Kulttuuri    |   Essee

Passiivisuutta, ongelmien välttelyä, silmien ummistamista – onko keskiluokka ominut kirjallisuuden?

Suurin osa nykykirjallisuudesta käsittelee keskiluokkaista maailmantuskaa, ja kirjoja lukee enimmäkseen keskiluokka. Tämä on outoa, koska useimmat kirjailijat ovat itse hyvin köyhiä, kirjoittaa Asta Leppä. Mistä kirjallisuuteen saataisiin muitakin ääniä?

Järvi kukkii ulpukoita, pääskyjen siivet hipovat vedenpintaa. Minä ja ystävä löhöämme laiturilla ja kinastelemme Jonathan Franzenista. Ystävällä on kirjahylly, joka täyttyy joka sesonki kovakantisista uutuuskirjoista – ja nyt hän on lukenut Franzenin viime vuonna ilmestyneen romaanin Purity.

Tohkeissaan ystävä selittää, miten taitavasti Franzen osaa luodata modernin länsi-ihmisen problematiikkaa. Ytimenä on kysymys, miten elää oikein – miten olla hyvä ihminen. Tämän ongelman kanssa kamppailevat nykyisin kaikki.

”Ihmiset miettivät oikeutusta omille valinnoilleen ja arvoilleen, jotta voisivat välttää kaiken aikaa taka-alalla kaikertavan syyllisyydentunteen… ” hän jatkaa. ”Vapaus-romaanissaan Franzen puhuu jopa hypersyyllisyydestä.”

Puren alahuultani.

”Ja lopulta tässä epätietoisuuden ja tarkoituksettomuuden tilassa sorrutaan typeryyksiin, joiden luullaan vievän ainakin jonnekin…”

”Eivät kaikki kamppaile”, tokaisen viimein.

Ystävä kysyy, mitä tarkoitan.

”En minä kamppaile syyllisyyden kanssa. Tai ehkä kamppailenkin, mutta se on aika erilaista kuin Franzenin kuvailema syyllisyys. Ja siksi en hirveästi pidä Franzenista. Hänen kirjansa saavat minut ärsyyntymään.”

Sitten selitän.

Kuulun toki keskiluokkaan henkiseltä pääomaltani. Silti ongelmat, joiden kanssa kamppailen, ovat ”alemman luokan” ongelmia. Toisin sanoen työnantajat maksavat liian vähän, lapsille ei ole varaa ostaa samoja vermeitä kuin näiden koulutovereilla, krooniset sairaudet lyövät maahan, tulevaisuus ilman lapsilisiä pelottaa.

Suurin osa kirjallisuudesta käsittelee kuitenkin keskiluokkaista maailmantuskaa.

”Miten ihmeessä perustelet väitteesi?” ystävä rypistää kulmiaan. ”Onhan Purityn nimihenkilökin pienituloinen.”

Aurinko puikahtaa pilven taa.

David Nicholls, Haruki Murakami, Siri Hustvedt, Ian McEwan, Michael Cunningham, Jussi Valtonen, Richard Ford – kaikki nuo palkitut kirjailijat kirjoittavat enimmäkseen keskiluokasta.

Ja kun viimeksi luin nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien romaanin Kotiinpalaajat, jopa sen päähenkilöt edustivat ylempää keskiluokkaa.

Keskiluokasta kirjoittavia kirjailijoita siis riittää – enkä voi sanoa, etten pitäisi kaikista. Pidänhän minä. Joistakin oikein kovasti.

Mutta missä ovat ”työväenluokan” ja ”alaluokan”, missä köyhien ja syrjäytettyjen kuvaukset?

Vielä viime vuosisadan puolella työväenluokan kirjailija oli Suomessa esikuvallinen hahmo – sieltä, kumpujen yöstä, on peräisin myös Erno Paasilinnan lause, jonka mukaan kirjailijan on elettävä sellainen elämä, että siitä voi kirjoittaa. Toivo Pekkanen, Väinö Linna, Lauri Viita, Hannu Salama, Lassi Sinkkonen

Sen sijaan tämän vuosituhannen työläiskirjailijoiden – vaikkapa Arto Salmisen tai Hanna-Marjut Marttilan – teokset ovat kaukana kirjallisuuden myyntitilastojen kärjestä. Kaukana Finlandia-humusta, ruusuista ja samppanjasta.

