ihan puuroksi muuten”, hän sanoo.

Pölönen harmittelee, että luonnolliset tauot ovat juuri päättyneet hänen elämäntapamuutoksensa takia: ohjaaja on aloittanut tupakkalakon.

Palmgren halaa Silvoa rohkaisevasti. Käynnissä on vasta toinen harjoituspäivä, ja näyttelijät ovat hermostuneita, epävarmoja ja ahdistuneita. Ja siitä epävarmuudesta olemme tulleet Joensuuhun puhumaankin.

Toki on toinenkin syy. Elokuussa uuden kirjansa julkaiseva Palmgren täyttää huomenna perjantaina 50 vuotta. Olenkin sommitellut juttuun alkua, jossa viisikymppinen mies katselee kuvajaistaan lähteen pinnasta ja huomaa jotain muuttuneen.

Palmgrenia peilikuvan katselu ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa.

”Kai sieltä joku harmaa parranajon tarpeessa oleva tyyppi katselisi”, hän toteaa.

Palmgren ilmoittaa, että hänelle 50 on vain numero, ja viisikymmenvuotispäivä sopimuksella muita päiviä tärkeämmäksi tehty. Kuin vaikkapa jouluaatto.

Hänelle kaikki elämänvaiheet ovat olleet merkityksellisiä.

Takanamme virtaava Pielisjoki kimaltelee auringossa, kun kirjailija punnitsee sanojaan. Miehen elämää hän on viime vuosina joutunut pohtimaan paljonkin, sillä Palmgrenin viides romaani Kirpputori on kertomus nelikymppisestä miehestä, jonka elämä syöksyy vauhdilla alaspäin.

Paljon kertoo alkulause:

”Heräämisen hetkellä todellisuus romahti ylleni kuin lumikuorma katolta. Nuoruus oli jäänyt taakse, olin työtön ja koditon, minut oli petetty ja jätetty, oli marraskuinen maanantai ja minulla oli täitä.”

Palmgren kertoo, että lause syntyi ystävän ja entisen työ­toverin puhelusta.

”Hän totesi olevansa keski-ikäinen, hylätty, petetty ja jätetty, ja että hänellä on täitä.”

”Varsinkin se täijuttu oli niin loistava, että se laukaisi koko kirjoitustyön.”

Romaanissa päähenkilö Kimmo suhtautuu vaikeuksiin itsepetoksella. Hän on ”mokaavaa tyyppiä”, niitä miehiä, jotka hölmöilevät jatkuvasti, mutta syyttävät kasautuvista ongelmista ketä tahansa muuta kuin itseään.

Oman erinomaisuuden pönkkäpaalu ei heilu, vaikka haavemaailmassa ei olisi rahtuakaan todellisuutta mukana.

Kirjailija uskoo, että miestyyppi on lukijoille tuttu.

”Kaikkihan me heitä tunnemme joko julkisuudesta tai arki­elämästä”, hän sanoo. ”Niitä mokailevia miehiä, jotka kuvittelevat olevansa suunnattoman lahjakkaita, vaikka ovat samanlaisia keskinkertaisuuksia kuin kaikki muutkin.”

Sinänsä Palmgren pitää itse­petosta yleisinhimillisenä piirteenä.

”Ihminen on rakennettu niin, että se ei teon hetkellä ajattele tekevänsä mitään väärää. Keskitysleirin vartijatkin nukkuivat hyvin yönsä, koska he kokivat toimineensa oikein.”

”Ja olihan Hitlerilläkin tyttöystävä.”

Yhä hämmästellen Palmgren kertoo vuosia sitten Tampereen aamuöisessä Hämeenpuistossa kohtaamastaan vanhasta miehestä. Mies oli kykkinyt nurmikolla ja sahannut rautasahalla liikennemerkkiä poikki.

”Tullessani kohdalle hän mulkaisi minua ja jatkoi työtään. Varmaan sekin ajatteli toimivansa aivan oikein.”

Ja kun lähtee lipsumaan, lähtee lipsumaan. Tänäkin juhannuksena moni Kirpputorin päähenkilön kaltainen tarttuu puukkoon jossain kaatokännin harhaisimmassa vaiheessa. Parhaassa tapauksessa luisun pysäyttää joko se viimeinen jäljelle jäänyt kaveri tai nainen, kuten romaanissa.

Tai sitten ei pysäytä.

”Monestihan tällaisesta kaverista sitten jälkeenpäin sanotaan, että kyllä se sisimmässään oli tosi hyvä jätkä, vaikka käyttäytyikin kuin täysi mulkku.”

”Ei sillä sisimmällä kuitenkaan ole niin hirveästi väliä, jos ihmisen teot on aivan paskoja.”

Pahimmillaan äärimmilleen vääristynyt minäkuva voi johtaa sellaisiin maailmantragedioihin kuin mitä natsi-Saksassa tapahtui. Sitä tuhoa ei Eva Braun pystynyt pysäyttämään.

Palataan kesäteatterin näyttämölle, jossa käydään sukupuolten välistä sotaa.

”Te naiset laulatte rakkaudesta miesten kirjoittamilla sanoilla”, Konsta Laakson esittämä nuori äänimies julistaa sydämensä valitulle. Joka lähtee ovet paukkuen.

Hetkeä myöhemmin lavalle astelevat Silvon esittämä Stella ja Palmgrenin esittämä Repe. Kohtauksessa Repen tekoviikset irtoa­vat, ja vuosia sitten rakastunut pari tunnistaa toisensa.

Jokin kuitenkin mättää. Käsikirjoitukseen merkitty halaus ei näytä luontevalta, ja Silvo alkaa jo epäillä rakkaustarinan uskottavuutta. Palmgrenkin näyttää ahdistuneelta.

”Näyttelijänä nämä ensimmäiset päivät ovat rankimpia”, hän selittää. ”Silloin kukaan ei oikein tiedä, millaiseksi näytelmä tulee muotoutumaan, ja kaikkia jäytää epäily omasta onnistumisesta.”

”Itsekin yritän koko ajan tulkita toisten katseita ja mietin, olikohan tää nyt ihan skeidaa.”

Vakavammin epävarmuus omakuvan ja todellisuuden välisestä mahdollisesta ristiriidasta koetteli Palmgrenia noin kymmenvuotiaana. Tuolloin hän avasi joululahjapakettia, josta paljastui pussillinen pieniä pyöreitä rakennuspalikoita, joissa oli reikä keskellä.

Lahja järkytti Palmgrenia.

”Mä olin, että mitä helvettiä, nämähän on pikkulasten leluja, tarkoitettu kolmivuotiaalle. Ja mä olen kuitenkin jo kymmenvuotias, osaan lukea ja laskea ja pärjään hyvin koulussa. Miksi mä saan tällaisia?”

”Murruin sitten täysin ja olin varma, että olen oikeasti kehitysvammainen, ja että tämä on vain vanhempien tapa paljastaa se totuus.”

”Luulin oikeasti, että mua on huijattu koulussakin ja uskoteltu, että mä pärjään siellä.”

Tilanne laukesi, kun äiti tuli sädehtien paikalle ja kertoi koronapöydän odottavan eteisessä. Pienen pojan rakennuspalikoiksi luulemat kiekot olivatkin korona­nappuloita.

”Niin hauras on ihmisen itsetunto”, hän huokaa. ”Kaikkihan me ajatellaan, että mua kuitenkin huijataan.”

Sitten Palmgren virnistää. ”Niin kuin tämäkin haastattelu muka olisi menossa johonkin lehteen.”

Vääristyneen minäkuvan teema on Palmgrenille selvästi rakas, sillä se löytyy myös muun muassa hänen viisitoista vuotta sitten ilmestyneestä esikoisteoksestaan Jalat edellä, joka voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.

Selvää on, että jokainen tarvitsee toisesta ihmisestä peilin, joihin omia kuvitelmiaan heijastaa.