Jos kirjailija haluaa nyt kirjoittaa arjen rujoudesta, nälästä, köyhyydestä, elämänhallinnan menettämisestä, hän turvautuu historiaan. Lapsuuteensa. Vieraisiin kulttuureihin. Mutta se on outoa. Outoa siksi, että useimmat suomalaiset kirjailijat ovat itsekin hyvin köyhiä – kirjailijatyön keskimääräinen vuosiansio pyörii kahdentuhannen euron hujakoilla. Tuolla summalla keskiluokkainen perhe eläisi kai muutaman viikon.

Onko syy siis lukijoissa? Vai kenties kirjallisuuden portinvartijoissa, kustantamoissa?

Brittisosiologi Beverly Skeggsin mukaan keskiluokka määrittelee itsensä luomalla sosiaalisen etäisyyden työväenluokkaan.

Samanaikaisesti luokkien olemassaolo voidaan jopa kieltää, mistä esimerkkinä vaikkapa kahden ministerin lausumat – Laura Rädyn epäilys siitä, ettei Suomessa ole juurikaan alle 2 600 euroa kuussa ansaitsevia ihmisiä sekä Petteri Orpon usko, että kovasti huhkiva siivoojakin kuuluu keskiluokkaan.

Skeggsin mukaan etäisyyden pito onnistuu eritoten niin, että keskiluokka korostaa moraalista ylemmyyttään sekä hankkimaansa kulttuurista pääomaa.

Siksi väite, ettei meillä olisi enää yhteiskuntaluokkia, on pötyä.

Arto Salmista kismitti, kun hänen pienipalkkaisten duunarien arjesta kertovia kirjojaan luonnehdittiin lehtikritiikeissä ”inhorealistisiksi”.

Sama ilmiö on tullut vastaan työssäni, kun kirjoitan artikkelia köyhistä ja syrjäytetyistä. Yhden pienituloisen valokuvausta mietittiin erityisen pitkään: rähjäinen koti ei olisi herättänyt lukijoissa sympatiaa, päin vastoin.

Beverly Skeggsin mukaan työväenluokka näyttäytyy keskiluokan silmissä holtittomana ja mauttomana – sen toimissa on liiallisuutta, eikä se osaa hillitä itseään.

Jos työväenluokkainen äkkirikastuu, hän pystyttää talon, jonka julkisivussa komeilevat pylväät, ja ripustaa kaulaansa ranteenpaksuisen kultaketjun. Työväenluokka ei ymmärrä finessejä, jotka pitää tuntea osatakseen kuluttaa tyylillä.

Siksi se joutaa pysyä keskiluokalta piilossa, omissa piireissään ja lestissään. Se on kuin naapuri, joka soittaa junttirokkia yöt läpeensä, nauraa liian äänekkäästi ja kittaa salkkukaupalla markettiolutta. Sen käyttäytymisessä on jotakin uhkaavaa ja päällekäyvää. Se ei ymmärrä kulttuuria, eikä politiikkaa. Se tappelee keskenään eikä osaa katsoa asioita eteenpäin tai niiden yläpuolelta.

Mikä pahinta, keskiluokan paheksunta tuntuu vain vahvistavan työväenluokkaa. Tätä asennetta – että sivistys on pötyä, eliitin kotkotusta, ”teeskentelyä” – lietsotaan paraikaa myös poliittisesti.

Kun kulttuuri on keskiluokan hallinnassa, muiden väylä sinne muuttuu aina vain ahtaammaksi. Lukeminen – saati kirjailijaksi tuleminen – ei näyttäydy alemmille yhteiskuntaluokille enää mahdollisuutena sosiaaliseen nousuun kuten vielä Linnan ja Pekkasen ­aikaan.

Ensinnäkin valinnanvapaus on resurssi, joka ei ole kaikkien ulottuvilla. Jopa tie tositv-julkkiseksi näyttää nykyisin helpommalta. Ja ovathan nykyiset huippu-urheilijatkin keskiluokkaa, sillä köyhien lapsilla ei ole enää varaa harrastaa yhtä paljon.

Kirjoja lukee siis enimmäkseen keskiluokka. Lukuharrastuksensa myötä se etääntyy sanavarastoineen ja ilmaisutaitoineen yhä kauem­mas ”elämänkoulukansasta”, joka käyttää vittua pilkkuna eikä osaa edes yhdyssanasääntöjä. Samalla keskiluokka pärjää entistä paremmin ja on toimissaan entistä itsevarmempi. Halveksunnan kuilu syvenee.