Palmgren on oman peilinsä löytänyt. ”Kyllä se on Satu, joka minut parhaiten tuntee”, hän sanoo. ”Ja sen takia otan erittäin vakavasti sen, mitä hän sanoo. Se on luottamuskysymys.”

Niin, se Palmgrenin oma peili. Miehensä haastattelun aikana Silvo on istunut joen rannassa ja lukenut käsikirjoitusta.

Ja vaikka hän tässä syntymäpäivähaastattelussa vähän sivu­osassa onkin, oman osuutensa julkisuudesta hänkin on saanut, Palmgrenin rinnalla ja ilman. Ravintoloitsijan oma kasvisruokakirjakin ilmestyy elokuussa.

Sitä paitsi Silvossa virtaa siinä määrin paljon seksuaalista energiaa, että hänen voisi hyvin kuvitella painavan Palmgrenin alleen tosielämässäkin. Vähän kuin Kirpputorin kurvikkaan ja voimakastahtoisen Katariinan.

Silvo nauraa käheästi.

”Tiedän Reidarin antaneen sille Kirpputorin emännälle tiettyjä ominaisuuksia minulta”, hän sanoo.

Ja vaikka Silvoa Repen ja Stellan rakkaustarina harjoituksissa epäilyttikin, tosielämässä ongelmaa ei vaikuta olevan. Silmät loistaen Silvo ylistää Palmgrenin kykyä olla paikalla silloin kun eniten ahdistaa. Hän kutsuu heitä samalla verenkierrolla käyviksi ”kietoutujiksi”, jotka osaavat purkaa toisen angstintunteita halaamalla.

Muutenkin kahdeksisen vuotta jatkunut yhdessäolo on miellyttävän paineetonta.

”Tämä ikä on siitä hieno, ettei ole sellaista jatkuvaa oikeassa olemisen tarvetta. Eikä ole pakko mennä jotain suurta kohti, löytää koko ajan jotakin uutta.”

”Ja on nähnyt jo niin paljon, etteivät pienet virheet toisessa häiritse.”

Jos nyt jotain, niin Silvo toivoisi, että Palmgren satsaisi joskus vaatteisiin.

”Se on vähän vitsin aihe. Itse haluaisin pukeutua, muttei oikein voi, kun toinen ei halua.”

Viisikymppislahjaksi Silvo on ostanut liput heavy metal -yhtye Black Sabbathin konserttiin.

Päivä Utran vanhan uittotuvan ympäristössä alkaa vaihtua iltaan.

Palmgren ja Silvo tekevät lähtöä. Martta pannaan takakonttiin, kuljettajan paikalle istuu Silvo.

Harjoitusten jälkeen pariskunta lähtee ehkä kartoittamaan lähiseutuja pyöräilemällä. Palmgren on hankkinut itselleen synttärilahjaksi uuden sähköpyörän, ja nyt vierailut autiotaloihin ja yllätyskohteisiin sujuvat entistä vaivattomammin.

Ja voihan niistä tehdä löytöjäkin.

”Olen kerännyt pikkupojasta asti pääkalloja, simpukoita, lintujen siipiä ja eläinten luita”, Palmgren kertoo. ”Olen ostanut jopa kaksi ihmisen pääkalloa. Toisen netistä, toisen pekingiläiseltä kirpputorilta.”

Rakkain esine on kuitenkin toisesta nisäkkäästä.

”Joskus 1970-luvulla, ehkä ekaluokkalaisena, löysin ojasta hevosen pääkallon ja vein sen kotiini. Se on sitten seurannut minua kaikkiin opiskelijakämppiin ja muihin asuntoihini.”

”Olen tainnut luvata sen kuolemani jälkeen esikoispojalleni Severille.”

Koronapöytäkin on yhä tallessa. Palmgrenin äidin mökillä se muistuttaa häntä lapsuuden erehdyksestä.

”Pelasin sillä viimeksi pari kesää sitten”, hän sanoo. ”Olen aika hyväkin koronassa”, väittää Palmgren.

Ehkä on, ehkä ei.