Ja mitä työväenluokka edes lukisi? Jonathan Franzeniako?

Neidonkorento laskeutuu ystävän polvelle. Katselemme sitä kinan lannistamina. Olisi niin paljon mukavampaa olla samaa mieltä.

Olisi mukavaa, jos kaikki olisivat aina samaa mieltä.

Mutta kuka se sanoikaan, että keskiluokan ihmiset ovat ”vaarallisia kun ne on niin hyviä”? Arto Salmisen romaanihenkilö. Niin sanotuista ”tolkun ihmisistä” Salminen ei ehtinyt enää kuulla, sillä hän kuoli yksitoista vuotta sitten sairauskohtaukseen.

Keskiluokan hyvyys on ennen muuta passiivisuutta, ongelmien välttelyä, silmien ummistamista, halua vetäytyä omaan rauhaan – harrastamaan puutarhan hoitoa, polkujuoksua, ruoanlaittoa, mikä ettei kirjallisuutta. Vaikka olisi mahdollisuus tehdä jotakin enemmän, se tuntuu jotenkin… Noh, työläältä. Pelottavalta.

Uuvuttavalta.

Samaan aikaan kirjailijat kirjoittavat syyllisyydestä, joka ei tunnu häipyvän. Syyllisyydestä, jonka ratkaisemiseksi ollaan esimerkiksi uskottomia. Sittenpähän voi yrittää ratkaista aviokriisiä, onhan se ihka oikea ongelma.

”Mutta miten kirjallisuuteen saataisiin näitä toisia ääniä?” ystävä kysyy sovittelevasti.

En tiedä. Ehkä maahanmuuttajien keskuudesta. Ehkä sieltä nousisi samanlainen lähiökirjallisuuden genre kuten Ranskassa.

Ja kyllä. Lukisimme molemmat niitä kirjoja.

Sillä me haluamme ymmärtää, emme vain unohtaa.

Kirjoittaja on toimittaja, joka paraikaa työskentelee eriarvoistumista ja pienituloisuutta tutkivassa Kaksi Suomea -ryhmässä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Yhteiskuntaluokat
  • Tuloerot

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

    2. 2

      Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

    3. 3

      Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

    4. 4

      Natsit kuljettivat Franczekin, 21, Lappiin pakkotyöhön – pian hän kävi elokuvissa, sai rovaniemeläisnaisen rakastumaan ja pakeni Etelä-Pohjanmaalle

    5. 5

      Keskusrikospoliisi tiedottaa Turun iskun tutkinnasta lisää tänään – Näihin neljään kysymykseen kaivataan vielä vastausta

    6. 6

      Varokaa ansaa: ovatko Kiina ja Yhdysvallat samalla tuhon tiellä kuin Ateena ja Sparta?

    7. 7

      Kynttilämeri valaisi pimenevää Turkua, kun kaupunkilaiset kokoontuivat muistamaan puukotusiskun uhreja – ”Tunnelma on epätodellinen”

    8. 8

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    9. 9

      Vastaus terrorismille löytyy suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksista

    10. 10

      Vakava väkivaltarikos Vaalimaalla – Poliisi tavoittanut epäillyt miehet

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    2. 2

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    3. 3

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    4. 4

      Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

    5. 5

      70-vuotias turkulaismies meni puolustamaan iäkästä naista puukottajalta ja vältti puukoniskun täpärästi – ”ihmismassa” juoksi puukottajan perässä yrittäen pysäyttää hänet

    6. 6

      Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

    7. 7

      Pääministeri Sipilä: ”Kiitimme poliisia erittäin ripeästä toiminnasta. Samoin meidän terveysviranomaiset ovat toimineet tässä nopeasti”

    8. 8

      Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

    9. 9

      Solidaarisuus­mielenilmaus keräsi Turun kauppatorille parisataa ihmistä – Suomi ensin -ryhmän saapuminen kiristi tunnelmaa Turun keskustassa

    10. 10

      Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

    2. 2

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    3. 3

      Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

    4. 4

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    5. 5

      Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

    6. 6

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    7. 7

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

    8. 8

      Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

    9. 9

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    10. 10

      Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

    11. Näytä lisää