Vieressä istuva peili sen osaa sen hänelle parhaiten kertoa.

Reidar Palmgren ja Satu Silvo

 Palmgren on freelance-näyttelijä ja kirjailija.

 Näytellyt muun muassa Jyväskylän, Tampereen ja Hämeenlinnan teattereissa sekä tv-sarjoissa.

 Esikoiskirja Jalat edellä (2001) sai HS:n kirjallisuuspalkinnon.

 Kihloissa. Kaksi lasta aiemmasta avioliitosta.

 Kuvannut itseään luonnonsuojelusta kiinnostuneeksi puunhalaajaksi.

 Silvo (s. 1962) on näyttelijä ja kasvisravintoloitsija.

 Opiskeli Teatterikorkeakoulussa Turkan kaudella.

 Elokuvaura alkoi Taavi Kassilan Niskavuori-filmatisoinnissa.

 Tullut tunnetuksi turkisten vastustajana.

 Kaksi lasta näyttelijä Heikki Kinnusen kanssa.

 Molemmat lapset ovat näyttelijöitä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • kesäteatteri
  • Teatteri
  • Romaani
  • Parisuhde

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      HS:n laaja kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    2. 2

      Punttisalilla aloittelijat ja hyvän perimän omaavat ovat vahvoilla – HS listasi seitsemän vinkkiä lihasten kasvattamiseen

    3. 3

      Kyypartiomies Mikko Turunen puolustaa pahamaineisia käärmeitä – video näyttää, kuinka haastattelutilanne muuttuikin kyyn yllätys­hyökkäykseksi

    4. 4

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    5. 5

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    6. 6

      7 vuotta sitten Alex kuuli olevansa oikeasti Alexander, venäläisten vakoilijoiden poika – oikeus päätti nyt antaa hänelle Kanadan kansalaisuuden takaisin

    7. 7

      Barcelonalaisilla työttömyyttäkin suurempi huoli: Turismi

    8. 8

      Pariskunta muutti kaupungista maalle, hankki eläinlauman ja ryhtyi tuottamaan ruokaansa itse – ”Ensimmäisessä teurastuksessa seisoin nurkan takana sormet korvissa”

    9. 9

      HS ilmestyy tänään digitaalisena: Laaja kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – HS Aamussa tämä ja yli 30 muuta juttua

    10. 10

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    2. 2

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Perus­suomalaisten Laura Huhtasaari kertoo nyt, miltä tuntuu kun puolue hajoaa – ”Haava kyllä arpeutuu”

    5. 5

      7 vuotta sitten Alex kuuli olevansa oikeasti Alexander, venäläisten vakoilijoiden poika – oikeus päätti nyt antaa hänelle Kanadan kansalaisuuden takaisin

    6. 6

      Suomen lippu herättää suuria tunteita – ja siksi kaikki huoltomiehet eivät uskalla kertoa omalla nimellään miten lippua käsittelevät

    7. 7

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    8. 8

      Kaljaa läikkyy ja hyttyset syövät, mutta kun Ukkometso jyrähtää soimaan, ei märkiä housuja muista enää kukaan – Tältä näyttää juhannushurmos Himoksella

    9. 9

      Punavangit odottivat teloituksia Suomenlinnan kuolemanselleissä kesällä 1918, mutta moni kuoli jo ennen tuomiota – ”Pala Suomen synkintä historiaa”

    10. 10

      En usko selviäväni yhteislauluista ja vadelmakääretortun syönnistä palvelutalossa – edessäni on elämä vanhana vaikeana naisena

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    5. 5

      Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla

    6. 6

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    7. 7

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    8. 8

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    9. 9

      Krp: Temppeliaukion kirkon suuroperaatio johtui terrori-iskuun varautumisesta – poliisin mukaan välitöntä uhkaa ei ole

    10. 10

      Oliko Timo Soini Juudas? Näin historiallisten tapahtumien vyöry eteni kulisseissa – ja tämän tuomion suomalaiset antavat Soinin toiminnasta

    11. Näytä lisää